Hey Baby, Shall We Have a Babyccino?

Pancho on loistava seuramies ja käyn hänen kanssaan mielelläni ravintoloissa ja kahviloissa. Kun kaipaamme pientä hengähdystaukoa matkoillamme tai kaupungilla ollessamme, istahdamme usein kahvilaan, tilaan Pancholle lämmintä maitoa ja itselleni otan cappuccinon, latten tai (terveellisellä tuulella ollessani) vihreän teen. Eilen opin tilaamaan Panchon juoman aivan uudella nimellä "babyccino"/"babycino". Sveitsissä juomaan kuuluu lämmintä ja vaahdotettua maitoa, joka tarjoillaan pieneen käteen sopivasta espressokupista ja koristellaan nopparelleilla, kaakaojauheella tai tarjotaan au naturel.

***

Pancho keeps me good company in restaurants and cafés and I often order him a glass of warm milk while I enjoy my cafe latte, cappuccino or (if I am on a healthy mood) green tea. Yesterday I learnt there is a special name for his drink: "babycino"/ "babyccino". In Switzerland babycino means warm and frothed milk served in a espresso cup which suits perfectly for the little hands. Babycino can be decorated with sprinkles, chocolate flakes or served au naturel.

  Tein asiasta pientä selvitystä ja sain tietää googlelta, että babyccinot ovat erityisen suosittuja Amerikassa ja Australiassa ja samaa juomaa voi saada myös kofeiinittomalla kahvilla. Tästä johtuen asian tiimoilta löytyy myös jyrkkiä mielipiteitä, joissa babyccinot tuomitaan turmion tienä, joka johtaa myöhemmin lapsen kahviaddiktioon. Itse henkilökohtaisesti en antaisi Pancholle kahvin makuista juomaa sillä itsekin haluaisin kahvista kokonaan eroon mutta tarjoan hänelle mielelläni lämmintä maitoa, opetan kahvila/teehuonekulttuuria, rentoa istuskelua ja mukavaa jutustelua lämpimän kupin ääressä. Oma erikoisjuoma lapselle antaa myös äidille ainakin yhden rauhallisen viisiminuuttisen nauttia oma juoma arjen kiireen keskellä. Mitä mieltä olet? Antaisitko lapselle (vain maitoa sisältävän) babyccinon? Jos et antaisi, paheksutko jos joku muu antaa? Mitä mieltä olet kofeiinittomasta mutta kahvinmakuisesta juomasta lapselle? Olisi mielenkiintoista kuulla ajatuksianne.

Ihanaa viikonloppua!

P.S. Olittepa juomasta mitä mieltä tahansa, ihanaa inspiraatiota sisustukseen, lasten muotiin, ruokaresepteihin, askarteluihin, lastenjuhliin yms. voi käydä hakemassa Babyccino Kids:n Pinterest sivuilla.

***

I made some research on the issue and Google told me that babyccinos are very popular in the US and Australia where babyccinos might also be served with decaf coffee. Therefore there are also strong opinions against babycinos, stating that giving your child a babycino, you will lead him/her the way to be a coffeine addict some day. Personally I would not introduce the taste of coffee (not even decaf) to Pancho as I would like to reduce or even stop drinking coffee myself but I don't see any harm on giving him warm milk, teaching him a culture of sitting down in a café/tea house and spending nice and relaxed social time together over a cup of a warm drink. I also think that a kid's special drink will allow moms at least one peaceful 5 minutes break to enjoy her coffee/tea. What do you think? Would you give a child a babycino (just warm and foamed milk)? Would you give a bad look if you saw a child drinking it? What do you think about the babycino including decaf coffee? I would love to hear your opinions.

Have a lovely weekend!

P.S. No matter what you think about babycino drink, you may get inspired on decor, children's fashion, children's party ideas, recipes, crafts for Kids etc. by Babyccino Kids on Pinterest.

Back to Japan

Mies lähti sunnuntaina työmatkalle Japaniin. Sen perusteella, mitä olen jo kuullut hänen matkastaan puhelujen, viestien ja kuvien välityksellä, hänen Tokionsa näyttää hyvin erilaiselle kuin minun Tokioni. -tai en ainakaan muista, että olisimme Panchon kanssa istuneet japanilaisten kanssa palavereissa tai käyneet aamulenkillä keisarin palatsilla, enkä ainakaan muista, että olisimme juoneet sakea tai polttaneet sikaria hotellin baarissa. Vaikka (positiivisesti) kadehdin Pepperin mahdollisuutta syödä maailman parasta sushia siellä 6000 kilometrin päässä, se ei ole estänyt minua jälleen kerran fiilistelemästä omaa matkaamme viime kuussa. Pari hauskaa juttua tuli vielä mieleen teille jaettavaksi omaperäisten vessojen, kauniiden kimonoiden ja ainutlaatuisen kalahuutokaupan lisäksi:

***

Mr. Pepper left for a business trip to Tokyo on Sunday. Based on what I have heard over the phone calls, through his SMSs and pictures, his Tokyo looks very different than mine did. - or at least I don't recall having any day long meetings with Japanese, gone for a morning run in the imperial gardens or especially I don't remember me or Pancho having any Sake or smoking cigars in the hotel bar.  Anyway, while Pepper is enjoying the best sushi in this planet, I have been again thinking of our amazing trip made last month.  Here are some more funny things I experienced in addition to the extraordinary toilets, beautiful kimonos and the unique fish auction:

Alkuperämaa sertifikaatti posliinikojun seinällä

***

Certificate of the origin in a porcelain shop in Tokyo

 

Tiesin, että japanilaiset ovat hyviä jonottamaan ja että Garrettin Chicago Mix on taivaallisen hyvää mutta että chicagolaista popcornia tunti vesisateessa ja tuulessa. Mikä kärsivällisyys!

