Back to Japan

Mies lähti sunnuntaina työmatkalle Japaniin. Sen perusteella, mitä olen jo kuullut hänen matkastaan puhelujen, viestien ja kuvien välityksellä, hänen Tokionsa näyttää hyvin erilaiselle kuin minun Tokioni. -tai en ainakaan muista, että olisimme Panchon kanssa istuneet japanilaisten kanssa palavereissa tai käyneet aamulenkillä keisarin palatsilla, enkä ainakaan muista, että olisimme juoneet sakea tai polttaneet sikaria hotellin baarissa. Vaikka (positiivisesti) kadehdin Pepperin mahdollisuutta syödä maailman parasta sushia siellä 6000 kilometrin päässä, se ei ole estänyt minua jälleen kerran fiilistelemästä omaa matkaamme viime kuussa. Pari hauskaa juttua tuli vielä mieleen teille jaettavaksi omaperäisten vessojen, kauniiden kimonoiden ja ainutlaatuisen kalahuutokaupan lisäksi:

***

Mr. Pepper left for a business trip to Tokyo on Sunday. Based on what I have heard over the phone calls, through his SMSs and pictures, his Tokyo looks very different than mine did. - or at least I don't recall having any day long meetings with Japanese, gone for a morning run in the imperial gardens or especially I don't remember me or Pancho having any Sake or smoking cigars in the hotel bar.  Anyway, while Pepper is enjoying the best sushi in this planet, I have been again thinking of our amazing trip made last month.  Here are some more funny things I experienced in addition to the extraordinary toilets, beautiful kimonos and the unique fish auction:

Alkuperämaa sertifikaatti posliinikojun seinällä

***

Certificate of the origin in a porcelain shop in Tokyo

 

Tiesin, että japanilaiset ovat hyviä jonottamaan ja että Garrettin Chicago Mix on taivaallisen hyvää mutta että chicagolaista popcornia tunti vesisateessa ja tuulessa. Mikä kärsivällisyys!

***

I knew that Japanese are good at queueing and that Garrett's Chicago Mix is absolutely delicious but more than an hour long line in the rain and wind to buy popcorn from Chicago in Tokyo. What a patience!

Tokyo on maailman suurin kaupunki (yli 30 miljoonaa asukasta), ruuhkat ovat valtavat ja kaupunki kasvaa ylöspäin. Vaikka mielummin mainostaisin suomalaista KONEa, annettakoon kuvan osoittaa miten hissimekaanikot kaupungissa liikkuvat.

***

Tokyo is the world's biggest city (with more than 30 million habitants), the traffic jams are terrible and the city grows upwards. Even though I would prefer to advertise Finnish KONE, let this picture to show how the elevator mechanics move around the city.

Tänä digitaalisena aikana minua hämmästytti liikkeet, joiden ainoa myyntiartikkeli oli muovitaskulla päällystetyt valokuvat japanilaisista julkkiksista. Kaupan seinät pursuivat valokuvia lattiasta kattoon (suurimmaksi osaksi nuorista ja komeista mies) poptähdistä, näyttelijöistä ja muista viihdemaailman idoleista.  Osa kuvista studiokuvia tai otettu konserteissa tms. mutta mukaan mahtui myös paparazzi-tyylisiä kuvia. Asiakaskunta koostui nuorista tyttölaumoista.

***

As we are living in electornical times, I was surprised to see many of shops which seemed to sell only pictures of the local celebrities. The walls of the store were covered from floor to ceiling by photos of (mostly young and handsome japanese male) pop signers, actors and other idols. Many of the photos were studio made or taken in concerts etc. but there were also paparazzi style photos available. The customers seemed to be young girls.

Käytäthän oikean pituisia syömäpuikkoja?

***

Do you use the right sized chopstick?

Fish Tales

 

                                Cats waiting for fishermen to come home. Picture from here

Kun ystäväni kysyi, lähtisinkö puolitoistavuotiaan Panchoni kanssa hänen ja hänen yksivuotiaan Pikku-O:nsa kanssa Tokioon, syy matkakohteen valinnalle oli luonnollinen: Ystäväni ei ollut koskaan käynyt Japanissa ja erityisesti hän halusi mennä Tokion kuuluisaan aamuyön tonnikalahuutokauppaan ja sen jälkeen sushiaamiaiselle. Minäkään en ollut koskaan käynyt Japanissa (eikä Pancho) ja Tsujiki, maailman suurin kalatori kuullosti mielenkiintoiselle, joten laukut pakattiin ja reissuun lähdettiin.

