Sunday, March 30, 2014

Hey Mr. DJ!



Panchon päivän lempikotiasu: pilvenpiirtäjiä bodyssa, autoja niiden juurella (molemmat H&M), kevätlenkkarit (converse) ja mamin kuulokkeet (jokaisen paljon matkustavan must have  Quiet Comfort 15 Acoustic Noice Cancelling Bose). Voisiko aamupäivää enää paremmin jammailla menemään?
***
Today's home outfit by Pancho: skyscrapers and cars (both from H&M), sneakers for the spring (converse) and Mami's headphones (a must have for anyone who travels a lot Quiet Comfort 15 Acoustic Noice Cancelling Bose). Could you spend your a Sunday morning more comfortable?

Thursday, March 27, 2014

Dear Friends, Snowy Alps and a Naked Man



Kameran muistikortille on kerääntynyt viime viikoilta miljoona kuvaa ja omalle kovalevylle toinen mokoma juttuja kerrottavaksi. En tiedä mistä aloittaa mutta koska kevät tulee kohisten, aloitetaan niistä  talvisimmista ennen kuin ovat menneen talven lumia.
Heti Japanista palattuamme, saimme ihanan ystäväperheen meille kylään. Miehet lähtivät samoin tein Engelbergin puuterilumille ja me naiset jäimme lapsinemme Baselin karnevaaleille, istuumaan terasseille ja siemailemaan Pinot Grigiota (voi mikä ihana rypäle kevätauringon kanssa nautittavaksi!). Miesten palattua takaisin, myös me rouvat halusimme osamme lumihuippuisista vuorista, joten toisena viikonloppuna vuokrasimme lahkobussin ja suuntasimme kohti Alppeja. En voi uskoa, että vain kahden tunnin automatkan päässä meiltä on tällaiset maisemat ja näimme ne vasta ensimmäistä kertaa!
***
I have a billion pictures and thousand stories to share from the past weeks. I don't even know where to start but as the Spring is here,  I start with the snowy ones before they are so last season.
After returning from Japan, we received guests, dear friends from Finland. As soon as they got to Switzerland, the men left for the powders of Engelberg and me, lovely Ms. A and the children stayed for Basel Fasnacht, sat on the sunny terraces to enjoyed Pinot Grigio together with the spring-ish sun. When the men got back, we also wanted to have our piece of the snow and gorgeous landscape so off we went with a rented car. I still can't believe there is a place like this only 2 hours car drive away from us and this was the first time we saw it!

Saavuimme Grindewaldiin iltapäivällä. Koska kyseessä oli todellinen ex-tempore matka, haimme hotellin'paikan päällä. Ja mikä tuuri meillä kävikään, vapaa molemmat perheet majoittava kahden makuuhuoneen, kahden kylpyhuoneen, terassin ja olohuoneen sviitti löytyi kivasta Spinne hotellista ja molempien sponsorien iloksi toinen sponsori sai diilattua hyvän last minute-hinnan. Haimme herkkukaupasta pari pulloa hyvää punaviiniä, juustoja, patonkia iltaa varten ja kun eväät aikuisten iltaa varten oli hoidettu, suuntasimme junalla ylös jylhille vuorille. Tässä(kään) tapauksessa määränpää ei ollu tärkein vaan matkakin oli huikea!
***
We arrived in Grindewald in the afternoon and as it was a very last minute trip, we spent some time to find a place to sleep in. We were lucky to find a nice Hotel Spinne which offered us their roof teracce suite with two bed rooms, two bathrooms and a living room in the middle at very good last minute price.   We got some excellent red wine, local cheese and baguettes for the evening and took a train up to the mountains. The train trip took approx. 30 minutes and the views were absolutely stunning. 
 



Ylhäällä oli jo after ski:n aika, fiilistelimme tunnelmaa ja söimme myöhäisen luonaan/aikaisen päivällisen. Laskeuduimme hämärän kanssa kilpaa takaisin laaksoon ja nautimme hotellin miellyttävästä spasta, erinomaisella konseptilla "naiset ensin, miehet laittavat lapset unille, sitten miehet, naiset avaavat viinipullon". Saunaa ikävöivänä ulkosuomalaisena hehkutin ja hihkuin span kolmea saunaa enkä antanut edes sellaisen pikkuyllätyksen järkyttää nautintoani, että spa osasto oli unisex eikä uimapukuja sallittu ollenkaan. Sipsuttelimme Rouva A:n kanssa siveästi pyyhkeet päällä saunasta toiseen mutta pieni tuumaustauko oli paikallaan, kun myös suihkut olivat avoimesti yhteiseen tilaan ja poreammessa loikoili alaston karvainen mies. Onneksi löysimme (unisex!) pukuhuoneen kulmasta hieman enemmän yksityisyydensuojaa antavan suihkun ja otimme pikasuihkut sillä välin kun alaston ja karvainen mies nautti poreistaan. - ja suomalaisia hämmästellään vapaamielisenä kansana!

Saunan jälkeen lapset nukkuivat makuuhuoneissaan ja me aikuiset vietimme oikein kivan viimeisen illan viinilasin ja juustojen äärellä. Grindewaldin reissun jälkeen ystävämme palasivat takaisin Suomeen ja me jäimme hiljaiseen ja tyhjältä tuntuvaan kotiin. Kiitos A, J ja pikku-L vierailustanne, tulkaa pian takaisin!

P.S. Aikaisempia kokemuksia sveitsiläisestä saunasta täällä ja täällä.

***
Up in the mountains it was already time for the after-ski so we just enjoyed the vibes and ate a very late lunch/a very early dinner and came down to the village together with the dawn. There was a pleasant spa in our hotel and we ladies got there first while the men put the children to bed. While the men enjoyed the sauna, we opened the wine bottle. As a true Finn, I truly miss sauna when living abroad. Therefore I was thrilled about the three (good) saunas and did not even get bothered for the surprise of noticing it was a unisex spa area. Ms A and I wore towels and enjoyed the saunas relaxed but the things got complicated when we wanted to take a shower as the showers were also located in the unisex area and there was a hairy naked man in the hot tub. Luckily we found a more private shower in the (unisex!) dressing room and took a shower quickly before the naked hairy man got any ideas to enter the dressing room -And they say the Finns are liberal!

After saunas the children were sleeping sound and we had a lovely last evening before our friends went back to Finland. Thank you A, J and Little L for visiting us, please come back soon!

P.S. Previous experiences on Swiss sauna here and here

Monday, March 24, 2014

How to Plan, Coordinate and Document the Time in Your Family


Hei suloisuudet, toivottavasti teillä oli ihana viikonloppu ja olette aloittaneet uuden viikon energisin mielin. Me hengailimme pääasiassa kotona sadetta pidellen (paitsi perjantaina olin siellä muotinäytöksessä) ja tänään juna vei miehen jälleen työmatkalle. Ei sen kauemmas kuin Zurichiin mutta olemme Panchon kanssa kaksi päivää taas kahdestaan. Laitoin eilen vierashuoneen sänkyyn puhtaat lakanat vaikka meillä ei ole tällä hetkellä tiedossa seuraavia vieraita. Salaisuus oppien mukaisesti käyttäydyn kuitenkin niin, kuin aina niin toivotut ja avosylin vastaan otettavat, vieraat olisivat jo tulossa ja jännityksellä odotan kuka niissä lakanoissa seuraavaksi nukkuu ja ilahduttaa meitä seurallaan. Perhe ja ystävät, anyone?