***

I knew that Japanese are good at queueing and that Garrett's Chicago Mix is absolutely delicious but more than an hour long line in the rain and wind to buy popcorn from Chicago in Tokyo. What a patience!

Tokyo on maailman suurin kaupunki (yli 30 miljoonaa asukasta), ruuhkat ovat valtavat ja kaupunki kasvaa ylöspäin. Vaikka mielummin mainostaisin suomalaista KONEa, annettakoon kuvan osoittaa miten hissimekaanikot kaupungissa liikkuvat.

***

Tokyo is the world's biggest city (with more than 30 million habitants), the traffic jams are terrible and the city grows upwards. Even though I would prefer to advertise Finnish KONE, let this picture to show how the elevator mechanics move around the city.

Tänä digitaalisena aikana minua hämmästytti liikkeet, joiden ainoa myyntiartikkeli oli muovitaskulla päällystetyt valokuvat japanilaisista julkkiksista. Kaupan seinät pursuivat valokuvia lattiasta kattoon (suurimmaksi osaksi nuorista ja komeista mies) poptähdistä, näyttelijöistä ja muista viihdemaailman idoleista.  Osa kuvista studiokuvia tai otettu konserteissa tms. mutta mukaan mahtui myös paparazzi-tyylisiä kuvia. Asiakaskunta koostui nuorista tyttölaumoista.

***

As we are living in electornical times, I was surprised to see many of shops which seemed to sell only pictures of the local celebrities. The walls of the store were covered from floor to ceiling by photos of (mostly young and handsome japanese male) pop signers, actors and other idols. Many of the photos were studio made or taken in concerts etc. but there were also paparazzi style photos available. The customers seemed to be young girls.

Käytäthän oikean pituisia syömäpuikkoja?

***

Do you use the right sized chopstick?

Kimonos in Kyoto

Aya: Moshi moshi. Mitä kuuluu? Mikä meininki? Tehdäänkö tänään jotain hauskaa yhdessä? Lähdetäänkö kaupungille?

Haruka: Moshi moshi. Joo, mennäänkö Fushimi Inari Shrinelle ja Kiyomizudera temppelille?

Aya: Hai! Hyvä idea. Mitä sä puet?

Haruka: Mä ajattelin laittaa kimonon. Entä sä?

Aya: Hei mäkin laitan kimonon, cool. Nähdään kohta!

***

Aya: Moshi moshi. What's up? Shall we do something fun today?

Haruka: Moshi moshi. Yes, how about hanging around Fushimi Inari Shrine and Kiyomizudera Temple?

Aya: Hai! That's a good idea. What are you going to wear?

Haruka: I think I will wear a kimono.

Aya: Cool, I'll wear a kimono too. See you soon.

Ensin luulin, että tytöt olivat pukeutuneet kimonoihin turisteja viihdyttääkseen mutta kun kimonopukeisia tyttölaumoja näkyi katukuvassa siellä täällä ja monella oli ostoskasseja kädessä, aloin epäillä ensimmäistä teoriaani. Tytöt olivat selvästi ystäviä keskenään, poseerasivat mielellään kameralle mutta eivät pyytäneet kuvista rahaa. Myöhemmin selvisi, että (omaan tai vuokrattuun) kimonoon pukeutuminen, yhdessä hengailu ja Kioton suosittujen historiallisten temppeleissä ja pyhätöissä vierailua traditionaalisesti pukeutuneena pidetään nostalgisena ja romanttisena. Kiotossa on palveluita, joista kimonon voi turistikin vuokrata. Palveluun kuuluu avustaminen kimonoon pukeutumisessa sekä hiusten laitto. Jos olisin tiennyt tämän aikaisemmin, olisin ehdottomasti viettänyt päivän Kiotossa Kimonossa ja Panchon olisi näyttänyt tältä.

***
First I thought the girls were dressed up for the tourists. After a while I noticed many groups of girls in kimonos and they seemed to be groups of friends. Many of them were carrying shopping bags and were happy to pose to my camera without asking any money so eventually I understod that they were just spending a day together, hanging around with friends wearing kimonos. Later I was told that it is considered nostalgic and romantic to dress up in (own or rented) kimono and visit the historical sites of Kyoto. There are many places in Kyoto where you can rent the whole outfit with assistance on putting it on plus a hair do matching the outfit. If I only knew this before, I would have definitely spent a day in Kimono in Kyoto and Pancho would have looked like this.

"Every Day is a Fashion Show and the World is Your Runway" -anonym

Kuin viisi marjaa:

***

Like five peas in a pod:

 

 

Hipstereitä ostoksilla Tokion Takeshita Streetillä maalikuussa 2014
***
Hipsters shopping at Takeshita Street in Tokyo in March 2014

Hipstereitä ostoksilla Brooklyn Flea Marketilla toukokuussa 2012

***

Hipsters shopping in Brooklyn Flea Market on May 2012

6 Things You Should Know about Japanese Toilets

Nyt jo edesmennyt mummoni oli maailman kiltein, hyväluontoisin ja -käytöksisin. Turun ja Laitilan välillä sijaitsee kuitenkin paikkakunta, joka sai mummonikin ilkikuriselle tuulelle. Paikan nimi on Kusni. Matkatessamme lapsena autolla mummolaa kohti, mummoni tapasi sanoa: "Kus nii, tai kus näi mut älä kus ylöspäi". Mikäli mummolla olisi ollut japanilainen vessa, olisi hän todennäköisesti sanonut "kus nii tai kus näi mut vessapytyst vesi tulee ylöspäi".

