Fish Tales

 

                                Cats waiting for fishermen to come home. Picture from here

Kun ystäväni kysyi, lähtisinkö puolitoistavuotiaan Panchoni kanssa hänen ja hänen yksivuotiaan Pikku-O:nsa kanssa Tokioon, syy matkakohteen valinnalle oli luonnollinen: Ystäväni ei ollut koskaan käynyt Japanissa ja erityisesti hän halusi mennä Tokion kuuluisaan aamuyön tonnikalahuutokauppaan ja sen jälkeen sushiaamiaiselle. Minäkään en ollut koskaan käynyt Japanissa (eikä Pancho) ja Tsujiki, maailman suurin kalatori kuullosti mielenkiintoiselle, joten laukut pakattiin ja reissuun lähdettiin.

Koska matka keksittiin ja päätettiin vain kaksi viikkoa ennen lähtöä, etukäteissuunnittelu jäi hieman vajaaksi. Paikan päällä meille selvisi, että huutokauppan seuraajien määrä on rajoitettu 120 vierailijaa/aamu ja sisäänpääsy jaetaan first-come, first-serve-periaatteella. Tonnikalahuutokauppaan, joka on siis mitä totisinta bisnestä ja kaupankäyntiä eikä missään nimessä turisteille suunnattu show, pääsee katsomana kahdessa erässä. Ensimmäinen 60 henkilön ryhmä klo 5:25-5:50 ja toiset 60 klo 5:50-6:15.  Tori aukeaa klo 3:30 ja jotta varmistaa paikkansa noiden 120 joukossa, on paikalle saavuttava viimeistään klo 4:30. Sisäänpääsy ei maksa mitään ja "pääsylippu" jaetaan vierailijaliivin muodossa pienessä toimistotilassa, missä mukaan mahtuvat myös odottavat kunnes kierros alkaa. Toimiston ovi on auki niin kauan kuin liivejä riitää ja kun liivit on jaettu, ovi pannaan säppiin. Odotustilassa ei ole tuoleja tai penkkejä. 

Samalla meille myös selvisi, että lastenrattaiden tuominen torille on kielletty. Herätys neljältä, 15 minuutin kävely lapset selkärepuissa ja 1-1,5 tunnin jonotus karussa huoneessa ei täysin täyttänyt käsitystämme lapsiystävällisestä matkailusta, joten päädyimme ratkaisuun, jossa vuoroaamuin lähdimme yksin huutokauppaan toisen jäädessä lasten kanssa nukkumaan. Ystäväni meni ensimmäisenä aamuna ja palasi intoa puhkuen hotellille klo 7. Minun vuoroni oli toisena aamuna ja olihan se kuulkaa kokemus.
***
When my friend asked whether Pancho and I would like to travel to Japan with her and her little son, the reason for picking up Tokyo as the travel destination was natural: my friend had never been to Tokyo and she wanted to see the world famous fish market, observe the the tuna auction and have sushi for breakfast. I had never been to Japan either (nor had Pancho) and Tsujiki sounded very interesting so we packed our suitcases and off we went. 

The decision to travel to Japan was made only two weeks before the departure so we had limited time to plan our visit. After we arrived in Tokyo, many things surprised us. We were told that only 120 visitors per day could see the tuna auction and the entrances are  on first come, first serve basis. The tuna auction is serious business so only two groups of 60 people can attend the auction at the time. The first group is allowed to enter at 5:25-5:50 am and the second group at 5:50-6:15 am. The fish market opens at 3:30 am and in order to secure the entrance, you should be there by 4:30 am. The entrance is free of charge but the visitors should wear a special visitor's vest. The vests are distributed in a small office which closes its door as soon as all the vests are gone. The visitors will be standing in this small office until the tour begins and there are no seats or benches. 

We were also informed that it is prohibited to take pushchairs to the market. Waking up at 4 am, walking 15 minutes carrying our children and queing for 1-1,5 hours in a small waiting room did not meet our standards of child friendly travelling so we ended up with a solution that in the first morning my friend woke up early and went to the market while I stayed in the hotel room with the boys and the following morning I went and she stayed. I was probably suffering the worst jetlag in my life but boy was I happy that I managed to get up from the bed, it was an experience!