Tänään ajattelin jakaa kanssanne pienen (meidän perheelle toimineen) kokemuksen ajan suunnittelusta. Ruuhkavuosia elävien lapsiperheiden yksi yhteisiä valituksen aiheita lienee oman ja yhteisen ajan puute. Myös meillä käytiin aikaisemmin keskusteluja siitä, miten omaa aikaa on liian vähän, miten vaikea on päästä urheilemaan ja miten vaikeaa aika on saada riittämään kaikkeen. Erityisesti mieheni, joka tekee pitkää päivää toimistolla ja matkustaa työnsä puolesta paljon, koki huonoa mieltä oman ajan puutteesta. Aikani marinaa kuunneltuani löysin ratkaisun ja hankin meille ison seinäkalenterin. Enkä mitä tahansa paperista kaapin oven sisäpuolelle ripustettavaa kalenteria mitä kumpikaan ei alkuinnostuksen jälkeen muista/ehdi täyttää ja seurata vaan kunnon seinäkalenterin.

Löysin tarkoitukseen sopivan viikkokalenterin, joka näyttää liitutaululle mutta on oikeasti tarra, jolle voi kirjoittaa poispyyhittävällä tussilla. Ko. kalenteri näyttää olevan ainakin verkkokaupassa loppu mutta ehkä jopa hienompia täältä, täältä tai suosikkini täältä. Asettelin kalenterin strategisesti arkiruokapöydän yläpuolelle siten, että kukaan perheen jäsen ei voi välttyä sen näkemiseltä mutta samalla niin, että kalenteri ei näy olohuoneeseen, ruokailutilaan eikä oikeastaan minnekkään muuallekaan kuin keittiöön.

Kalenterin pidon voi aloittaa koska vaan, koska päiväykset kirjoitetaan itse ja jatketaan 5 viikkoa eteenpäin. Aloitaessamme uuden jakson, kirjaamme ensin miehen tiedossa olevat työmatkat. Kalenterin pidon aloittamisen jälkeen olen huomannut, että minun on paljon helpompi asennoitua yksinoloon ja hahmottaa nuo ajanjaksot mielessäni, kun näen ne joka hetki seinäkalenterista. Seuraavaksi kirjaamme jo tiedossa olevat tapahtumat, yhteiset matkat ja syntymäpäivät. Lopuksi suunnittelemme joka viikolle molemmille aikaa käydä urheilemassa (jolloin toinen on lapsen nukutusvuorossa automaattisesti), perheen yhteistä aikaa kaikelle kivalle ja mikäli kalenterissa ei ole vielä yhtään sosiaalista tapahtumaa, jolla joko luomme uusia ystävyyssuhteita tai hoidamme olemassa olevia ystävyyksiä, päätämme minä viikonloppuna kutsumme ystäviä meille brunssille/lounaalle tai illalliselle. Lyömme myös lukkoon vähintään yhdet kahdenkeskiset treffit ja bookkaamme samalla lastenhoitajan. Sen sijaan emme merkitse kalenteriin vakituisia harrastusmenoja esim. Panchon muskareita, jotka toistuvat viikosta toiseen.

Ylhäälle vasemalle olen tehnyt tarkastusruudukon (jota ei koskaan pyyhitä pois), josta voimme helposti tarkastaa, että jokaiselle viiden viikon jaksolle on suunniteltu yllä mainittujen lisäksi vähintään yksi taidetapahtuma, yksi uusi juttu (esim.ravintola, kahvila, puisto, museo) omassa kotikaupungissa sekä yksi hieman pidempi 1-2 päivän retki lähiympäristössä Sveitsissä/Saksassa/Ranskassa.

Kun viiden viikon jakso on ohi, käytän liitutaulua ennen poispyyhkimistä muistilistana ja kirjaan sen avulla kuluneiden 5 viikon tärkeimmät tapahtumat ylös 10 vuoden kalenteriimme. Niille kenelle 10 vuoden kalenteri ei ole tuttu, kerrottakoon, että se on iso kirja, jonka jokaisella sivulla on yksi viikonpäivä kymmeneksi vuodeksi eteen päin. Jokaisen päivän kohdalle voi merkitä muutamalla rivillä mitä minäkin päivänä on tapahtunut ja esim. säätilan halutessaan. Myöhemmin on hauska katsoa mitä perhe on juhlinut esim. vappua, missä oltiin jouluna tai vaikkapa vaan maaliskuun 24. päivänä viimeisen kymmenen vuoden aikana. Jo lapsuuden kodissani ko. kirja oli käytössä ja ostin meidän pienelle perheellemme oman, kun Panchon syntyi. Odotan hetkeä, jolloin kirja on täynnä ja se sisältää kymmenen vuotta elettyä elämää!

Sen jälkeen, kun otimme seinä kalenterin käyttöön, molempien marinat oman ajan putteesta ovat supistuneet lähes olemattomiin. Jos oma tietylle päivälle sovittu ja merkitty esim. urheilukerta jää laiskuutta tekemättä, voi säästää puolison nurinalta ja pitää kehityskeskustelun ainoastaan itsensä kanssa. Alla kuva tämän hetkisestä ( postausta varten hieman muokatusta) kalenteristamme. Miten teillä järjestetään ja sumplitaan parisuhteen/perheen aikataulut? Olisi ihana kuulla teidän parhaat niksit ja vinkit miten saada vuorokauden tunteja paremmin käyttöön!


Hello lovelies. I hope you had a great weekend and you have started the new week full of energy. Our weekend was relaxed, we mostly stayed at home (except on Friday when I went to the fashion show) and took it easy. This morning Mr. Pepper left for a business trip again and Pancho and I are home alone again. We don't have any visitors coming soon but yesterday I was cleaning up the guest bedroom and put clean sheets to the bed. Acting according to The Secret principles, I behave as if we were expecting guests and now I just wait with excitement who will sleep in those sheets next. Family, friends, anyone?  

Today I am sharing with you a time management related best practice which has worked for us. Many families with small children struggle with the challenge: how to keep the work-life balance and organize yourself to have enough devoted time for work, family, spouse, relationships, friends, hobbies, not to forget "own time".  My husband works long hours, travels often for business and he has been suffering from the lack of time to do sports. After some months of listening his complaning, I decided to do something about it and luckily found a solution: I bought a wall calendar. Not just an ordinary paper calendar which will be forgotten to follow up but a big 5 weeks wall calendar.

Our calendar is from Swedish brand  Granit and it looks like a blackboard but is in fact a sticker on which you may write with removable ink pen. The calendar  appears to be sold out at the moment but I found some (even nicer) alternatives here , here and my favorite here. I placed the calendar strategically above the kitchen table so each family member will see it but it is invisible from the living room and dining area.