Jos aioit koskaan asioida wc:ssä Japanissa, muista nämä:

 

1. Japanilaisissa vessoissa istuinrengas on  lämmitetty ja lämpöä voi säädellä joko vessan pytyssä tai seinällä olevasta taulusta. Hotellihuoneen seinällä olleet ohjeet neuvoivat välttämään kovin kuumaa rengasta mikäli olet lapsi tai vanhus.

2. Yleisissä vessoissa on usein erillinen nappula, joilla häveliäimmät voivat strategisella hetkellä tilata veden lorinaa tai vale-vessanvetoäänen.

3. Asiat hoidettuasi voit omien mieltymystesi mukaisesti tilata monenlaisia suihkuja. Tarjolla on takaatulevia suihkuja (netin mukaan jopa hierovia(?)) ja alhaalta päin tulevia bidet-suihkuja. Suihkun vedenpainetta voi säädellä toiveiden mukaisesti.

4. Kun pylly on puhdas, puhalletaan se kuivaksi. Joissain vessoissa myös puhalluksen lämpötilaa ja voimakuutta voi säädellä. Sekä suihkujen että kuivauksen kestoa säädellään stop-nappulalla.

5. Useimmat vessan vetävät itse itsensä liiketunnistimen avulla, joissain vessoissa vessan veto  tapahtuu kontrollipanelin nappulasta ja joissain ihan perinteisesti sivussa tai vessanpytyn päällä olevasta napista. Huomaa, että vessanvetonappula voi sijaita myös lavuaarin vieressä tai muualla vessanpytystä kauempana. Luin (Mondon matkaoppaasta) jutun, jonka mukaan Whitney Houston oli Park Hotelin naisten vessassa esitttänyt valtavasti pahoitteluja seuraavana vuorossa olleelle suomalaiselle toimittajalle. Myöhemmin selvisi, ettei Whitney tiennyt miten japanilainen vessa vedetään.

Jos et tästä jutusta muuta muista, niin muista se tärkein:

6. Älä koskaan painele nappeja vieressä seisten, vesi nimittäin tosiaan suihkuaa pöntöstä ylöspäin.

***
If you ever plan to use a toilet in Japan, you might find this information useful:

1. Toilet seats are heated and the heat may be controlled using a control panel attached either in the toilet seat or mounted on the wall. Our hotel room instructions stated that the heating should not be very hot if children or eldery are using the toilet.

2. Many public toilets have a button where the most bashful may play purl or fake flush at the strategic moment.

 

3. After you are done with your toilet business, you may choose different types of showers based on your needs and preferences. There are showers coming from the back and bidet type of showers coming from below and you may adjust the strenght of the spray (there might be even a massage function available (?!)).

4. When your butt is clean, it is time for a blow dry. The heat and volume of the blow may be adjusted.

 

5. Most of the toilets flush automatically but in some of them you might need to flush pushing a botton in the control panel or a separate botton somewhere in the toilet. Note that the botton is not necessarily next to the toilet seat. I read a story (of Mondo travel guide) that Whitney Houston had apologized a Finnish journalist in the ladies' room in Park Hotel and only afterwords the journalist understod the reason. Whitney did not know how to flush a japanese toilet.

And now, if you will only remember one thing about this post, here is the key:

6. Never push the bottons when standing next to the toilet unless your intention is to get wet. The water showers upwards!

The Swiss Way

Olemme oleskelleet Sveitsissä puoli vuotta ja olen havainnut asuinympäristöstäni seuraavia piirteitä:

Vaatimattomuus

- Sveitsiläinen sanoo, ettei puhu englantia tai että puhuu vain vähän englantia, vaikka keskustelun edetessä kuulija huomaa hänen puhuvan hyvää, ellei jopa erittäin hyvää englantia.

- Sveitsiläisissä autoissa on isoimmat saatavilla olevat koneet ja Sveitsissä onkin eniten hevosvoimia per capita maailmassa. Tämä ei kuitenkaan ulospäin näy (kuuluu kyllä), sillä autoissa ei ole merkintää koneen koosta.

- Rahasta ei puhuta. Sitä vain on.

Organisoitunut ja prosessi-orientoitunut

- Sveitsi on siisti ja puhdas maa. Kotikaupungissamme roskat tulee laittaa kaupasta tiskin alta ostettaviin sinisiin muovipusseihin, jotka maksavat n. 2 euroa kappale. Pussin hinta sisältää jäteveron. Useimmissa keskustan taloyhtiöissä ei ole roskalaatikoita vaan täysinäiset roskapussit korjataan kaduilta tiistai- ja perjantaiaamuisin. Roskapussit saa jättää kadulle ainoastaan maanantai- ja torstai-iltaisin. Ei siis tiistaina, keskiviikkona, perjantaina, lauantaina tai sunnuntaina, eikä varsinkaan silloin sille olisi eniten tarvetta esim. kun olet vääränä päivänä perannut kalan, vauvallasi on ripuli tai olet missannut jäteauton viidellä minuutilla. Mikäli olet asiassa kansalaistottelematon ja jätät pussin kadulle vääränä päivänä, sen kylkeen saattaa ilmestyä muistutustarra jätteidenkeruupäivästä tai vaihtoehtoisesti naapuritalon ikkunassa vahtiva vihainen mies huutaa sinulle ikkunasta asioita, joiden äänen sävystä päätellen voit olla onnellinen, ettet ymmärrä vielä sveitsinsaksaa. Olen myös kuullut, että mikäli laitat jätteesi epäviralliseen pussiin, sen sisältö saatetaan penkoa ja selvittää, kuka on uskaltanut käyttää muuta kuin virallista roskapussia.

