Holy Smoke

Suhtaudun tupakointiin kielteisesti. Pappani suunnitteli jo 60-luvulla perustavansa kylttitehtaan, jossa valmistetaan ainoastaan "tupakointi sallittu"-kylttejä. Hän visioi jo silloin tulevan ajan,  jolloin on itsestään selvää, että tupakointi julkisilla paikoilla on kielletty ja tupakan polttoon osoitetaan erityiset paikat.

Lomailimme heinäkuussa Ranskan Rivieralla. Erään ostoskadun varrella oli sähkötupakkakauppa.  Tiedän mikä on tupakkakauppa mutta jäin miettimään mikä on sähkötupakkakauppa?

Sain vastauksen kysymykseeni, kun eräs läheiseni, jota yleisesti ottaen pidän älykkäänä ja fiksuna, alkoi eräänä kesäiltana ulkotakkatulen ääressä istuessamme innoissaan kertoa miten hän oli kokeillut sähkötupakan eri makuja ystävänsä kanssa. En ole varma onko hän  ikinä edes maistanut oikeaa tupakkaa mutta sähkötupakasta "suuhun leviävästä ihanan pehmeästä mausta" hän oli pitänyt. Jopa siinä määrin, että hän suunnitteli tilaavansa sähkötupakkaa netistä. Olin järkyttynyt. Ymmärrän, että sähkötupakkaa "polttavat" oikeasta tupakasta eroon pyristelevät mutta että tämä raikas ja tervehenkinen ihminen suunnitteli sähkötupakan käyttöä koska siitä tulee suuhun "niin kiva hedelmäinen maku"...en ole ehkä ikinä kuullut mitään niin hölmöä. Neuvoin ostamaan hyvänmakuisia pastilleja.

Seuraavalla viikolla matkustin junalla Turusta Helsinkiin ja havainnoin VR:n junien kuulutuksen muuttuneen: "Tämä junavuoro on savuton. Kielto koskee myös tupakan omaisia tuotteita kuten sähkötupakkaa". Kesämökkimme lähi-K-kaupan tiskillä myydään sähkötupakkaan makupatruunoita. Luin netistä, että sähkötupakkaa ladataan usb-kaapelilla. Viime lauantaina juhlimme ystäväni syntymäpäiviä ja päädyimme jatkoille helsinkiläiseen yökerhoon. Baaritiskiltä nousi höyryä. Tiskillä siiderintilausvuorossa oli nuori tyttö, jonka sähkötupakan päähän syttyi pinkki valo, kun hän imi sitä. Hänen vieressään olevan miehen valo oli vihreä. Siis mitä? Olenko ainoa, jolla on vaikeuksia ymmärtää tätä ilmiötä?

Kuva Pinterest

***
I don't like smoking. My grandfather planned on 60's that he will have a factory which would only manufacture signs "smoking allowed". He was convinced already back then that there will be a time when smoking is prohibited by default and the places where smoking is allowed are specifically designated.

On July we went to holiday on French Riviera. Along a shopping street there was a electronic cigarette shop. I know what is tobacco shop but I didn't know what is an electronic cigarette shop?

My question was answered when one of my close relative, who I consider generally speaking a smart and intelligent young woman, told me that she had tried different tastes of electronic cigarette with her friend. I am not sure if she has ever tasted real tobacco but she was thrilled about the "soft and sweet taste entering into her mouth". She even planned to order electronic cigarettes online. I was chocked. I do understand that someone who is trying to quit smoking, will "smoke" electronic cigarettes but I just don't get it how someone so fresh and "health minded" is interested in smoking it for "having a great fruity taste in the mouth". That is probably one of the most foolish things I have heard for a while. I advised her to buy good-tasting pastille.

The following week I took a train from Turku to Helsinki and noticed that the announcement in the train has changed: "This is a non-smoking train. The prohibition also applies to electronic cigarettes".
I saw flavor capsules for electronic cigarettes in the cashier of a small grocery store close to our summer cottage. I read that electronic cigarettes are charged with usb-cable. On Saturday we were celebrating a friend's birthday and ended up in a night club in Helsinki. There was steam in the bar. It was coming from a young woman's electronic cigarette. Every time she inhaled, a small pink blip lighted at the end of her cigarette. A guy next to her had a green blip. Am I the only one who has difficulties to understand this phenomenon?

Picture Pinterest

Irresistible Fountains

Muistatteko, kun kerroin, että paikalliset ovat kovia poikia uimaan?
No, tässä lisää todistusaineistoa tältä päivältä.
***
Do you remember when I told you that the locals are enthusiastic swimmers?
Well, here is more evidence from today.