You can start the calendar any day as you fill the dates by yourself. After writing down the dates, we start filling the calendar with entries related to Pepper's business trips. I have noticed that I take his trips nowadays much better and I don't feel so stressed about them as I see the calendar everyday and have so clearly in my mind when I will be home alone with Pancho. Then we mark down known events, family trips and birthdays. At the end we plan time for both of us to have possibility to go to the gym, some family time and in case we don't have on sight any social event, where we could either build  up a network or maintain the existing friendships, we will pick a weekend when we will invite friends over for a brunch, lunch or dinner. We also agree a date for just for two of us and book a babysitter for Pancho. We don't make calendar entries for regular hobbies such as Pancho's music school which is fixed for every week.

On the left I have written a "control box" (which is never removed from the board) and we use it to check that we have planned at least one art event per 5 weeks, a place to try/discover at least one new thing (such as a cafe, museum, restaurant, park) in our own home town plus make one 1-2 days trip to somewhere close by in Switzerland/Germany/France.  

After 5 weeks and before it is time to clean up and fill it again, I use the calendar as a reminder to document significant events on our 10 years calendar (sorry, my googling did not come up with any English version of it). For those who are not familiar with the concept, it is a calendar with a page for each day for the next 10 years (check a picture here to get the idea). There is space for each day for remarks and document the weather if you wish. It is so much fun to read the calendar later and see for example the past 10 Christmases, summer vacations or other significant dates and where were you and what did you do. 10 year calendar was already in my childhood home and when Pancho was born, I bought one for our little family. I look forward to have the calendar full and be able to see the first 10 years of Pancho's life documented in few words.

After taking the wall calendar into use, both of us have significantly reduced the complaining for the lack of own time. If I miss my zumba class on the night when it is booked (and it is due my own lazyness) I can't blame Pepper as I had my chance. Above (a bit modified for this post) picture of our current calendar. 

How do you plan your time in your relationship/family? I would love to hear best practices and tips how to take most out of the hours of the day!

Saturday, March 22, 2014

8 Surprising Things You Can Learn in a Fashion Show



Olin eilen Fashion Days muotinäytöksessä, jonka kaupungin hienot butiikit olivat yhdessä järjestäneet asiakkailleen. Ystäväni Mrs T oli saanut kaksi lippua ensimmäiselle riville aivan lavan viereen ja kutsui minut ystävällisesti seurakseen. Opin illan aikana yllättäviä asioita:

1. Lavan valot ovat armottomat. Parrasvalot kattavat myös eturivissä istuvat kutsuvieraat. Onneksi kävin iltapäivällä kampaajalla föönauttamassa tukan (miten en ole ennen tajunnut wash&brush-palvelun kätevyyttä?!) ja whatsappkonsultuoituani  ihanaa ja osaavaa stylisti-ystävääni Tuulia Alanen-Brandtia oikeanlaisesta pukeutumisesta, kuuntelin hänen neuvojaan. Vaikka yleisö oli yllättävän casuaalisti pukeutunutta, tunsin oloni varmaksi pikkumustassa ja korkkareissa. Näköjään farkuissakin olisi voinut tulla.

2. Butiikkien järjestämän yhteismuotinäytöksen kutsuvieraissa ikäjakauma on "kypsät" vs. nuoret 6-0. Liekö syynä se, että useimmilla naisilla on vasta varttuneemmalla iällä varaa shoppailla itsensä butiikkien kanta-asiakkaaksi?

3. Ensi kesänä voi pukea lähes minkä tahansa asun kanssa valkoiset converset mikäli erään butiikin sanomaan on uskominen.

4. Jalkatatuoinnit ovat muodissa. Usealla mallilla oli tatuoitu teksti tai kuvio nilkkaan tai sivujalkapohjaan kas näin.

5. Muotinäytöksen loppupuolella mallien jalat ovat punoitavilla hiertymillä, ruhjeilla ja rakoilla. Lähes kaksituntinen kävely epäsopivilla kengillä ilman sukkia tekee pahaa jälkeä.

6. Mikäli vanhempi miesmalli pyörittelee lavalla silmiään, uskaltanee tehdä johtopäätöksen, että hänet on  pakotettu/kiristetty/lahjottu lavalle.

7. Kun nuoret komeat miehet nauttivat tanssimisesta, myös katsojat nauttivat. 

8. Myös butiikkia voi fanittaa kuten urheilujoukkuetta tai bändiä. Vieressämme istui tyylikäs rouva, joka odotti koko näytöksen, että tulisi hänen suosikkibutiikkinsa vuoro. Joka kerta, kun ko. butiikin mallit astuivat lavalle, hän taputti kovaa ja hurmaantuneena käsiään (ja huom. kyseessä ei ollut tietty suunnittelija vaan butiikin valitsemat asukokonaisuudet eri merkeiltä) ja heti kun ko. butiikin osuus näytöksessä oli ohi, hän ilmoitti nähneensä tärkeimmän ja lähti kotiin. Wow, mitä asiakaslojaalisuutta, sanon minä.

Tällä kertaa näkemättä jäi miltä näyttää ko. ikärakenteen fashion shown jatkobileet, joiden oli mainostettu jatkuvan aamuviiteen. Ehkä ensi vuonna sitten.

Onko sinulla mielenkiintoisia kokemuksia tai huomioita muotinäytöksistä?

Picture from here. Not related to last night's event.
***
Last night I went to a Fashion Days fashion show organized by the fine boutiques in town. My lovely friend Mrs T got two tickets in the front row and kindly asked me to accompany her. I learnt surprising things during the night:

1. The spot lights are merciless. If you sit in the first row, you will also be in the footlight all night. Luckily I had a blow-dry (how come I have not used wash&brush services before?!) and listened to my dear and talented stylist-friend Tuulia Alanen-Brandt's advices on the dress code. Even though the audience was dressed up surprisingly casually, I felt comfortable with my LBD and high heels. Apparently it was also ok to come in jeans.

2. The audience in a fashion show organized by boutiques was made up of more mature than young women. Could the reason be that most of the women only afford to shop their way to key customers in boutiques when they are a bit older?

3. Next summer it is trendy to wear white converse type of sneakers with any out-fit.

4. Foot tattoos seemed to be fashionable. Many of the models on the catwalk had a text or symbol in their ankle or instep (like this).

5. Towards the end of the fashion show the feet of the models had abrasions, contusions and blisters. Walking two hours with various unfit and uncomfortable shoes without socks can have a nasty outcome.

6. If an older man on the stage is rolling his eyes during the runway, you may do an assumption that he was forced/bribed/blackmailed to model in the show.

7. When young and handsome men enjoy dancing, the audience enjoys watching them. 

8. Boutiques may have fans such as sports teams or rock bands do. There was a very stylish lady seated next to us who was just waiting for her favorite boutique to enter to the stage. Whenever the models of such boutique were on stage, she was applauding loud and cheering (note that the tapping was not for a specific designer or outfit but just for the boutique in question). As soon as the show of the particular boutique was over, the lady left as she "had seen the best". Wow, what a customer loyalty, I say!