Sveitsiläiset ovat ystävällisiä, avuliaita, rehellisiä, tunnollisia ja mukavia mutta jos jokin ei mene prosessin mukaan, heillä palaa kiinni. Olen saanut Nespresso liikkeen myyjän hermostumaan, kun en tiennyt väliaikaisessa valmiiksi kalustetussa asunnossa olevan keittimen asiakasnumeroa. Myyjä kipakkana: "No onko teillä nespresso laite vai ei? Jokaisella nespressolaitteen omistajalla on asiakasnumero!!" Minä: "Ei, meillä ei ole nespressolaitetta, ostan näitä kapseleita, kun ovat niin iloisen värisiä".

Olen saanut myös isoista suklaalevystä käsin taitettavia paloja myyvän rouvan hermostumaan: Myyjä taittaa puolen kilon palan. Minä: "Kiitos haluaisin vain maistella, voisinko saada pienemmän palan" Myyjä taittaa 300 g palan. Minä: "Kiitos vähempikin riittää. En tunne suklaitanne ja haluaisin pieniä makupaloja". Myyjä taittaa 150 g palan. Minä: "Kiitos haluaisin ostaa montaa eri makua, joten ihan pieni pala jokaista riittäisi". Myyjä pinna kireällä: "Siis haluatteko tätä suklaata vai ettekö halua?".

Kylmän ja viiman pelko

Syksyllä ilmojen viiletessä kauppojen, ravintoloiden, raitiovaunujen ja muiden yleisten paikkojen lämmityslaitteet eivät noudata samaa suhteellisuusteoriaa. Ulkona +12, sisätiloissa +25. Jos siis tulet viileänä vuodenaikana, pue t-paita alle ja helposti riisuttava paksu talvitakki päälle. Kesällä bussin tai raitiovaunujen ikkunoita ei tule avata vaikka ulkona olisi +32 sillä sveitsiläiset uskovat, että ilmavirrasta voi saada flunssan.

Mieltymykset

- Sveitsiläiset pitävät valoverhoista

- Sveitsiläiset pitävät täsmällisyydestä. Jos tulet kymmenen minuuttia ennen sovittua aikaa paikalle ja toinen jo odottaa sinua, on kohteliasta pyytää anteeksi sitä, että olet myöhässä.

- Sveitsiläiset tykkäävät uida erikoisissa paikossa. Katsokaa vaikka täältä ja täältä.

Palaan asiaan taas puolen vuoden kuluttua. Katsotaan mitä silloin olen oppinut.

***

We have lived in Switzerland for 6 months. I have observed the following:

The Swiss are modest

- A Swiss says she/he doesn't speak English or speaks just a little English even though the hearer will notice after a couple of minutes of conversation that in fact she/he speaks good English if not even very good English.

- Swiss cars have the biggest engines and there are more horsepower per capita in Switzerland than in any other country in the world. However you can't see it (just hear it) as the cars rarely have a mark of such engine.

- You don't talk about money. You just have it.

The Swiss are organized and process oriented

- Switzerland is a clean and tidy country. In our home town everybody must use blue garbage bags which are sold in super market cashiers. Each plastic bag cost approx. 2 euros and the price includes the waste tax. Garbage bags should be left on the streets on Monday and Thursday evenings as the garbage truck comes to collect them on Tuesday and Friday mornings. It is not allowed to leave them out on Tuesdays, Wednesdays, Fridays, Saturdays, Sundays or when your need to get rid of your full garbage bags is biggest for example when you have cleaned a fish, your baby has diarrhea or you have just missed the garbage truck by 5 minutes. If you don't obey this rule and do leave your garbage bag on the street on a wrong day, there might be a sticker on the bag stating the right days for such activity or the man in the next building can shout you words with a voice that makes you happy for not understanding Swiss German. I have also heard that if the official garbage bag is not used, they might go through the content of the bag and investigate who has used an non-official garbage bag.

The Swiss are kind, helpful, honest and nice but if something doesn't go with the process, they get upset. I have made a woman in a Nespresso store angry because I didn't know the customer number of the nespresso machine in the temporary apartment we lived for a month. The shop assistant: "Every nespresso machine owner has a customer number!!! Do you have a nespresso machine or not?!!"
Me: "No, we don't have a nespresso machine, I would just like to buy this coffee capsules because they come in such a beautiful colors..."

I have also upset a woman selling chocolate. There are big chocolate bars available in the store and the seller lady breaks a piece of such bar based on the size the customer wants. The lady breaks a piece of approx half kilo. Me: "I would just like to taste these chocolates, could I please have a smaller piece?". The lady breaks a 300 g piece. Me: "I am sorry, a smaller piece would be just fine" The lady breaks a 150 g piece. Me: "Oh, I am not familiar with these chocolates and I would like to taste many flavors, could I please have just a tiny piece".  The lady with an angry voice: "Do you want this chocolate or not?"

Swiss are afraid of cold and wind

When the weather outside gets colder the shops, restaurants, trams and other public places get hot. If it is +12 outside, the temperature inside might be close to +25. So if you visit us during the cold season, wear a t-shirt under and a thick, coat which is easy to take of over it. During the summer the swiss don't like to open the tram or buss windows even if it is +32 as they believe that the air might give you a flu.

Other interesting observations

- Swiss like puncutuality. If you arrive to a meeting 10 minutes before the scheduled and the other person is already waiting for you, it is polite to apology for being late.

- Swiss like to swim in strange places. You may check this out here and here.

I will come back to this in 6 months. Let's see what I have learnt by then.