Koska matka keksittiin ja päätettiin vain kaksi viikkoa ennen lähtöä, etukäteissuunnittelu jäi hieman vajaaksi. Paikan päällä meille selvisi, että huutokauppan seuraajien määrä on rajoitettu 120 vierailijaa/aamu ja sisäänpääsy jaetaan first-come, first-serve-periaatteella. Tonnikalahuutokauppaan, joka on siis mitä totisinta bisnestä ja kaupankäyntiä eikä missään nimessä turisteille suunnattu show, pääsee katsomana kahdessa erässä. Ensimmäinen 60 henkilön ryhmä klo 5:25-5:50 ja toiset 60 klo 5:50-6:15.  Tori aukeaa klo 3:30 ja jotta varmistaa paikkansa noiden 120 joukossa, on paikalle saavuttava viimeistään klo 4:30. Sisäänpääsy ei maksa mitään ja "pääsylippu" jaetaan vierailijaliivin muodossa pienessä toimistotilassa, missä mukaan mahtuvat myös odottavat kunnes kierros alkaa. Toimiston ovi on auki niin kauan kuin liivejä riitää ja kun liivit on jaettu, ovi pannaan säppiin. Odotustilassa ei ole tuoleja tai penkkejä. 

Samalla meille myös selvisi, että lastenrattaiden tuominen torille on kielletty. Herätys neljältä, 15 minuutin kävely lapset selkärepuissa ja 1-1,5 tunnin jonotus karussa huoneessa ei täysin täyttänyt käsitystämme lapsiystävällisestä matkailusta, joten päädyimme ratkaisuun, jossa vuoroaamuin lähdimme yksin huutokauppaan toisen jäädessä lasten kanssa nukkumaan. Ystäväni meni ensimmäisenä aamuna ja palasi intoa puhkuen hotellille klo 7. Minun vuoroni oli toisena aamuna ja olihan se kuulkaa kokemus.
***
When my friend asked whether Pancho and I would like to travel to Japan with her and her little son, the reason for picking up Tokyo as the travel destination was natural: my friend had never been to Tokyo and she wanted to see the world famous fish market, observe the the tuna auction and have sushi for breakfast. I had never been to Japan either (nor had Pancho) and Tsujiki sounded very interesting so we packed our suitcases and off we went. 

The decision to travel to Japan was made only two weeks before the departure so we had limited time to plan our visit. After we arrived in Tokyo, many things surprised us. We were told that only 120 visitors per day could see the tuna auction and the entrances are  on first come, first serve basis. The tuna auction is serious business so only two groups of 60 people can attend the auction at the time. The first group is allowed to enter at 5:25-5:50 am and the second group at 5:50-6:15 am. The fish market opens at 3:30 am and in order to secure the entrance, you should be there by 4:30 am. The entrance is free of charge but the visitors should wear a special visitor's vest. The vests are distributed in a small office which closes its door as soon as all the vests are gone. The visitors will be standing in this small office until the tour begins and there are no seats or benches. 

We were also informed that it is prohibited to take pushchairs to the market. Waking up at 4 am, walking 15 minutes carrying our children and queing for 1-1,5 hours in a small waiting room did not meet our standards of child friendly travelling so we ended up with a solution that in the first morning my friend woke up early and went to the market while I stayed in the hotel room with the boys and the following morning I went and she stayed. I was probably suffering the worst jetlag in my life but boy was I happy that I managed to get up from the bed, it was an experience!

Jäiset kalat on aseteltu riveihin. Tunnustan, että käymästäni japanin alkeiskurssista on aikaa lähes kymmenen vuotta eikä se muutenkaan riittäisi tämän tyyppisen keskustelun ymmärtämiseen, joten etten tiedä logiikkaa millä perusteella kalat oli riveihin järjestelty mutta silmämääräisesti arvioin, että koolla oli jotain tekemistä asian kanssa. Ostajat, joiden lippalakeissa oli ilmeisesti identifioimista helpottava laatta, tutustuvat tonnikaloihin ennen huutokaupan alkua. Kalojen pyrstöt on avattu ja potentiaaliset ostajat sorkkivat kaloja koukuilla, sivelevät kädellään ja hivelevät kalan "lihaa". Ostajilla on myös taskulamput kalan värin ja kunnon tarkistamisen helpottamiseksi.
***
The frozen fish are laid on the floor in rows. I have to admit that the basic language course of Japanese I took, was more than 10 years ago so it is too rusty to understand the explanation of the logic how the tunas were "organized" but I believe it had something to do with weight and size. The buyers, who were wearing tags in their hats for easy identifying, examinated the fish before the auction. The tails were opened and the buyers checked the color, texture and other qualifications.

Kun tutustuminen huutokauppakohteisiin on suoritetu, alkaa itse kauppa. Huutokauppameklari nousee keltaiselle pallille ja soittaa kelloa. Kalat kaupataan rivi kerrallaan (meklarista katsottuna) oikealta vasemmalle. Kun rivi on myyty, heitellään kalojen päälle laput joihin on ilmeisesti kirjoitettu uusi omistaja ja hinta (?). Edelleenkään katakanan ja hiraganan osaamiseni ei yltänyt tarpeeksi korkealle. Kun rivi on myyty, siirrytään seuraavaan riviin. Myydyn rivin kalojen uudet omistajat nappaavat kaloista koukuillaan kiinni, ne raahataan lavalle ja kuljetetaan pois. 