Unfortunaly I could not figure out how is the after party of a such fashion show where the audience was mostly over their 45 but was advertised to party on until 5 am. Maybe next year.

Do you have interesting observations or funny experiences on fashion shows? I would love to hear! 

Wednesday, March 19, 2014

Kimonos in Kyoto


Aya: Moshi moshi. Mitä kuuluu? Mikä meininki? Tehdäänkö tänään jotain hauskaa yhdessä? Lähdetäänkö kaupungille?

Haruka: Moshi moshi. Joo, mennäänkö Fushimi Inari Shrinelle ja Kiyomizudera temppelille?

Aya: Hai! Hyvä idea. Mitä sä puet?

Haruka: Mä ajattelin laittaa kimonon. Entä sä?

Aya: Hei mäkin laitan kimonon, cool. Nähdään kohta!

***
Aya: Moshi moshi. What's up? Shall we do something fun today?

Haruka: Moshi moshi. Yes, how about hanging around Fushimi Inari Shrine and Kiyomizudera Temple?

Aya: Hai! That's a good idea. What are you going to wear?

Haruka: I think I will wear a kimono.

Aya: Cool, I'll wear a kimono too. See you soon.

Ensin luulin, että tytöt olivat pukeutuneet kimonoihin turisteja viihdyttääkseen mutta kun kimonopukeisia tyttölaumoja näkyi katukuvassa siellä täällä ja monella oli ostoskasseja kädessä, aloin epäillä ensimmäistä teoriaani. Tytöt olivat selvästi ystäviä keskenään, poseerasivat mielellään kameralle mutta eivät pyytäneet kuvista rahaa. Myöhemmin selvisi, että (omaan tai vuokrattuun) kimonoon pukeutuminen, yhdessä hengailu ja Kioton suosittujen historiallisten temppeleissä ja pyhätöissä vierailua traditionaalisesti pukeutuneena pidetään nostalgisena ja romanttisena. Kiotossa on palveluita, joista kimonon voi turistikin vuokrata. Palveluun kuuluu avustaminen kimonoon pukeutumisessa sekä hiusten laitto. Jos olisin tiennyt tämän aikaisemmin, olisin ehdottomasti viettänyt päivän Kiotossa Kimonossa ja Panchon olisi näyttänyt tältä.

***
First I thought the girls were dressed up for the tourists. After a while I noticed many groups of girls in kimonos and they seemed to be groups of friends. Many of them were carrying shopping bags and were happy to pose to my camera without asking any money so eventually I understod that they were just spending a day together, hanging around with friends wearing kimonos. Later I was told that it is considered nostalgic and romantic to dress up in (own or rented) kimono and visit the historical sites of Kyoto. There are many places in Kyoto where you can rent the whole outfit with assistance on putting it on plus a hair do matching the outfit. If I only knew this before, I would have definitely spent a day in Kimono in Kyoto and Pancho would have looked like this.


Tuesday, March 18, 2014

Tokyo, I Have a Crush on You!



Sanotaan, että jos viettää Japanissa viikon, haluaa kirjoittaa aiheesta kirjan. Jos viettää Japanissa kuukauden, haluaa kirjoittaa aiheesta lehtiartikkelin ja jos viettää Japanissa vuoden, ei halua enää kirjoittaa mitään, sillä kirjoitettavaa olisi niin paljon. Me vietimme Japanissa 4 päivää ja siitä tulisi blogipostaus, jos kymmeneskin. Yritän tiivistää tunnelmat muutamaan postaukseen tämän jälkeen ja sitten siirrytään muihin juttuihin.

Hyvin menneen lentomatkan jälkeen (tai noh, meillä matka meni hyvin, Pancho nukkui putkeen 7 tuntia mutta toinen pieni matkakaverimme valvoi lähes läpi lennon) ensi vaikutelmani oli positiivinen. Kaikkialla oli siistiä, puhdasta, turvallista ja toimivaa. Ihmiset näyttivät hurmaaville ja omaperäisiä tyylilajeja ei voinut muuta kuin ihailla kunnioituksella. Voisin viettää Tokiossa viikkoja vain katselemalla ihmisiä.
***
Someone said that if you spend a week in Japan you want to write a book. If you spend a month in Japan you want to write an article and if you spend a year, you don't want to write anything as there are just too much to write about. We spent in Japan 4 days so there is plenty of stuff for too many blog posts but I will try to keep it short and sharp and then a couple of posts after this, I will get to other subjects.

After a good flight (well, for our family it was good as Pancho slept for 7 hours but the other little world traveller was not able to sleep) my first impression of Japan was very positive. It is clean, tidy, well organized and safe. People look charming and I could just peoplewatch for ever, people are so beautiful and with so many personal styles.  


Tokyo on monessa mielessä hämmentävä, mutta myös siinä, että sieltä löytyy
1. Paikallinen Eiffel torni eli Tokyo Tower. Yllä maisema hotellimme 25. kerroksessa sijaitsevasta respasta. Huomaa Eiffelin lisäksi taustalla myös Fuji (ainutlaatuinen, ei replica)
2. paikallinen Brooklyn Bridge eli Rainbow Bridge. Alla kuva ensimmäisen päivän lounas paikastamme läheisen pilvenpiirtäjän 54 kerroksesta.
3. yhdellä metroasemalla näimme Manneken Pissin laiturilla (en saanut kuvaa, sorry!), kuin
4.  myös Vapauden patsas jota emme nähneet.
5.  Hain katsellaani pientä meren neitoa tai edes Big Beniä mutta ei tärpännyt.
***
Tokyo feels so familiar and at the same time so original. The reason for familiarity might be the replicas such as:
1. Local Eiffel Tower Tokyo Tower. The picture above was taken from our hotel's reception which was located on the 25th floor. Please note also Mountain Fuji (original, one of a kind, no replica)
2. Local Brooklyn Bridge Rainbow Bridge. The picture below was taken while having lunch in a restaurant located in 54th floor.
3. In one metro station we spotted Manneken Pissin (could not get a picture, sorry!)
4. There is also a Statue of Liberty but we did not visit it.
5. I was looking for the Little Mermaid or at least Big Ben but could not see any.


Hotellimme Park Hotel Tokyo (jota ei tule sekoittaa "Lost in Translation" Park Hyatt Tokyoon) sijaitsi Shiodomen jokseenkin futuristisella alueella. Eri tasoissa kulkevat sillat yhdistivät pilvenpiirtäjiä toisiinsa ja ihmiset sukkuloivat kuin pienet muurahaiset.  Sijainti oli mitä loistavin, 3 metroaseman välittömässä läheisyydessä, Tokyo Station juna-asema on 5 minuutin taksimatkan päässä ja Ginzan ylellinen kaupungin osa vain parin korttelin päässä. Palvelu oli erinomaista, huone kaunis ja tilava ja maisema huikea. Mikä parasta, hotelli sijaitsi kävelymatkan päässä tonnikalahuutokaupasta (siitä "once in a lifetime" kokemuksesta lisää myöhemmin) ja koska huutokauppaan mennään 4:30 aamulla, jokainen minuutti jonka sai käyttää massivisesta jetlagista toipumiseen paikasta toiseen siirtymisen sijaan, oli kullan arvoinen.
***
Our hotel Park Hotel Tokyo (which should not be mixed with "Lost in Translation"Park Hyatt Tokyo) was located in somewhat futuristic Shiodome area. The location was perfect as there are 3 metro stations just around the corner, Tokyo train station 5 minutes taxi drive away and luxurious Ginza area is at walking distance.  The best was that the world famous tunafish auction was also a walking distance away. This was particularly handy as you must be there at 4:30 am so any extra minutes of sleep to survive the massive jetlag was worth of gold.