Surfing USA

Oikiksessa suurta huviamme oli lukea amerikkalaisia oikeustapauksia, jotka suomalaisen oikeusjärjestelmän valossa tuntuivat absurdeilta. Mieleeni on jäänyt tapaus, jossa surffari haastoi toisen surffarin oikeuteen, koska tämä jälkimmäinen oli ottanut ja surffannut juuri sen aallon, jonka ensimmäinen oli suunnitellut surffaavansa. Oikeus jätti loppujen lopuksi tapauksen käsittelemättä, koska tuomari katsoi mahdottomaksi määritellä vahingonkorvauksen määrää siitä tuskasta, miltä tuntuu nähdä toisen surffaavan "omalla" aallollaan.

Minulle kyllä tuotti iloa katsella surffareita USA:n surffikaupungissa Huntington Beachilla. Surffasivatpa sitten omilla tai varastetuilla aalloillaan.

P.S. Kuvan surffarit eivät liity tapaukseen.
***

In law school we used to amuse ourselves by reading American court cases. From the Finnish legal system point of view many of seemed absurd. I remember a case about a surfer who sued another surfer for taking and surfing the wave that the first surfer thought that he would surf. At the end, the court did not solve the case as the judge thought that it was impossible to define the damages for the suffering of seeing someone else surfing the surfer's "own" wave.

I enjoyed watching surfers in Huntington Beach, the surf city USA and didn't mind if they were surfing on their own or stolen waves.

P.S. Picture unrelated.

The Art of Queueing

Eräs vanha ystäväni, kutsuttakoon häntä vaikkapa nimellä Banderas, kiinnitti huomioni jonoihin jo useampi vuosi sitten. Hänen mukaansa ihmiset, nuo herttaiset laumaeläimet, seuraavat muiden esimerkkiä ja liittyvät yleensä jonon perään ottamatta sen enempää selvää olisiko jossakin hieman kauempana lyhyempi jono tai jopa vapaa kassa. Ilmiön voi huomata erityisen hyvin paitsi lauantai iltapäivisin supermarkettien kassoilla myös huvipuistojen, eläintarhojen, stadionien ja muiden isojen tapahtumien sisäänkäynneillä. 

Tämän arvokkaan huomion jälkeen olenkin suoriutunut jonoista aikaisempaa nopeammin vai mitäs sanotte tästä: 

Eilinen jono San Diegon eläintarhan idioottivarman helppoon lippuautomaattiin...

***

An old friend of mine, let's call him Banderas, drag my attention to queues a long time ago. He said that people, those cute gregarious animals, follow the example of the others and join the queue without checking if there is less queue further away or even a free cashier. This phenomenon can be well observed not only in the supermarket cashiers on Saturday afternoon but also in the entrances of zoos, amusement parks, stadiums and other big events. 

After this valuable remark, I have managed my queueings much faster or what do you say about this: 

The queue yesterday for the San Diego Zoo idiot-proof easy self-service ticket machine...

...versus jonot lippukassoille...Olen puhunut.
***
...versus the queues for the other cashiers...I have spoken.

Dress code

Eletään syyskuun viimeistä viikkoa mutta ulkona on ollut useana päivänä yli 20 astetta. Viikonlopuksikin on luvattu +25. Siitä huolimatta ihmisillä on päällä nahkatakkeja ja kaulaliinoja, näin jopa pari pipoa (!). Väritykseltään pukeutuminen alkaa olla syksyisen tummaa.

Kesäkuussa matkustimme Etelä-Ranskaan. Sveitsissä oli lähtöpäivänä lämpöasteita reippaasti yli kaksikymmentä ja Nizzassa suurin piirtein saman verran. Siitä huolimatta ihmisten pukeutuminen oli huomattavan erilaista. Samoista sen hetkisistä sääolosuhteista huolimatta Sveitsissä oltiin "varovaisen alkukesäisiä" kun taas Ranskassa "kuuman välimerellisiä" niin materiaalien, värien kuin leikkaustenkin osalta. Myös Suomessa näki selkeän eron katukuvassa riippuen siitä, olinko Kuopiossa, Helsingissä tai Turussa. Huomasin, että samanlaisesta säästä huolimatta kaupungissa, jossa yleisesti ottaen on lämmin ilmasto, katukuva on huomattavasti kesäisempi ja väritys vaaleampi kuin sellaisen kaupungin katukuva, jossa on yleisesti ottaen kylmempi ilmasto. Ja tämä siis päti vaikka molemmissa kaupungeissa olisi sama määrä lämpöasteita, sama tuulensuunta ja -nopeus ym. vallitsevat sääolosuhteet. Lämpimämmän kaupungin asukkaat pukeutuvat kevyesti, värikkäästi ja sandaaleihin, kun taas "yleisesti kylmemmän" kaupungin asukkailla on tummempaa vaatetta, pitkähihaista, pitkiä lahkeita ja umpinaisia kenkiä.

Havaitsin myös, että sesonkipukeutuminen kesästä syksyyn vaihtuu vallitsevista lämpötiloista huolimatta näissä kylmemmissä kaupungeissa paljon nopeammin. Viime vuonna asuin syyskuun alussa Helsingissä mutta saimme kutsun ristiäisiin Naantaliin. Minulle oli itsestään selvää laittaa sukkahousut ja umpinaiset kengät, isäntäväellä ja muilla Turun seudulla asuvilla oli paljaat sääret ja sandaalit. Tänä vuonna piipahdin Helsingissä elokuun puolivälissä ja jos olisin valokuvannut katukuvaa, olisi voinut luulla olevan lokakuun. Syystakit, huivit ja tummat värit oli kaivettu kaapeista. Turussa sen sijaan kuljettiin vielä elokuun lopussakin spagettiolkain topeissa ja shortseissa. Ottaen huomioon, että kaupunkien välillä on vain 160 km, ero pukeutumisessa oli huomattavasti dramaattisempi kuin mitä tosiasialliset lämpötilaerot olivat.