***

When the time is up, the auction starts. The broker has a whistle and he stands on a small yellow stand. The auction goes on row by row. As soon as the fish in one row are sold, there was a man who threw a piece of paper on the sold fish. Again my knowledge of hirakana and katakana was not enough to understand the content but I assume that it stated the new owner and maybe the price. The new owners of the fish take their hooks and drag the fish away.

 

Itse kalatori aukeaa harmillisesti turisteille vasta klo 9, joka on siis 3 tuntia sen jälkeen, kun huutokaupan seurantasessio on ohi. Harva jaksanee jäädä odottamaan aamuyön heräämisen jälkeen mutta lähes kaikki jäävät aamiaiselle. Huutokaupan jälkeen nimittäin mennään aamiaiselle johonkin kalatorin reunalla sijaitsevaan pikkuruiseen sushiravinolaan, josta saa (kirjaimellisesti) maailman tuoreinta kalaa. Sisällä on vain muutamia hassuja asiakaspaikkoja ja jonoa on aina, erityisesti parhaimpiin, mutta jonotus kannattaa. Me söimme Daiwa Sushissa. Tutustuin odotusaulassa kolmeen hauskaan kaverukseen, joiden seurassa nautin aamiaiseni ja tilasimme monta kierrosta aikamoisia herkkuja. Kokki suositteli miekkakalaa, erikois tonnikalaa, yellowtailia etc. Herkullisin oli toro tonnikala, joka oli rasvaisempi kuin lohi. Aamiaista voi kuvailla vain neljällä sanalla: mmmm, mmmm, mmmm ja mmmm.
***

The fish market itself is not open for visitors before 9, which is 3 hours after the tuna action. Seldom stays to wait for the opening but most of the people stay for the sushi breakfast. There are plenty of tiny tiny sushi restaurants in the market and you may literally have the freshest fish in the world. The best sushi places have the longest queues but it is forth of waiting (we went to Daiwa Sushi specialized in toro, tuna from Aomori region). I met three funny guys in the waiting room and had breakfast with them. The chef recommended us sword fish, special tuna, yellow tail, scallop...I have only four words to describe the breakfast: mmmm, mmmm, mmmm and mmmm.

Kimonos in Kyoto

Aya: Moshi moshi. Mitä kuuluu? Mikä meininki? Tehdäänkö tänään jotain hauskaa yhdessä? Lähdetäänkö kaupungille?

Haruka: Moshi moshi. Joo, mennäänkö Fushimi Inari Shrinelle ja Kiyomizudera temppelille?

Aya: Hai! Hyvä idea. Mitä sä puet?

Haruka: Mä ajattelin laittaa kimonon. Entä sä?

Aya: Hei mäkin laitan kimonon, cool. Nähdään kohta!

***

Aya: Moshi moshi. What's up? Shall we do something fun today?

Haruka: Moshi moshi. Yes, how about hanging around Fushimi Inari Shrine and Kiyomizudera Temple?

Aya: Hai! That's a good idea. What are you going to wear?

Haruka: I think I will wear a kimono.

Aya: Cool, I'll wear a kimono too. See you soon.

Ensin luulin, että tytöt olivat pukeutuneet kimonoihin turisteja viihdyttääkseen mutta kun kimonopukeisia tyttölaumoja näkyi katukuvassa siellä täällä ja monella oli ostoskasseja kädessä, aloin epäillä ensimmäistä teoriaani. Tytöt olivat selvästi ystäviä keskenään, poseerasivat mielellään kameralle mutta eivät pyytäneet kuvista rahaa. Myöhemmin selvisi, että (omaan tai vuokrattuun) kimonoon pukeutuminen, yhdessä hengailu ja Kioton suosittujen historiallisten temppeleissä ja pyhätöissä vierailua traditionaalisesti pukeutuneena pidetään nostalgisena ja romanttisena. Kiotossa on palveluita, joista kimonon voi turistikin vuokrata. Palveluun kuuluu avustaminen kimonoon pukeutumisessa sekä hiusten laitto. Jos olisin tiennyt tämän aikaisemmin, olisin ehdottomasti viettänyt päivän Kiotossa Kimonossa ja Panchon olisi näyttänyt tältä.

***
First I thought the girls were dressed up for the tourists. After a while I noticed many groups of girls in kimonos and they seemed to be groups of friends. Many of them were carrying shopping bags and were happy to pose to my camera without asking any money so eventually I understod that they were just spending a day together, hanging around with friends wearing kimonos. Later I was told that it is considered nostalgic and romantic to dress up in (own or rented) kimono and visit the historical sites of Kyoto. There are many places in Kyoto where you can rent the whole outfit with assistance on putting it on plus a hair do matching the outfit. If I only knew this before, I would have definitely spent a day in Kimono in Kyoto and Pancho would have looked like this.

Tokyo, I Have a Crush on You!

Sanotaan, että jos viettää Japanissa viikon, haluaa kirjoittaa aiheesta kirjan. Jos viettää Japanissa kuukauden, haluaa kirjoittaa aiheesta lehtiartikkelin ja jos viettää Japanissa vuoden, ei halua enää kirjoittaa mitään, sillä kirjoitettavaa olisi niin paljon. Me vietimme Japanissa 4 päivää ja siitä tulisi blogipostaus, jos kymmeneskin. Yritän tiivistää tunnelmat muutamaan postaukseen tämän jälkeen ja sitten siirrytään muihin juttuihin.