Kirsikkapuiden kukinta oli vasta tulossa mutta hotellilla vinkattiin festivaalista luumupuiden kukinnan kunniaksi. Olin kuvitellut mielessäni ison vihreän puiston, jossa pojat voisivat juoksennella ja mamat istua picnikillä kukkia ihaillen mutta perille päästyämme kyseessä olikin kivetyksellä päällystetty aukio. Haimme paikkaa puoli päivää joten sinänsä se ei ollut mitä odotimme mutta luumupuut kukkivat ja pihalla esiintyi koulutettu apina, joka ilahdutti erityisesti Panchoa ja pikku-O:ta. Puistossa oli myös temppeli ja toivomus&onnen seiniä.

Ihmiset olivat todella ystävällisiä ja aina valmiita auttamaan. Mikäli he eivät heti osanneet neuvoa tietä perille, he katsoivat puhelimensa tai tablettinsa karttapalvelusta reitin ja suurin osa tapaamistamme ihmisistä lähti jopa näyttämään meille tietä ja saattaamaan oikeaan suuntaan.
***
Cherry Blossom was just on its way but we heard that there was a Plum Blossom Festival in a park. I was expecting to see a green park where the boys could run around and we could have some nice picnic and admire the flowers but after spending a half day finding the place, it was a concrete square more than a park. Even thought it was not what I was excpecting, we saw the plum blossom, there was a small temple, a trained monkey show which made specially Pancho and Little O happy. There was also a wall with some kind of wishes people were writing on wooden plates (if someone knows better what these are, please let me know!). People were super friendly, always ready to help us. If they did not know the way, they looked for the route in their map applications on their phones or tablets. Many of them wanted to show us the way and escorted us to the right direction.


 

Erikoinen huomio katukuvassa oli, että emme nähneet lapsia missään. Koko 4 päivän aikana näimme vain 5 alle 1.5 vuotiasta lasta ja yhden n. 5 vuotiaan ja that's it. Siis ei lapsia missään! Meidän blondimme saivat kyllä huomiota ja olivat myös meille mammoille mitä mainiointa seuraa. Molemmat pojat ihmettelivät menoa tyytyväisinä ja tarkkaavaisina vaunuistaan, jaksoivat pitkiä päiviä ja käyttäytyivät mallikelpoisesti myös illallisilla ravintoloissa, joissa oli valkoiset pöytäliinat ja kangasservetit. 
***
One thing that caught our attention was that there were no children anywhere. During the 4 days we spent in Tokyo, we saw 5 children under 1.5 years and one about 5 years old and that's it. No children! Our blond boys got a lot of attention and were behaving incredible well. Both boys sat on their own stroller  happy and interested on everything what was happening around. Every now and then they took a nap, both of them ate almost anything and behaved extremely well also in fine dining restaurants in the evenings. 


Näin lyhyellä matkalla Tokiossa oli mielestäni parasta eri kaupungin osat. Erityisesti jos aikaa on rajallisesti, kannattaa skipata ns. nähtävyydet ja fiilistellä eri kaupungin osien tunnelmaa, katsella ihmisiä, kävellä ja imeä itseensä kaupungin sykettä, energiaa ja ilmiöitä. Itse pidin kovasti muodikkasta Harajukusta, coolista Shibuyasta ja niiden väliin sijoittuvasta alueesta, jolla oli pieniä putiikkeja, erinomaisia ravintoloita ja tyylikkään boheemi tunnelma.
***
The best in Tokyo are the different areas of the city. Especially if your time in Tokyo is limited, I would skip all the sights and just wonder around, feeling the pulse and energy of the city, peoplewatch and get inspired of everything you see, feel and taste. I liked a lot fashionable Harajuku and cool Shibuya and the area between them where we saw many chic boutiques, excellent restaurants, cafes and trendy but somehow bohemian athmosphere.


Ruoka oli  mielettömän hyvää. Muutamaan sushiravintolaan meitä ei kelpuutettu lasten vaunujen/lasten kanssa ollenkaan, oli kuulemma kovin täyttä vaikka ravintola oli typötyhjä mutta vaikka missä söimme, ruoka oli aina erinomaisen hyvää. Tokio on maailman kulinaristien mekka ja siellä on 160 000-200 000 ravintolaa. Vertailun vuoksi Pariisissa ravintoloita on 15 000 ja New Yorkissa 25 000. Ravintolan vuoksi ei siis kannata matkustaa toiselle puolelle kaupunkia vaan kannattaa keskittyä sille alueelle missä milloinkin on. Myös katukeittiöt notkuivat herkkuja ja kaupungissa sanotaan olevan maailman paras kiinalainen ja korealainen ruoka. Kalatorin sushin lisäksi matkan ruokakohokohta oli yllättäen edullinen ja yksinkertainen dim sum paikka Harajuku Gyoza Rou (Shibuyassa), parhaat gyozat ikinä! 
***
The food was absolutely fantastic. Tokyo is the culinary capital of the world and there are 160 000 - 200 000 restaurants in the city. Just for the reference, Paris has about 15 000 restaurants and New York 25 000. All the food we ate was mouth watering and there is no point of traveling to another part of the city just for the food/restaurant recommendation, there are always a plenty of excellent options in the area where ever you are. In addition to best sushi in the world eaten at the fish market, our best eating experience was surprisingly a dim sum place called Harajuku Gyoza Rou in Shibuya. It is said that the best Chinese and Korean food (with Japanese twist added to it) is served in Tokyo and I do agree that these were the best gyoza I have ever tasted. 


Tokio oli huikea. Tapasin joskus Rooman samanlaisilla treffeillä kuin nyt tämän hetkisen ihastukseni Tokion. Tiesin jo treffeille lähtiessä, että aika ei tulisi riittämään juuri muuhun kuin ensivaikutelman saamiseksi, joten ilman sen suurempaa stressiä esittäydyimme "Konnichiwa Tokyo, olen Tzinzi, hauska tutustua. Olet ihana ja mielenkiintoinen, tapaammehan pian uudelleen, tapaammehan?"