Pohdin tässä, että johtuuko tämä siitä, että lämpimän ilmaston omaavissa maissa suhtaudutaan positiivisemmin säähän? Vaikka kesäaamuna olisi vähän harmaata, lämpimämmän kaupungin asukkaat uskaltavat pukea shortsit ja teepaidan, koska ennenkin iltapäiväisin on lämmennyt. Vastaavasti taas kylmemmän kaupungin asukkaat vetävät päälle pitkähihaista, koska kylmenee se kuitenkin. Onko esim. Turun asukkailla matalampi kynnys ostaa ja pitää varsinaisia hellevaatteita kuin vaikkapa Helsingiläisillä, koska kesässä on enemmän tosiasiallisia käyttöpäiviä vai onko ilmiö vaan psykologista?

Pohjaako ihmisten pukeutuminen loppujen lopuksi enemmän odotuksiin ja kalenteriin kuin varsinaiseen lämpötilaan ja vallitsevaan säätilaan? Pelkäävätkö ihmiset enemmän palelemista kuin hikoilua? Onko yleisesti ottaen epämiellyttävämpää olla liian vähissä vaatteissa kuin liian kuumissa tamineissa?

Syyskuun lopulla yleensä on kylmempää. Kalenterin mukaan pitäisi olla takkia ja saapasta. Väitänpä, että jos tämänpäiväinen sään mukainen päivä olisi ollut heinäkuussa, lähes kaikki olisivat pukeutuneet vähintään tee-paitaan ja jättäneet sukat pukematta. Mutta enhän minäkään uskaltanut lähteä hameessa kaupungille, jos vaikka sitten kuitenkin olisi tullut yhtäkkiä vilu.

***

It is the last week of September. The past days have been warm and sunny, more than 20 degrees. The forecast promises more than 25 degrees for the upcoming weekend. Despite of these temperatures, there are leather jackets, scarfs and even stocking caps walking on the streets (!). The colors of clothes are turning into autumnish dark. 

In June we travelled to Southern France. On the day we travelled, the weather in Switzerland was clearly more than 20 degrees and Nice had aproximately the same, just a couple of degrees more. However, the way the people dressed was completely different. In Switzerland the people were carefully "beginning of summerish" and in France they were "hot Meriterranean" in terms of fabrics, colors and cuts. Also in Finland I could clearly see the difference whether I was in Kuopio, Helsinki or Turku. I noticed that despite of the exactly the same weather conditions (heat, wind, humidity etc) people in generally warmer cities dress lighter, more colorfully and use sandals when people in generally colder cities wear darker colors, long-sleeved, long leg trousers and closed shoes.   

I have also noticed that the season changes from Summer to Autumn quicker in colder cities, again, despite of the actual weather. Last year I lived in the beginning of September in Helsinki but got invitated to a family event in Naantali. I wore tights and closed shoes, all the guests from Naantali area had bare legs and open-toe high heels.  This year I visited Helsinki at mid August but it looked like mid October. I saw autumn coats, scarfs and dark colors. In Turku people wore even at the end of August tops and shorts. Taking into account that there are only 160 km between these two cities, I think the difference in the way of dressing was much more dramatic than the difference in the temperature.

I wonder if the people in warmer cities have more positive attitude towards weather? Even though it is a cloudy summer morning, they put shorts and t-shirts because they trust that the day will get warm later in the afternoon. Respectively in colder cities people put long-sleeved on a sunny morning because they fear the warm will turn into cold. How about do people in Turku have lower limen to buy and wear clothes for hot weather than people in Helsinki because there are more sunny and warm days in the summer to use them or is it just psychological?

Do people dress based on their expectations and calendar or according to the actual weather outside? Are people more afraid of getting cold than sweating? Is it more uncomfortable to wear too little clothes than too many?

Normally it is colder at this time of the year. According to calendar we should wear boots and sweaters. I allege that if a day like today happened in July, almost everyone would have weared at least t-shirts and been outside without socks. But in the end, I myself didn't dare to leave home in a skirt. What if I have felt chilly all of the sudden?

Holy Smoke

Suhtaudun tupakointiin kielteisesti. Pappani suunnitteli jo 60-luvulla perustavansa kylttitehtaan, jossa valmistetaan ainoastaan "tupakointi sallittu"-kylttejä. Hän visioi jo silloin tulevan ajan,  jolloin on itsestään selvää, että tupakointi julkisilla paikoilla on kielletty ja tupakan polttoon osoitetaan erityiset paikat.

Lomailimme heinäkuussa Ranskan Rivieralla. Erään ostoskadun varrella oli sähkötupakkakauppa.  Tiedän mikä on tupakkakauppa mutta jäin miettimään mikä on sähkötupakkakauppa?

Sain vastauksen kysymykseeni, kun eräs läheiseni, jota yleisesti ottaen pidän älykkäänä ja fiksuna, alkoi eräänä kesäiltana ulkotakkatulen ääressä istuessamme innoissaan kertoa miten hän oli kokeillut sähkötupakan eri makuja ystävänsä kanssa. En ole varma onko hän  ikinä edes maistanut oikeaa tupakkaa mutta sähkötupakasta "suuhun leviävästä ihanan pehmeästä mausta" hän oli pitänyt. Jopa siinä määrin, että hän suunnitteli tilaavansa sähkötupakkaa netistä. Olin järkyttynyt. Ymmärrän, että sähkötupakkaa "polttavat" oikeasta tupakasta eroon pyristelevät mutta että tämä raikas ja tervehenkinen ihminen suunnitteli sähkötupakan käyttöä koska siitä tulee suuhun "niin kiva hedelmäinen maku"...en ole ehkä ikinä kuullut mitään niin hölmöä. Neuvoin ostamaan hyvänmakuisia pastilleja.