Hyvin menneen lentomatkan jälkeen (tai noh, meillä matka meni hyvin, Pancho nukkui putkeen 7 tuntia mutta toinen pieni matkakaverimme valvoi lähes läpi lennon) ensi vaikutelmani oli positiivinen. Kaikkialla oli siistiä, puhdasta, turvallista ja toimivaa. Ihmiset näyttivät hurmaaville ja omaperäisiä tyylilajeja ei voinut muuta kuin ihailla kunnioituksella. Voisin viettää Tokiossa viikkoja vain katselemalla ihmisiä.
***
Someone said that if you spend a week in Japan you want to write a book. If you spend a month in Japan you want to write an article and if you spend a year, you don't want to write anything as there are just too much to write about. We spent in Japan 4 days so there is plenty of stuff for too many blog posts but I will try to keep it short and sharp and then a couple of posts after this, I will get to other subjects.

After a good flight (well, for our family it was good as Pancho slept for 7 hours but the other little world traveller was not able to sleep) my first impression of Japan was very positive. It is clean, tidy, well organized and safe. People look charming and I could just peoplewatch for ever, people are so beautiful and with so many personal styles.  

Tokyo on monessa mielessä hämmentävä, mutta myös siinä, että sieltä löytyy
1. Paikallinen Eiffel torni eli Tokyo Tower. Yllä maisema hotellimme 25. kerroksessa sijaitsevasta respasta. Huomaa Eiffelin lisäksi taustalla myös Fuji (ainutlaatuinen, ei replica)
2. paikallinen Brooklyn Bridge eli Rainbow Bridge. Alla kuva ensimmäisen päivän lounas paikastamme läheisen pilvenpiirtäjän 54 kerroksesta.
3. yhdellä metroasemalla näimme Manneken Pissin laiturilla (en saanut kuvaa, sorry!), kuin
4.  myös Vapauden patsas jota emme nähneet.
5.  Hain katsellaani pientä meren neitoa tai edes Big Beniä mutta ei tärpännyt.
***
Tokyo feels so familiar and at the same time so original. The reason for familiarity might be the replicas such as:
1. Local Eiffel Tower Tokyo Tower. The picture above was taken from our hotel's reception which was located on the 25th floor. Please note also Mountain Fuji (original, one of a kind, no replica)
2. Local Brooklyn Bridge Rainbow Bridge. The picture below was taken while having lunch in a restaurant located in 54th floor.
3. In one metro station we spotted Manneken Pissin (could not get a picture, sorry!)
4. There is also a Statue of Liberty but we did not visit it.
5. I was looking for the Little Mermaid or at least Big Ben but could not see any.

Hotellimme Park Hotel Tokyo (jota ei tule sekoittaa "Lost in Translation" Park Hyatt Tokyoon) sijaitsi Shiodomen jokseenkin futuristisella alueella. Eri tasoissa kulkevat sillat yhdistivät pilvenpiirtäjiä toisiinsa ja ihmiset sukkuloivat kuin pienet muurahaiset.  Sijainti oli mitä loistavin, 3 metroaseman välittömässä läheisyydessä, Tokyo Station juna-asema on 5 minuutin taksimatkan päässä ja Ginzan ylellinen kaupungin osa vain parin korttelin päässä. Palvelu oli erinomaista, huone kaunis ja tilava ja maisema huikea. Mikä parasta, hotelli sijaitsi kävelymatkan päässä tonnikalahuutokaupasta (siitä "once in a lifetime" kokemuksesta lisää myöhemmin) ja koska huutokauppaan mennään 4:30 aamulla, jokainen minuutti jonka sai käyttää massivisesta jetlagista toipumiseen paikasta toiseen siirtymisen sijaan, oli kullan arvoinen.

***
Our hotel Park Hotel Tokyo (which should not be mixed with "Lost in Translation"Park Hyatt Tokyo) was located in somewhat futuristic Shiodome area. The location was perfect as there are 3 metro stations just around the corner, Tokyo train station 5 minutes taxi drive away and luxurious Ginza area is at walking distance.  The best was that the world famous tunafish auction was also a walking distance away. This was particularly handy as you must be there at 4:30 am so any extra minutes of sleep to survive the massive jetlag was worth of gold.

Kirsikkapuiden kukinta oli vasta tulossa mutta hotellilla vinkattiin festivaalista luumupuiden kukinnan kunniaksi. Olin kuvitellut mielessäni ison vihreän puiston, jossa pojat voisivat juoksennella ja mamat istua picnikillä kukkia ihaillen mutta perille päästyämme kyseessä olikin kivetyksellä päällystetty aukio. Haimme paikkaa puoli päivää joten sinänsä se ei ollut mitä odotimme mutta luumupuut kukkivat ja pihalla esiintyi koulutettu apina, joka ilahdutti erityisesti Panchoa ja pikku-O:ta. Puistossa oli myös temppeli ja toivomus&onnen seiniä.