P.S. Niin kuin monella muullakin matkallani aikaisemmin, myös tällä kertaa luotin Mondon Tokio-oppaaseen, joka oli jälleen kerran erinomainen. Mondon matkaoppaat on aina kirjoittanut joku suomalainen, joka on asunut maassa/kaupungissa pidempään ja sisältää kullanarvoista tietoa niin tavoista, kulttuurista, kuin hauskoista sattumuksista, parhaista ravintoloista, suloisimmista hotelleista yms. puhumattakaan.
***
Tokyo was amazing. My date with Rome years ago was similar than what I had with my new crush Tokyo: I knew beforehand that the time will only allow us to introduce ourselves so without any stress I said: "Konnichiwa Tokyo, I'm Tzinzi, pleased to meet you. I find you so beautiful and full of interesting things that I truly hope to meet you soon again".

Thursday, March 13, 2014

"Every Day is a Fashion Show and the World is Your Runway" -anonym

Kuin viisi marjaa:
***
Like five peas in a pod:
 
 
Hipstereitä ostoksilla Tokion Takeshita Streetillä maalikuussa 2014
***
Hipsters shopping at Takeshita Street in Tokyo in March 2014


Hipstereitä ostoksilla Brooklyn Flea Marketilla toukokuussa 2012
***
Hipsters shopping in Brooklyn Flea Market on May 2012

Tuesday, March 11, 2014

6 Things You Should Know about Japanese Toilets



Nyt jo edesmennyt mummoni oli maailman kiltein, hyväluontoisin ja -käytöksisin. Turun ja Laitilan välillä sijaitsee kuitenkin paikkakunta, joka sai mummonikin ilkikuriselle tuulelle. Paikan nimi on Kusni. Matkatessamme lapsena autolla mummolaa kohti, mummoni tapasi sanoa: "Kus nii, tai kus näi mut älä kus ylöspäi". Mikäli mummolla olisi ollut japanilainen vessa, olisi hän todennäköisesti sanonut "kus nii tai kus näi mut vessapytyst vesi tulee ylöspäi".

Jos aioit koskaan asioida wc:ssä Japanissa, muista nämä:
 
1. Japanilaisissa vessoissa istuinrengas on  lämmitetty ja lämpöä voi säädellä joko vessan pytyssä tai seinällä olevasta taulusta. Hotellihuoneen seinällä olleet ohjeet neuvoivat välttämään kovin kuumaa rengasta mikäli olet lapsi tai vanhus.

2. Yleisissä vessoissa on usein erillinen nappula, joilla häveliäimmät voivat strategisella hetkellä tilata veden lorinaa tai vale-vessanvetoäänen.

3. Asiat hoidettuasi voit omien mieltymystesi mukaisesti tilata monenlaisia suihkuja. Tarjolla on takaatulevia suihkuja (netin mukaan jopa hierovia(?)) ja alhaalta päin tulevia bidet-suihkuja. Suihkun vedenpainetta voi säädellä toiveiden mukaisesti.

4. Kun pylly on puhdas, puhalletaan se kuivaksi. Joissain vessoissa myös puhalluksen lämpötilaa ja voimakuutta voi säädellä. Sekä suihkujen että kuivauksen kestoa säädellään stop-nappulalla.

5. Useimmat vessan vetävät itse itsensä liiketunnistimen avulla, joissain vessoissa vessan veto  tapahtuu kontrollipanelin nappulasta ja joissain ihan perinteisesti sivussa tai vessanpytyn päällä olevasta napista. Huomaa, että vessanvetonappula voi sijaita myös lavuaarin vieressä tai muualla vessanpytystä kauempana. Luin (Mondon matkaoppaasta) jutun, jonka mukaan Whitney Houston oli Park Hotelin naisten vessassa esitttänyt valtavasti pahoitteluja seuraavana vuorossa olleelle suomalaiselle toimittajalle. Myöhemmin selvisi, ettei Whitney tiennyt miten japanilainen vessa vedetään.

Jos et tästä jutusta muuta muista, niin muista se tärkein:

6. Älä koskaan painele nappeja vieressä seisten, vesi nimittäin tosiaan suihkuaa pöntöstä ylöspäin.

***
If you ever plan to use a toilet in Japan, you might find this information useful:

1. Toilet seats are heated and the heat may be controlled using a control panel attached either in the toilet seat or mounted on the wall. Our hotel room instructions stated that the heating should not be very hot if children or eldery are using the toilet.

2. Many public toilets have a button where the most bashful may play purl or fake flush at the strategic moment.
 
3. After you are done with your toilet business, you may choose different types of showers based on your needs and preferences. There are showers coming from the back and bidet type of showers coming from below and you may adjust the strenght of the spray (there might be even a massage function available (?!)).

4. When your butt is clean, it is time for a blow dry. The heat and volume of the blow may be adjusted.
 
5. Most of the toilets flush automatically but in some of them you might need to flush pushing a botton in the control panel or a separate botton somewhere in the toilet. Note that the botton is not necessarily next to the toilet seat. I read a story (of Mondo travel guide) that Whitney Houston had apologized a Finnish journalist in the ladies' room in Park Hotel and only afterwords the journalist understod the reason. Whitney did not know how to flush a japanese toilet.

And now, if you will only remember one thing about this post, here is the key:

6. Never push the bottons when standing next to the toilet unless your intention is to get wet. The water showers upwards!

Sunday, March 9, 2014

Yin & Yang, Going to Japan

 
Tapahtui kolme viikkoa sitten klo 7:50 aamulla.
Puhelin soi.
Minä: Mmmm...
(työmatkalla oleva) mies: Huomenta kulta.
Minä: Mmmm...
Mies: Nukutko vielä?
Minä: Mmm...joo...
Mies: Eikö teidän pitänyt lähteä tänään?
Minä: Ai minne?
Mies: No Suomeen. Eikö teidän pitänyt lähteä lentokentälle jo viisi minuuttia sitten?
Minä: Oh shit, olen nukkunut 1.5 tuntia pommiin!

Ja sitten juostiin. Pancho kainaloon, aamupuurot käsilaukkuun ja juoksuksi. Lentokentällä virkailija ilmoitti matkalaukun painavan 31 kiloa eli 8 kiloa yli sallitun. WTF??!! Pengoin ja uudelleen organisoin koko matkalaukun, Panchon matkarattaiden kuljetuslaukun ja käsimatkatavaralaukun. Loppujen lopuksi en pystynyt ottamaan matkalaukusta pois kuin pari hassua tuliaissuklaata ja kokeilin laukun painoa uudelleen. Virkailija hymyili helpottuneesti ja totesi matkalaukun painavan 21 kiloa eli 2 alle sallitun. WTF vol 2??!! Sveitsiläinen suklaa on tuhtia mutta että muutama pakettia painaa 10 kiloa??!! Nappasin matkalaukun uudelleen vaa'alta ja tungin laukun uumeniin lähes kaiken mitä olin sieltä hetkeä aikasemmin poistanut. Vaaka näytti edelleen 22.8 kiloa ja lähti iloisesti keikkuen kohti ruumaa. Ilmeisesti virkailija oli katsonut ensimmäisellä kerralla väärin, mene ja tiedä mutta ylimääräinen puoli tuntia tuhrautui pakkausoperaatioon. Ja taas juostiin.
 