Varrella Virran / Along the River

Joskus ei usko ennen kuin omin silmin näkee. Maaliskuussa mieheni kertoi paikallisesta kesäilmiöstä: kuumina kesäpäivinä kaupunkilaiset riisuituvat joen rannalla, laittavat vaatteensa kelluviin vedenpitäviin pusseihin, sitovat sen nilkkansa ympärille ja hypääävät hurjana virtaavan Rheinin mukaan. Kun uiminen riittää, he ohjaavat itsensä virran mukana takaisin rannalle, ottavat vaatteensa pussista, pukevat ja istahtavat virkistävän uintiretken päätteeksi oluelle jollekin jokivarren monista terasseista. Jotta harrastus ei olisi liian lällyä, extra jännitysmomentin takaavat jättimäiset rahtilaivat, jotka kulkevat jokea hämmästyttävän lujaa vauhtia.

Näinä lämpiminä päivinä olemme viettäneet paljon aikaa Rheinin varrella ja olen omin silmin päässyt todistamaan kymmeniä päitä virran vietävinä. Jouduinpahan katselemaan myös oman mieheni päätä siellä kuohujen joukossa...Työkaverit olivat menossa ja mukaan oli mentävä. Olimme Panchon kanssa seuraamassa tapahtumaa yllä kuvatussa ravintolassa. Miehet vaihtoivat uimahousut ravintolan pukukopissa, kävelivät jokea ylöspäin, pulahtivat veteen ja heittäytyivät virran vietäviksi. Mies kertoi jälkikäteen olleensa erityisen huolissaan siltojen alituksista. Vältellessään joutumasta liian lähelle sillan pilareita, hän ajautui keskelle jokea ja joutui tekemään (kirjaimellisesti) hartia voimin töitä päästäkseen tarpeeksi nopeasti siihen kohtaan rantaa, josta portaat takaisin ravintolaan nousivat. "Aikamoista", sanon minä ja pudistelen päätäni.

***

Sometimes you don’t believe before you see. In March my husband told me about a  local summer phenomena: on warm days the citizens take of their clothes, put them into waterproof floating bag, strap the bag to their foot and jump to the tremendous current of Rhein. When they feel like that they have swum long enough, they navigate themselves along the current to the edge of the river, get up, get dressed and sit down for a beer after such a refreshing dip.And not to make this too sissy, you can get an extra thrill from the huge cargo vessels passing the river with surprisingly high speed.

During these warm days we have spent time along the river and I have seen with my own eyes dozens of heads gone by the current, including my husband's. His colleagues were going to swim so naturally he wanted to go with them. Pancho and I went to witness his recklessness and stayed in the restaurant photographed above. Men changed their swim suits on in the restaurant, walked up along the river and jumped into the water. Later Mr. Pepper told me that he was concerned about going below the bridges and when keeping out of the bridge pilars, he was all of the sudden in the middle of the river and had to work very hard in order to be able to arrive on the right spot to take restaurant's ladders up again. "People are crazy", say I and shake my head.

Jos virta on liian hurja, voi ilmeisesti pulahtaa myös johonkin keskustan lukuisista suihkulähteistä...
***
If the Rhein's stream is too brave, apparently you may also enjoy the water in many of city's fountains...

Kohtaamisia osa 2 / Encounters Part 2

Minulla on päivityksiä aikaisempaan kirjoitukseen  Kohtaamisia.

Olin viime viikolla jälleen siellä kaupungin hienoimmassa gourmet ruokakaupassa. Siellä on yleensä hyvin hiljaista keskellä päivää. Muista ajankohdista en tiedä, käyn vain keskellä päivää. Se on oivaa aikaa opetella sanakirjan kanssa ruokatuotteiden nimiä. Kalatiski tosin oli kerralla visiteerattu, pieni matkasanakirjani ei tunne kuin lohen ja silakan. Lohi on helppo päätellä muutenkin, sillä se on, sanoisinko, visuaalisesti aika idioottivarmasti tunnistettava kala ja silakoitahan täällä ei ole (ehkä sanakirjasta saa hyvän takan sytykkeen?) Päätin alkaa ostaa tunnistamattomia kaloja tiskin rivistä järjestyksessä ja kokeilla. Sovelsin taktiikkaa Ranskassa ja osoitin sormella valkoista kalaa supermarketin tiskissä, s'il vous plait.  Kala paljasti todellisen minänsä vasta kotona paistinpannulla. Meillä löyhkäsi monta viikkoa. Tunnistamme nyt turskan maan kaikilla virallisilla kielillä.