Ihmiset olivat todella ystävällisiä ja aina valmiita auttamaan. Mikäli he eivät heti osanneet neuvoa tietä perille, he katsoivat puhelimensa tai tablettinsa karttapalvelusta reitin ja suurin osa tapaamistamme ihmisistä lähti jopa näyttämään meille tietä ja saattaamaan oikeaan suuntaan.
***
Cherry Blossom was just on its way but we heard that there was a Plum Blossom Festival in a park. I was expecting to see a green park where the boys could run around and we could have some nice picnic and admire the flowers but after spending a half day finding the place, it was a concrete square more than a park. Even thought it was not what I was excpecting, we saw the plum blossom, there was a small temple, a trained monkey show which made specially Pancho and Little O happy. There was also a wall with some kind of wishes people were writing on wooden plates (if someone knows better what these are, please let me know!). People were super friendly, always ready to help us. If they did not know the way, they looked for the route in their map applications on their phones or tablets. Many of them wanted to show us the way and escorted us to the right direction.

 

Erikoinen huomio katukuvassa oli, että emme nähneet lapsia missään. Koko 4 päivän aikana näimme vain 5 alle 1.5 vuotiasta lasta ja yhden n. 5 vuotiaan ja that's it. Siis ei lapsia missään! Meidän blondimme saivat kyllä huomiota ja olivat myös meille mammoille mitä mainiointa seuraa. Molemmat pojat ihmettelivät menoa tyytyväisinä ja tarkkaavaisina vaunuistaan, jaksoivat pitkiä päiviä ja käyttäytyivät mallikelpoisesti myös illallisilla ravintoloissa, joissa oli valkoiset pöytäliinat ja kangasservetit. 

***

One thing that caught our attention was that there were no children anywhere. During the 4 days we spent in Tokyo, we saw 5 children under 1.5 years and one about 5 years old and that's it. No children! Our blond boys got a lot of attention and were behaving incredible well. Both boys sat on their own stroller  happy and interested on everything what was happening around. Every now and then they took a nap, both of them ate almost anything and behaved extremely well also in fine dining restaurants in the evenings. 

Näin lyhyellä matkalla Tokiossa oli mielestäni parasta eri kaupungin osat. Erityisesti jos aikaa on rajallisesti, kannattaa skipata ns. nähtävyydet ja fiilistellä eri kaupungin osien tunnelmaa, katsella ihmisiä, kävellä ja imeä itseensä kaupungin sykettä, energiaa ja ilmiöitä. Itse pidin kovasti muodikkasta Harajukusta, coolista Shibuyasta ja niiden väliin sijoittuvasta alueesta, jolla oli pieniä putiikkeja, erinomaisia ravintoloita ja tyylikkään boheemi tunnelma.

***

The best in Tokyo are the different areas of the city. Especially if your time in Tokyo is limited, I would skip all the sights and just wonder around, feeling the pulse and energy of the city, peoplewatch and get inspired of everything you see, feel and taste. I liked a lot fashionable Harajuku and cool Shibuya and the area between them where we saw many chic boutiques, excellent restaurants, cafes and trendy but somehow bohemian athmosphere.

Ruoka oli  mielettömän hyvää. Muutamaan sushiravintolaan meitä ei kelpuutettu lasten vaunujen/lasten kanssa ollenkaan, oli kuulemma kovin täyttä vaikka ravintola oli typötyhjä mutta vaikka missä söimme, ruoka oli aina erinomaisen hyvää. Tokio on maailman kulinaristien mekka ja siellä on 160 000-200 000 ravintolaa. Vertailun vuoksi Pariisissa ravintoloita on 15 000 ja New Yorkissa 25 000. Ravintolan vuoksi ei siis kannata matkustaa toiselle puolelle kaupunkia vaan kannattaa keskittyä sille alueelle missä milloinkin on. Myös katukeittiöt notkuivat herkkuja ja kaupungissa sanotaan olevan maailman paras kiinalainen ja korealainen ruoka. Kalatorin sushin lisäksi matkan ruokakohokohta oli yllättäen edullinen ja yksinkertainen dim sum paikka Harajuku Gyoza Rou (Shibuyassa), parhaat gyozat ikinä! 

***
The food was absolutely fantastic. Tokyo is the culinary capital of the world and there are 160 000 - 200 000 restaurants in the city. Just for the reference, Paris has about 15 000 restaurants and New York 25 000. All the food we ate was mouth watering and there is no point of traveling to another part of the city just for the food/restaurant recommendation, there are always a plenty of excellent options in the area where ever you are. In addition to best sushi in the world eaten at the fish market, our best eating experience was surprisingly a dim sum place called Harajuku Gyoza Rou in Shibuya. It is said that the best Chinese and Korean food (with Japanese twist added to it) is served in Tokyo and I do agree that these were the best gyoza I have ever tasted. 