Seuraavalla viikolla matkustin junalla Turusta Helsinkiin ja havainnoin VR:n junien kuulutuksen muuttuneen: "Tämä junavuoro on savuton. Kielto koskee myös tupakan omaisia tuotteita kuten sähkötupakkaa". Kesämökkimme lähi-K-kaupan tiskillä myydään sähkötupakkaan makupatruunoita. Luin netistä, että sähkötupakkaa ladataan usb-kaapelilla. Viime lauantaina juhlimme ystäväni syntymäpäiviä ja päädyimme jatkoille helsinkiläiseen yökerhoon. Baaritiskiltä nousi höyryä. Tiskillä siiderintilausvuorossa oli nuori tyttö, jonka sähkötupakan päähän syttyi pinkki valo, kun hän imi sitä. Hänen vieressään olevan miehen valo oli vihreä. Siis mitä? Olenko ainoa, jolla on vaikeuksia ymmärtää tätä ilmiötä?

Kuva Pinterest

***
I don't like smoking. My grandfather planned on 60's that he will have a factory which would only manufacture signs "smoking allowed". He was convinced already back then that there will be a time when smoking is prohibited by default and the places where smoking is allowed are specifically designated.

On July we went to holiday on French Riviera. Along a shopping street there was a electronic cigarette shop. I know what is tobacco shop but I didn't know what is an electronic cigarette shop?

My question was answered when one of my close relative, who I consider generally speaking a smart and intelligent young woman, told me that she had tried different tastes of electronic cigarette with her friend. I am not sure if she has ever tasted real tobacco but she was thrilled about the "soft and sweet taste entering into her mouth". She even planned to order electronic cigarettes online. I was chocked. I do understand that someone who is trying to quit smoking, will "smoke" electronic cigarettes but I just don't get it how someone so fresh and "health minded" is interested in smoking it for "having a great fruity taste in the mouth". That is probably one of the most foolish things I have heard for a while. I advised her to buy good-tasting pastille.

The following week I took a train from Turku to Helsinki and noticed that the announcement in the train has changed: "This is a non-smoking train. The prohibition also applies to electronic cigarettes".
I saw flavor capsules for electronic cigarettes in the cashier of a small grocery store close to our summer cottage. I read that electronic cigarettes are charged with usb-cable. On Saturday we were celebrating a friend's birthday and ended up in a night club in Helsinki. There was steam in the bar. It was coming from a young woman's electronic cigarette. Every time she inhaled, a small pink blip lighted at the end of her cigarette. A guy next to her had a green blip. Am I the only one who has difficulties to understand this phenomenon?

Picture Pinterest

Sunset or Sunrise? That is the question.



Saavuimme Panchon kanssa maanantai-yönä Helsinkiin, josta meillä oli jatkolento Kuopioon En ole aikaisemmin lentänyt näillä leveyspiireillä tähän aikaan vuodesta.

Ensin on mainittava huikaisevan kauniit maisemat, joita Tuhansien Järvien Maa yläilmoihin tarjoili. Tuntui kun olisimme olleet ulkomailla, kun lensime Juurusveden eksoottisen järvimaiseman yllä. Kuopion lentokenttä sijaitsee aivan Iso-Jälän järven rannalla ja kiitorata alkaa siinä kohtaa, kun hamuilet pelastusliiviä istuimen alta.

Toinen huomion arvoinen kokemus oli taivas. Ulkona oli "Suomen kesän pimeää" mutta laskeuduttuamme lentäkentän taivaanranta oli kirkkaan punainen. Hämmästelin myöhäistä auringonlaskua, sillä kello oli 00:50. Oliko se siis auringonlasku vai auringonnousu? Siis kello 00:50? Pohdin asiaa ensin hiljaa mielessäni mutta en pystynyt päättelemään vastausta. Tiedustelin asiaa lentoemolta. Opin, ettei kukaan varsinaisesti tiedä kummaksi sitä tulisi kutsua, sillä aurinko vain dippaa horisonttiin mutta nousee saman tien takaisin. Koneesta poistumiseen ja laukkujen odotteluun vierähti puolisen tuntia. Klo 01:30 taivaanrannan puna oli muuttunut keltaiseksi ja päivä valkeni. Näkemäni puna oli auringon nousu. Siis kello 00:50. Unbelievable!

Kuva täältä
***

Pancho and I flied to Helsinki on Monday night and had a connection flight to Kuopio. I have not flown these parallels at this time of the year before.

First of all I have to mention that Eastern Finland, the Land of Thousand Lakes, is amazingly beautiful. I felt like being abroad when approaching the Kuopio airport over the Juurusvesi lake. Kuopio airport is just next to the Iso-Jälä lake and the landing strip starts just at the moment when you are reaching for your life-vest.

Another finding worth of mentioning was the sky. It was “Finnish Summer Dark” during the flight but when we landed, the skyline was gorgeously red. I was wondering about the late sunset as it was 00:50 am. Was it a sunset? Or was it a sunrise? I mean it was 00:50 am. I tried to puzzled over the phenomenon but could not work it out so I had to ask the flight attendant. She explained that no one know whether to call it sunset or sunrise as the sun only dips down and rises up again.