Jäiset kalat on aseteltu riveihin. Tunnustan, että käymästäni japanin alkeiskurssista on aikaa lähes kymmenen vuotta eikä se muutenkaan riittäisi tämän tyyppisen keskustelun ymmärtämiseen, joten etten tiedä logiikkaa millä perusteella kalat oli riveihin järjestelty mutta silmämääräisesti arvioin, että koolla oli jotain tekemistä asian kanssa. Ostajat, joiden lippalakeissa oli ilmeisesti identifioimista helpottava laatta, tutustuvat tonnikaloihin ennen huutokaupan alkua. Kalojen pyrstöt on avattu ja potentiaaliset ostajat sorkkivat kaloja koukuilla, sivelevät kädellään ja hivelevät kalan "lihaa". Ostajilla on myös taskulamput kalan värin ja kunnon tarkistamisen helpottamiseksi.
***
The frozen fish are laid on the floor in rows. I have to admit that the basic language course of Japanese I took, was more than 10 years ago so it is too rusty to understand the explanation of the logic how the tunas were "organized" but I believe it had something to do with weight and size. The buyers, who were wearing tags in their hats for easy identifying, examinated the fish before the auction. The tails were opened and the buyers checked the color, texture and other qualifications.

Kun tutustuminen huutokauppakohteisiin on suoritetu, alkaa itse kauppa. Huutokauppameklari nousee keltaiselle pallille ja soittaa kelloa. Kalat kaupataan rivi kerrallaan (meklarista katsottuna) oikealta vasemmalle. Kun rivi on myyty, heitellään kalojen päälle laput joihin on ilmeisesti kirjoitettu uusi omistaja ja hinta (?). Edelleenkään katakanan ja hiraganan osaamiseni ei yltänyt tarpeeksi korkealle. Kun rivi on myyty, siirrytään seuraavaan riviin. Myydyn rivin kalojen uudet omistajat nappaavat kaloista koukuillaan kiinni, ne raahataan lavalle ja kuljetetaan pois. 

***

When the time is up, the auction starts. The broker has a whistle and he stands on a small yellow stand. The auction goes on row by row. As soon as the fish in one row are sold, there was a man who threw a piece of paper on the sold fish. Again my knowledge of hirakana and katakana was not enough to understand the content but I assume that it stated the new owner and maybe the price. The new owners of the fish take their hooks and drag the fish away.

 

Itse kalatori aukeaa harmillisesti turisteille vasta klo 9, joka on siis 3 tuntia sen jälkeen, kun huutokaupan seurantasessio on ohi. Harva jaksanee jäädä odottamaan aamuyön heräämisen jälkeen mutta lähes kaikki jäävät aamiaiselle. Huutokaupan jälkeen nimittäin mennään aamiaiselle johonkin kalatorin reunalla sijaitsevaan pikkuruiseen sushiravinolaan, josta saa (kirjaimellisesti) maailman tuoreinta kalaa. Sisällä on vain muutamia hassuja asiakaspaikkoja ja jonoa on aina, erityisesti parhaimpiin, mutta jonotus kannattaa. Me söimme Daiwa Sushissa. Tutustuin odotusaulassa kolmeen hauskaan kaverukseen, joiden seurassa nautin aamiaiseni ja tilasimme monta kierrosta aikamoisia herkkuja. Kokki suositteli miekkakalaa, erikois tonnikalaa, yellowtailia etc. Herkullisin oli toro tonnikala, joka oli rasvaisempi kuin lohi. Aamiaista voi kuvailla vain neljällä sanalla: mmmm, mmmm, mmmm ja mmmm.
***

The fish market itself is not open for visitors before 9, which is 3 hours after the tuna action. Seldom stays to wait for the opening but most of the people stay for the sushi breakfast. There are plenty of tiny tiny sushi restaurants in the market and you may literally have the freshest fish in the world. The best sushi places have the longest queues but it is forth of waiting (we went to Daiwa Sushi specialized in toro, tuna from Aomori region). I met three funny guys in the waiting room and had breakfast with them. The chef recommended us sword fish, special tuna, yellow tail, scallop...I have only four words to describe the breakfast: mmmm, mmmm, mmmm and mmmm.