Tokio oli huikea. Tapasin joskus Rooman samanlaisilla treffeillä kuin nyt tämän hetkisen ihastukseni Tokion. Tiesin jo treffeille lähtiessä, että aika ei tulisi riittämään juuri muuhun kuin ensivaikutelman saamiseksi, joten ilman sen suurempaa stressiä esittäydyimme "Konnichiwa Tokyo, olen Tzinzi, hauska tutustua. Olet ihana ja mielenkiintoinen, tapaammehan pian uudelleen, tapaammehan?"

P.S. Niin kuin monella muullakin matkallani aikaisemmin, myös tällä kertaa luotin Mondon Tokio-oppaaseen, joka oli jälleen kerran erinomainen. Mondon matkaoppaat on aina kirjoittanut joku suomalainen, joka on asunut maassa/kaupungissa pidempään ja sisältää kullanarvoista tietoa niin tavoista, kulttuurista, kuin hauskoista sattumuksista, parhaista ravintoloista, suloisimmista hotelleista yms. puhumattakaan.

***

Tokyo was amazing. My date with Rome years ago was similar than what I had with my new crush Tokyo: I knew beforehand that the time will only allow us to introduce ourselves so without any stress I said: "Konnichiwa Tokyo, I'm Tzinzi, pleased to meet you. I find you so beautiful and full of interesting things that I truly hope to meet you soon again".

"Every Day is a Fashion Show and the World is Your Runway" -anonym

Kuin viisi marjaa:

***

Like five peas in a pod:

 

 

Hipstereitä ostoksilla Tokion Takeshita Streetillä maalikuussa 2014
***
Hipsters shopping at Takeshita Street in Tokyo in March 2014

Hipstereitä ostoksilla Brooklyn Flea Marketilla toukokuussa 2012

***

Hipsters shopping in Brooklyn Flea Market on May 2012

6 Things You Should Know about Japanese Toilets

Nyt jo edesmennyt mummoni oli maailman kiltein, hyväluontoisin ja -käytöksisin. Turun ja Laitilan välillä sijaitsee kuitenkin paikkakunta, joka sai mummonikin ilkikuriselle tuulelle. Paikan nimi on Kusni. Matkatessamme lapsena autolla mummolaa kohti, mummoni tapasi sanoa: "Kus nii, tai kus näi mut älä kus ylöspäi". Mikäli mummolla olisi ollut japanilainen vessa, olisi hän todennäköisesti sanonut "kus nii tai kus näi mut vessapytyst vesi tulee ylöspäi".

Jos aioit koskaan asioida wc:ssä Japanissa, muista nämä:

 

1. Japanilaisissa vessoissa istuinrengas on  lämmitetty ja lämpöä voi säädellä joko vessan pytyssä tai seinällä olevasta taulusta. Hotellihuoneen seinällä olleet ohjeet neuvoivat välttämään kovin kuumaa rengasta mikäli olet lapsi tai vanhus.

2. Yleisissä vessoissa on usein erillinen nappula, joilla häveliäimmät voivat strategisella hetkellä tilata veden lorinaa tai vale-vessanvetoäänen.

3. Asiat hoidettuasi voit omien mieltymystesi mukaisesti tilata monenlaisia suihkuja. Tarjolla on takaatulevia suihkuja (netin mukaan jopa hierovia(?)) ja alhaalta päin tulevia bidet-suihkuja. Suihkun vedenpainetta voi säädellä toiveiden mukaisesti.

4. Kun pylly on puhdas, puhalletaan se kuivaksi. Joissain vessoissa myös puhalluksen lämpötilaa ja voimakuutta voi säädellä. Sekä suihkujen että kuivauksen kestoa säädellään stop-nappulalla.

5. Useimmat vessan vetävät itse itsensä liiketunnistimen avulla, joissain vessoissa vessan veto  tapahtuu kontrollipanelin nappulasta ja joissain ihan perinteisesti sivussa tai vessanpytyn päällä olevasta napista. Huomaa, että vessanvetonappula voi sijaita myös lavuaarin vieressä tai muualla vessanpytystä kauempana. Luin (Mondon matkaoppaasta) jutun, jonka mukaan Whitney Houston oli Park Hotelin naisten vessassa esitttänyt valtavasti pahoitteluja seuraavana vuorossa olleelle suomalaiselle toimittajalle. Myöhemmin selvisi, ettei Whitney tiennyt miten japanilainen vessa vedetään.

Jos et tästä jutusta muuta muista, niin muista se tärkein:

6. Älä koskaan painele nappeja vieressä seisten, vesi nimittäin tosiaan suihkuaa pöntöstä ylöspäin.

***
If you ever plan to use a toilet in Japan, you might find this information useful:

1. Toilet seats are heated and the heat may be controlled using a control panel attached either in the toilet seat or mounted on the wall. Our hotel room instructions stated that the heating should not be very hot if children or eldery are using the toilet.