Ja sitten asiaan. Olin siis haahuilemassa kaikkien kauniisti pakattujen gourmet ruokahyllyjen välissä, kun vastaan käveli tutunoloinen mies. Aika tavallisen näköinen, hyvin huomiota herättämättömästi pukeutunut mies. Kelasin mielessäni kaikki vauvaharrastustoiminnoista tutut isät, naapurit, mieheni kaverit, ylipäänsä kaikki täällä tapaamani miehet (toimitus oli lyhyt). Vasta poistuessani kaupasta monta minuuttia myöhemmin, keksin kuka hän oli. En ollut tunnistaa häntä ilman verkkosukkahousuja, minihametta ja korkokenkiä!

Myös papukaijamies on osunut retkiemme varsille. Hän istuu usein yksin (ilmeisesti) kotitalonsa edessä juoden aamu auringossa  matea, kun olen palaamassa kotiin kuntosalilta (muistanette delfiini-projektini). Hän on jotekin surullisen oloinen. Onkohan hänen papukaijansa karannut?

P.S. Kuvan rouvan tapasin Havanassa muutama vuosi sitten. Samainen señora poseeraa myös Lonely Planet Cuba-oppaassa. Miten pieni maailma, vai mitä?

***
I have some updates related to people I met in my post Kohtaamisia (Encounters)

Last week I visited the city's finest grocery store again. It is very quiet in the middle of day. I don't know though how busy it is other times, I only visit it in the middle of the day. It is very convenient time to learn food vocabulary in German with my small pocket dictionary. I was hoping to learn fish names but it was a very short language lesson as my dictionary knows only salmon and "silakka" (Baltic herring, a small Finnish fish). Salmon is quite idiot proof to identify by looks and there is no silakka in Switzerland (maybe my dictionary will have another life as fire-lighter?). I decided to try unidentified fishes in the order they appear in the counter.  I applied this strategy in France and pointed a white fish in supermarket counter, s'il vous plait. The fish revealed its true identity when frying it in a pan at home. The whole apartment stunk for weeks. We now know cod in country’s all official languages.

Back to the topic…so I was wandering around and among all those beautifully packed grocery items when I saw a man. An ordinary looking man who was dressed in inconspicuous way. I went in my mind through all the daddies from playgroups, our neighbors, my husband's colleagues, basically all the men I have met here (the list was short) but I could not figure out who he was. -until many minutes later. I had not recognized him without fishnet stockings, mini skirt and high heels!

I have also been seeing the parrot-guy. He often sits alone in front of (apparently) his home building and drinks mate in the morning sun when I am returning home from the gym (you might remember my Dolphin-project). He looks somehow sad. Has the parrot flown the coop?

P.S. The lady in the picture I met in Havana a couple of years ago. The same señora poses for Lonely Planet Cuba. What a small world, ha?

Kohtaamisia

Olen tutustunut uuden kodin ympäristöön. Naapurustossa asuu ponihäntätukkainen mies, joka ulkoiluttaa isoa, iloisen väristä papukaijjaa. Eilen papukaija istui hänen olallaan, tänään se oli kietonut kyntensä miehen etusormen ympärille. En nähnyt papukaijalla talutushihnaa. Meillä on aika isot ikkunat. Jos tuulettaessa se lentää meidän olohuoneeseen,  saako löytäjä pitää?

Kävin äitini kanssa kaupungin hienoimman tavaratalon ruokaosastolla. Osastoksilla oli myös eräs mies. Hänellä oli lyhyt tukka, hieman parransänkeä, harmahtava neule, tummanharmaa hupullinen toppatakki ja musta reppu. Äkkisilmäisyllä tuiki tavallinen mies. Toisella silmäyksellä rekisteröin, että neule-toppatakki-selkäreppukombi oli yhdistetty mustiin verkkosukkahousuihin, piukeaan farkkuminihameseen ja korkokenkiin. Mielestäni asuvalinta oli yllättävä. Äitini mielestä erikoinen. Miehellä oli erinomaisen sirot sääret, verkkosukkahousut olivat niille edukseen.

Luulin aiemmin, että Sveitsissä on konservatiivista. Jopa tylsää. Vaikuttaa sille, että olen ollut väärässä.

***
I have been exploring the surroundings of our new home. I noticed that there is a man in the neighborhood who takes a daily walk with a big, colorful parrot. Yesterday the parrot sat on his shoulder. Today it had wrapped its nails around man’s finger. I didn’t see a leash. We have big windows. If the parrot flies into our living room, can the finder keep it?

I visited city’s finest grocery store with my mother. There was also a man. He had short hair, his face was covered with a couple of day’s stubble, he had grey pullover, grey quilted jacket and a black backpack. At first sight he seemed to be a very ordinary man. On the second look I noticed that he had combined his outfit with black fishnet stockings, denim miniskirt and high heels. I thought his outfit was surprising. My mother found it strange. He had excellent legs, the fishnet stockings were favorable for them.

I used to think the Swiss are conservative. Even boring. It seems like I was wrong.