Frankfurtin välilaskulla tilasin Pancholle lounaaksi perunamuusia ja kanaa. Kana olikin käsin revittyä ja pikku kiireessä Pancho vetäisi suikaleen väärään kurkkuun, sai aikaan yökkäysrefleksin ja vatsalaukun aarteet lensivät kaaressa ulos. Tilanteen tarkastus. Omat vaatteet: puhtaat, jes. Panchon vaatteet: puhtaat, jes. Ravintolapöytä ja lattia: lainehtii oksennusta. Sain tarjoilijalta pinon servettejä ja aloin siivoamaan. Seuraavan lennon boarding lähestyi, joten suurimmat siivottuani pahoittelin ja tein lähtöä. Asiakaspalveluhenkinen tarjoilija komensi minut vielä konttaamaan pöydän alle, sieltä ei oltu kuulemma siivottu tarpeeksi tarkasti...ja taas juostiin.

Ihanien Suomen viikkojen jälkeen suuntasimme "Mamat&Pojat"-matkalle Japaniin ystävättäreni ja hänen poikansa kanssa. Pancho ja minä tulimme suoraan Turusta ja edellisestä viisastuneena olimme paikalla hyvissä ajoin 2.5 tuntia ennen koneen lähtöä. Ystävättäreni tuli Helsingistä ja tapasimme kentällä. Tapahtui Helsinki-Vantaan lentokentällä Finnairin tiskillä 10 minuuttia ennen check-inin sulkeutumista.

Virkailija: Ja mihinkäs matka?
Ystävättäreni: Tokioon
Virkailija: Saisinko kaikkien matkalle lähtijöiden passit?
Ystävättäreni: Toki. Tässä omani.
Virkailija: Passinne on mennyt umpeen, ette pääse lennolle ellei teillä ole voimassa olevaa passia.

Ja taas juostiin. Tai tarkemmin sanottuna ensin ystävättäreni juoksi. Kakkosterminaalista Finnairin Tokeen poliisilaitokselle hakemaan pikapassia. Minä ja meitä saattamaan tulleet vanhempani pidimme kahta yksivuotiasta ja matkalaukkuja. Check-in meni kiinni. Virkailija soitti gatelle. Ystävättäreni saapui takaisin uunituoreen passin kanssa ja taas juostiin. Isäni juoksi ja kantoi Panchoa, äitini juoksi ja kantoi ystävättäreni poikaa, minä juoksin ja kannoin käsimatkatavaroita ja ystävättäreni juoksi ja kantoi omia käsimatkatavaroitaan. Hikipäässä turvatarkastuksen läpi, sydän hakaten passintarkastuksen läpi ja kipikipikipi gatelle. Ehdimme. Harvoin lähtöshampanja on ollut niin ansaittu kuin hetkellä, jolloin istuimme paikoillamme ja ymmärsimme että sittenkin pääsimme matkaan! Jin ja Jang oppien mukaisesti lentävät lähdöt kompensoitiin lähes tyhjällä bisnesluokalla(=pojille omat sängyt, tilaa leikkiä ja rennompi meno) sekä tällä upgradatun hotellihuoneemme maisemalla, ah niin ihanassa, nousevan auringon maassa.






Happended three weeks ago at 7:50 am.
Phone rings.
Me: Mmmm...
My husband (who was on a business trip): Good morning honey.
Me: Mmmm...
My husband: Are you still sleeping?
Me: Mmm...yes...
My husband: I thought you were leaving today?
Me: Where?
My husband: To Finland. I thought you said you would need to leave for the airport five minutes ago?
Me: Oh shit, I have slept in!

And then we ran. I grabbed Pancho and the bags and ran. At the airport the check-in attendant told me that my suitcase weighted 31 kilos i.e. 8 kilos over the maximum. WTF??!! I opened the suitcase, Pancho's stroller bag and my carry-on and  and reorganized them all. At the end I was able to take away only a couple of Swiss chocolate I was bringing to my family and weighted the suitcase again. It was 21 kilos, 2 kilos less than the maximum. WTF vol 2??!! I know that Swiss chocolate is heavy stuff but 10 kilos??? I took the suitcase again and put almost everything back again until the weight was 22.8 kilos. The bag was checked-in and I was confused. Likely the attendant made a mistake at the beginning and we lost extra 30 minutes on reorganizing for no reason. And we ran again.

It was lunch time when we landed in Frankfurt and I ordered some mashed potatos and chicken for Pancho. All of the sudden Panco got some chicken in his trachea and the coughing lead to a vomit reflex. My clothes were clean, his clothes were clean but there was vomit all over the table and the floor. I started to clean up and as soon as I was done I apologized and headed to the gate for our connection flight. The "employee of the month" waitress stopped me and commanded me to clean better under the table before leaving the restaurant...and then we ran again.

After wonderful weeks in Finland we headed to "Mamas&Sons" trip to Japan with my friend and her son. Pancho and I arrived to Helsinki-Vantaa airport from Turku and were there well before time as I had learnt my lesson. My friend came from Helsinki and we met at the airport. Happened in the check in 10 minutes before the check-in was closing.

Attendant: Where are you going to?
My Friend: To Tokyo
Attendant: Could I please see your passports?
My friend: Yes, sure. Here is mine.
Attendat: Your passport has expired. You may not fly without a valid passport.

And then we ran again. Or first my friend ran. From the terminal to another building to the airport police station to get an express passport and then back. Luckily my parents who took Panco and I to the airport were still with us and we stayed with the boys and the luggage. The check-in closed. The attendant called to the gate. My friend arrived with her new passpostr and then we ran again. My father ran and carried Pancho, my mother ran and carried the son of my friend, I ran and carried my carry-on, my friend ran and carried her carry-on. We were like in a bad comedy!. We ran through the security, we ran through the passport check, we ran to the other side of the airport and we made it! The glass of champange has rarely  tasted so good than it did we we took off and realized that we are really on our way to Tokyo. Based on Yin & Yang philosophy our sweaty departures were compensated with almost empty business class (=the boys had they own beds and a plenty of room to play) and with the view above in the upgraded hotel room in the land of the rising sun. 

Thursday, March 6, 2014

Brothers and Sisters



"A sister is a little bit of childhood that can never been lost"- Marion C. Garretty
Minä ja siskoni käsikädessä katsomassa vastasyntynyttä siskoamme 1982.


"Sometimes beign a brother is even better than beign a super hero"-Marc Brown.
Tupu ja Hupu ihailemassa Lupua 2014.

Tuesday, March 4, 2014

Fun in the Snow



Hyvää Laskiais-tiistaita Tokiosta! Täällä ei ole lumesta tietoakaan mutta suomalaisia perinteitä kunnioittaen, pari lumista kuvaa viime viikon Kuopion reissulta, jolloin Pancho laski elämänsä ensimmäisen kerran pulkalla; kerran kohtuullista vauhtia tädin sylissä, kerran kovaa kummisedän sylissä ja kerran toooodella hitaasti mamis-city-mamin sylissä. Onneksi lapsi sai lainaksi kunnon varusteet ja nautti lumesta vaikka mami kaupunkiasussaan vähän himmailikin.
***
There are no Shrove Tuesday festivities in Tokyo but as the traditional way of celebrating Shrovetide in Finland is sledging, I wanted to share these pictures from last week when we visited Kuopio. It was the first time Pancho went sledging. He had a speedy ride with his godfather, a medium speed ride with his aunt and veeeeeery slow ride with his city-mummy. Pancho borrowed some winter gear from his cousins so he truly enjoyed the snow and did not mind mummy holding on.