2. Many public toilets have a button where the most bashful may play purl or fake flush at the strategic moment.

 

3. After you are done with your toilet business, you may choose different types of showers based on your needs and preferences. There are showers coming from the back and bidet type of showers coming from below and you may adjust the strenght of the spray (there might be even a massage function available (?!)).

4. When your butt is clean, it is time for a blow dry. The heat and volume of the blow may be adjusted.

 

5. Most of the toilets flush automatically but in some of them you might need to flush pushing a botton in the control panel or a separate botton somewhere in the toilet. Note that the botton is not necessarily next to the toilet seat. I read a story (of Mondo travel guide) that Whitney Houston had apologized a Finnish journalist in the ladies' room in Park Hotel and only afterwords the journalist understod the reason. Whitney did not know how to flush a japanese toilet.

And now, if you will only remember one thing about this post, here is the key:

6. Never push the bottons when standing next to the toilet unless your intention is to get wet. The water showers upwards!

Yin & Yang, Going to Japan

 

Tapahtui kolme viikkoa sitten klo 7:50 aamulla.
Puhelin soi.
Minä: Mmmm...
(työmatkalla oleva) mies: Huomenta kulta.
Minä: Mmmm...
Mies: Nukutko vielä?
Minä: Mmm...joo...
Mies: Eikö teidän pitänyt lähteä tänään?
Minä: Ai minne?
Mies: No Suomeen. Eikö teidän pitänyt lähteä lentokentälle jo viisi minuuttia sitten?
Minä: Oh shit, olen nukkunut 1.5 tuntia pommiin!

Ja sitten juostiin. Pancho kainaloon, aamupuurot käsilaukkuun ja juoksuksi. Lentokentällä virkailija ilmoitti matkalaukun painavan 31 kiloa eli 8 kiloa yli sallitun. WTF??!! Pengoin ja uudelleen organisoin koko matkalaukun, Panchon matkarattaiden kuljetuslaukun ja käsimatkatavaralaukun. Loppujen lopuksi en pystynyt ottamaan matkalaukusta pois kuin pari hassua tuliaissuklaata ja kokeilin laukun painoa uudelleen. Virkailija hymyili helpottuneesti ja totesi matkalaukun painavan 21 kiloa eli 2 alle sallitun. WTF vol 2??!! Sveitsiläinen suklaa on tuhtia mutta että muutama pakettia painaa 10 kiloa??!! Nappasin matkalaukun uudelleen vaa'alta ja tungin laukun uumeniin lähes kaiken mitä olin sieltä hetkeä aikasemmin poistanut. Vaaka näytti edelleen 22.8 kiloa ja lähti iloisesti keikkuen kohti ruumaa. Ilmeisesti virkailija oli katsonut ensimmäisellä kerralla väärin, mene ja tiedä mutta ylimääräinen puoli tuntia tuhrautui pakkausoperaatioon. Ja taas juostiin.

 

Frankfurtin välilaskulla tilasin Pancholle lounaaksi perunamuusia ja kanaa. Kana olikin käsin revittyä ja pikku kiireessä Pancho vetäisi suikaleen väärään kurkkuun, sai aikaan yökkäysrefleksin ja vatsalaukun aarteet lensivät kaaressa ulos. Tilanteen tarkastus. Omat vaatteet: puhtaat, jes. Panchon vaatteet: puhtaat, jes. Ravintolapöytä ja lattia: lainehtii oksennusta. Sain tarjoilijalta pinon servettejä ja aloin siivoamaan. Seuraavan lennon boarding lähestyi, joten suurimmat siivottuani pahoittelin ja tein lähtöä. Asiakaspalveluhenkinen tarjoilija komensi minut vielä konttaamaan pöydän alle, sieltä ei oltu kuulemma siivottu tarpeeksi tarkasti...ja taas juostiin.

Ihanien Suomen viikkojen jälkeen suuntasimme "Mamat&Pojat"-matkalle Japaniin ystävättäreni ja hänen poikansa kanssa. Pancho ja minä tulimme suoraan Turusta ja edellisestä viisastuneena olimme paikalla hyvissä ajoin 2.5 tuntia ennen koneen lähtöä. Ystävättäreni tuli Helsingistä ja tapasimme kentällä. Tapahtui Helsinki-Vantaan lentokentällä Finnairin tiskillä 10 minuuttia ennen check-inin sulkeutumista.

Virkailija: Ja mihinkäs matka?
Ystävättäreni: Tokioon
Virkailija: Saisinko kaikkien matkalle lähtijöiden passit?
Ystävättäreni: Toki. Tässä omani.
Virkailija: Passinne on mennyt umpeen, ette pääse lennolle ellei teillä ole voimassa olevaa passia.

Ja taas juostiin. Tai tarkemmin sanottuna ensin ystävättäreni juoksi. Kakkosterminaalista Finnairin Tokeen poliisilaitokselle hakemaan pikapassia. Minä ja meitä saattamaan tulleet vanhempani pidimme kahta yksivuotiasta ja matkalaukkuja. Check-in meni kiinni. Virkailija soitti gatelle. Ystävättäreni saapui takaisin uunituoreen passin kanssa ja taas juostiin. Isäni juoksi ja kantoi Panchoa, äitini juoksi ja kantoi ystävättäreni poikaa, minä juoksin ja kannoin käsimatkatavaroita ja ystävättäreni juoksi ja kantoi omia käsimatkatavaroitaan. Hikipäässä turvatarkastuksen läpi, sydän hakaten passintarkastuksen läpi ja kipikipikipi gatelle. Ehdimme. Harvoin lähtöshampanja on ollut niin ansaittu kuin hetkellä, jolloin istuimme paikoillamme ja ymmärsimme että sittenkin pääsimme matkaan! Jin ja Jang oppien mukaisesti lentävät lähdöt kompensoitiin lähes tyhjällä bisnesluokalla(=pojille omat sängyt, tilaa leikkiä ja rennompi meno) sekä tällä upgradatun hotellihuoneemme maisemalla, ah niin ihanassa, nousevan auringon maassa.

Happended three weeks ago at 7:50 am.
Phone rings.
Me: Mmmm...
My husband (who was on a business trip): Good morning honey.
Me: Mmmm...
My husband: Are you still sleeping?
Me: Mmm...yes...
My husband: I thought you were leaving today?
Me: Where?
My husband: To Finland. I thought you said you would need to leave for the airport five minutes ago?
Me: Oh shit, I have slept in!

And then we ran. I grabbed Pancho and the bags and ran. At the airport the check-in attendant told me that my suitcase weighted 31 kilos i.e. 8 kilos over the maximum. WTF??!! I opened the suitcase, Pancho's stroller bag and my carry-on and  and reorganized them all. At the end I was able to take away only a couple of Swiss chocolate I was bringing to my family and weighted the suitcase again. It was 21 kilos, 2 kilos less than the maximum. WTF vol 2??!! I know that Swiss chocolate is heavy stuff but 10 kilos??? I took the suitcase again and put almost everything back again until the weight was 22.8 kilos. The bag was checked-in and I was confused. Likely the attendant made a mistake at the beginning and we lost extra 30 minutes on reorganizing for no reason. And we ran again.

It was lunch time when we landed in Frankfurt and I ordered some mashed potatos and chicken for Pancho. All of the sudden Panco got some chicken in his trachea and the coughing lead to a vomit reflex. My clothes were clean, his clothes were clean but there was vomit all over the table and the floor. I started to clean up and as soon as I was done I apologized and headed to the gate for our connection flight. The "employee of the month" waitress stopped me and commanded me to clean better under the table before leaving the restaurant...and then we ran again.

After wonderful weeks in Finland we headed to "Mamas&Sons" trip to Japan with my friend and her son. Pancho and I arrived to Helsinki-Vantaa airport from Turku and were there well before time as I had learnt my lesson. My friend came from Helsinki and we met at the airport. Happened in the check in 10 minutes before the check-in was closing.

Attendant: Where are you going to?
My Friend: To Tokyo
Attendant: Could I please see your passports?
My friend: Yes, sure. Here is mine.
Attendat: Your passport has expired. You may not fly without a valid passport.

And then we ran again. Or first my friend ran. From the terminal to another building to the airport police station to get an express passport and then back. Luckily my parents who took Panco and I to the airport were still with us and we stayed with the boys and the luggage. The check-in closed. The attendant called to the gate. My friend arrived with her new passpostr and then we ran again. My father ran and carried Pancho, my mother ran and carried the son of my friend, I ran and carried my carry-on, my friend ran and carried her carry-on. We were like in a bad comedy!. We ran through the security, we ran through the passport check, we ran to the other side of the airport and we made it! The glass of champange has rarely  tasted so good than it did we we took off and realized that we are really on our way to Tokyo. Based on Yin & Yang philosophy our sweaty departures were compensated with almost empty business class (=the boys had they own beds and a plenty of room to play) and with the view above in the upgraded hotel room in the land of the rising sun. 

Weather

Tiesittekö, että maailmassa on ainakin kolme Tokyo-nimistä kaupunkia. Säätiedotuksen mukaan huomiselle on luvattu seuraavaa:

Tokio, Japani +6
Tokio, Papua Uusi Guinea +11
Tokio, Nepal -16

On myös olemassa kaksi Kioto nimistä kaupunkia. Sääennuste ensi viikolle:

Kioto, Japani +9
Kioto. Kongon demokraattinen tasavalta +33

Jos ikinä matkustat näihin kaupunkeihin, suosittelen olemaan tarkkana matkalle pakatessa. Hellemekossa ja sandaaleissa kirsikkapuiden alla saattaa tulla vilu.

***

Did you know that there are three cities named Tokyo? Forecast for tomorrow:
Tokyo, Japan +6
Tokyo, Papua New Guinea +11
Tokyo, Nepal -16

There are also two cities named Kyoto in the world. The forecast for the next week:

Kioto, Japan +9
Kioto, Kongo +33

If you ever travel to any of these cities, I recommend to pay attention when checking the weather before packing for the trip. You might get cold wearing shorts and flip flops under the cherry blossom.