Monday, March 3, 2014

Weather


Tiesittekö, että maailmassa on ainakin kolme Tokyo-nimistä kaupunkia. Säätiedotuksen mukaan huomiselle on luvattu seuraavaa:

Tokio, Japani +6
Tokio, Papua Uusi Guinea +11
Tokio, Nepal -16

On myös olemassa kaksi Kioto nimistä kaupunkia. Sääennuste ensi viikolle:

Kioto, Japani +9
Kioto. Kongon demokraattinen tasavalta +33

Jos ikinä matkustat näihin kaupunkeihin, suosittelen olemaan tarkkana matkalle pakatessa. Hellemekossa ja sandaaleissa kirsikkapuiden alla saattaa tulla vilu.

***

Did you know that there are three cities named Tokyo? Forecast for tomorrow:
Tokyo, Japan +6
Tokyo, Papua New Guinea +11
Tokyo, Nepal -16

There are also two cities named Kyoto in the world. The forecast for the next week:

Kioto, Japan +9
Kioto, Kongo +33

If you ever travel to any of these cities, I recommend to pay attention when checking the weather before packing for the trip. You might get cold wearing shorts and flip flops under the cherry blossom.

Sunday, March 2, 2014

Best of February



Helmikuu oli helmi. Alkukuusta mieheni kysyi, voisinko joskus kuvitella asuvani Japanissa. Suhtaudun asiaan positiivisesti mutta en osaa varmaksi sanoa, sillä en ole koskaan käynyt Japanissa. Ajatus jäi pyörimään mielessäni ja sitten Japania alkoikin saapua elämäämme. Ensin kodissamme kävi lauantai-aamun brunssilla mieheni japanilainen kollega perheineen. Vierailu oli hurmaava. Perheen äiti tunnisti heti kahvipöytään kattamani Paratiisisarjan ja esitti sen jälkeen vienon toiveen voisiko nähdä kaikki Iittalan ja Marimekon esineet kodissamme. En ollut aikaisemmin tehnyt niistä inventaaria, joten kävimme yhdessä kaikki kaapit läpi ja etsin mitä hyllyiltä löytyi. Olin (positiivisesti) hämmentynyt ja isänmaallisesti ylpeä miten paljon ihastusta astiat ja esineet hänessä herätti. Kävimme myös keskustelun kuuluuko pieni punainen i-tarra jättää vai poistaa. Hänen japanilaiset ystävänsä jakatuvat kuulemma kahteen koulukuntaan. Luimme lapsille muumikirjoja ja kävimme samalla läpi Muumien japaninkieliset ja suomenkieliset nimet.
***
February was charming. One day my husband asked whether I could live in Japan. I have never  been there so it is difficult to say but I do have a positive image of Japan. The idea stayed in my mind and then Japan started to enter into our lives. First it arrived as a form of a lovely Japanese family, a colleague of my husband, his wife and two children, who had breakfast coffee in our home one Saturday morning. Japanese are known to be fans of Finnish design and immediately she recognized the Iittala Paratiisi tableware I had set. She asked whether she could see everything we have from Iittala and Marimekko. I have never made an inventory of what we have so we just opened together all our cupboards and looked. I was impressed and feeling patriotic proud of Finnish design based on how much she admired them. We also talked about whether the little "i"-sticker should be removed from the  items or not. I learnt that this is a question that divides not just Finns but also Japanese! We also read Moomin books for the children and went through the Japanese names for all the Moomin characters.


Talvi on ollut poikkeuksellisen lämmin. Jo helmikuun toisella viikolla tuoksui kevät ja Pepper oli tunnistavinaan föhntuulen. Tiesittekö muuten, että AEG-yhtiö rekisteröi hiustenkuivaajalle 1908 nimityksen Fön, joka perustui juuri lämpimän tuulen saksankieliseen föhn nimeen. Tavaramerkistä on useissa kielissä syntynyt kädessä pidettävän hiustenkuivaajan yleisnimi, suomeksi fööni.Tämänkin tärkeän tiedon tarjoili Wikipedia. Saadaksemme pienen palan talvea, vietimme Panchon kanssa puolet kuusta Suomessa ja päästiin pulkkamäkeen! Panchon elämän ensimmäinen lasku turvallisesti tädin sylissä.
***
This winter has been exceptionally warm and as early as the second week of the February Mr. Pepper noticed Föhn wind blowing. By the way, did you know that in 1908 AEG registered a trademark "Fön" for hair dryer according to the German word föhn meaning warm wind. Afterwords many languages (including Finnish) has adapted the word fön to mean hair dryer. In order to have some winter and snow, Pancho and I spent half of the month in Finland and went sledging! Pancho's first ride was with his aunt.


Kuopion reissulla myös Lupu sai nimensä, kuvassa suloisen vauvan ylpeä täti ristiäisissä. Kuun hienoin juttu oli aika perheen ja ystävien seurassa. Tuntui aivan super hyvälle omista tukiverkko, jutella ystävien kanssa ja olla läheisten ympäröimänä. Kiitos äiti, isä, siskot, serkut, kummit, kummilapset, ystävät!
***
While we were in Kuopio, we had my nephew's christening. The best thing in February was the time spent with family and friends. It felt so good to be around the dearest. Thank you Mom, Dad, Sis, Cousins, Godmother, Godchildren and Friends. We will miss you!


Kuten alussa mainitsin, Japani on tässä kuussa ollut pop. Vain pari viikkoa mieheni kysymyksen jälkeen hyvä ystäväni kysyi haluaisimmeko Panchon kanssa lähteä ystäväni ja hänen pienen poikansa kanssa ex-tempore Mamat&Pojat-matkalle Japaniin. Vastausta ei tarvinnut kahta kertaa miettiä ja tänään iltapäivällä hyppäämme sinivalkoisille siiville ja lennämme Tokioon. Tokiossa olemme pari päivää, Kiotossa päivän ja lennämme Osakan, Helsingin ja Amsterdamin kautta takaisin Sveitsiin. Yritän päästä koneelle myös Tokiossa mutta jos se ei onnistu, lupaan teille paljon kuvia ja juttuja heti palattuamme. それでは
***
As I mentioned earlier, Japan has been pop in this month. Only after a couple of weeks after my husband's question, my dear friend asked whether Pancho and I would like to go for an ex-tempore "Mamas and Sons"-trip to Japan with her and her little son. Tonight we will fly to Tokyo, spend a couple of days there, visit Kyoto and then return back home to Switzerland via Helsinki and Amsterdam. I might not be able to connect while we are there but I promise you plenty of pictures and stories as soon as we back home. それでは