Getting out of the plane and waiting for the luggage took us an additional half an hour. At 1:30 am the red horizon had turned into yellowish and the day dawned. It was a sunrise, I mean at 00:50 am. Unbelievable!

Picture from here

Irresistible Fountains

Muistatteko, kun kerroin, että paikalliset ovat kovia poikia uimaan?
No, tässä lisää todistusaineistoa tältä päivältä.
***
Do you remember when I told you that the locals are enthusiastic swimmers?
Well, here is more evidence from today.

Varrella Virran / Along the River

Joskus ei usko ennen kuin omin silmin näkee. Maaliskuussa mieheni kertoi paikallisesta kesäilmiöstä: kuumina kesäpäivinä kaupunkilaiset riisuituvat joen rannalla, laittavat vaatteensa kelluviin vedenpitäviin pusseihin, sitovat sen nilkkansa ympärille ja hypääävät hurjana virtaavan Rheinin mukaan. Kun uiminen riittää, he ohjaavat itsensä virran mukana takaisin rannalle, ottavat vaatteensa pussista, pukevat ja istahtavat virkistävän uintiretken päätteeksi oluelle jollekin jokivarren monista terasseista. Jotta harrastus ei olisi liian lällyä, extra jännitysmomentin takaavat jättimäiset rahtilaivat, jotka kulkevat jokea hämmästyttävän lujaa vauhtia.

Näinä lämpiminä päivinä olemme viettäneet paljon aikaa Rheinin varrella ja olen omin silmin päässyt todistamaan kymmeniä päitä virran vietävinä. Jouduinpahan katselemaan myös oman mieheni päätä siellä kuohujen joukossa...Työkaverit olivat menossa ja mukaan oli mentävä. Olimme Panchon kanssa seuraamassa tapahtumaa yllä kuvatussa ravintolassa. Miehet vaihtoivat uimahousut ravintolan pukukopissa, kävelivät jokea ylöspäin, pulahtivat veteen ja heittäytyivät virran vietäviksi. Mies kertoi jälkikäteen olleensa erityisen huolissaan siltojen alituksista. Vältellessään joutumasta liian lähelle sillan pilareita, hän ajautui keskelle jokea ja joutui tekemään (kirjaimellisesti) hartia voimin töitä päästäkseen tarpeeksi nopeasti siihen kohtaan rantaa, josta portaat takaisin ravintolaan nousivat. "Aikamoista", sanon minä ja pudistelen päätäni.

***

Sometimes you don’t believe before you see. In March my husband told me about a  local summer phenomena: on warm days the citizens take of their clothes, put them into waterproof floating bag, strap the bag to their foot and jump to the tremendous current of Rhein. When they feel like that they have swum long enough, they navigate themselves along the current to the edge of the river, get up, get dressed and sit down for a beer after such a refreshing dip.And not to make this too sissy, you can get an extra thrill from the huge cargo vessels passing the river with surprisingly high speed.

During these warm days we have spent time along the river and I have seen with my own eyes dozens of heads gone by the current, including my husband's. His colleagues were going to swim so naturally he wanted to go with them. Pancho and I went to witness his recklessness and stayed in the restaurant photographed above. Men changed their swim suits on in the restaurant, walked up along the river and jumped into the water. Later Mr. Pepper told me that he was concerned about going below the bridges and when keeping out of the bridge pilars, he was all of the sudden in the middle of the river and had to work very hard in order to be able to arrive on the right spot to take restaurant's ladders up again. "People are crazy", say I and shake my head.

Jos virta on liian hurja, voi ilmeisesti pulahtaa myös johonkin keskustan lukuisista suihkulähteistä...
***
If the Rhein's stream is too brave, apparently you may also enjoy the water in many of city's fountains...

Art Lovers in Basel

Basel täyttyi viime viikolla taiteen rakastajista. Art Basel on maailman tärkein modernin ja nykytaiteen tapahtuma, joka houkuttaa kaupunkiin maailman johtavia gallerioita ja taiteen kerääjiä. Art Basel järjestettiin ensimmäisen kerran 1970 ja viime vuonna kävijöitä oli 65 000, 2002 tapahtuma laajeni Art Miami Beachille ja tänä vuonna järjestettiin ensimmäisen kerran Art Hong Kong. Lisää historiaa täältä.

Kuten aikaisemmin mainitsin, ihana ystäväni Mrs T tarvitsi täydennystä taidekokoelmaansa, joten hän laati ohjelman ja minä seurasin innosta poksahdellen mukana. Kävimme (Pancho ja Little M olivat tietysti myös mukana) Villa Reginassa, Scopessa, The Solo Projectissa ja Volta 9:ssä. Aivan mahtavaa! Yleissivistykseni nykytaiteesta ja tämän  hetken kuumista nimistä kasvoi exponentaalisesti viikon aikana. Alla kollaasi suosikeistamme sekä muutama tunnelma kuva. Enjoy!

*** 

Last week Basel was filled with art lovers. Art Basel is the world's premier Modern and Contemporary Art show which brings the world's leading gallerists and collectors to Basel. For the first time Art Basel was held in 1970, last year there were 65 000 visitors.  In 2002 the annual show was organized also in Miami Beach and this year it deputed in Hong Hong. More history here.

As I mentioned in my previous post, my lovely friend Mrs T needed an addition to her art collection so she made the program and I just followed happily along.  We (Pancho and Little M were also with us) visited the following shows: Villa Regina, Scope, The Solo Project and Volta 9. Amazing experience! My knowledge of contemporary art and today's hot names grew fundamentally.  Here is a collage of some of our favorites and some general pictures of the shows. Enjoy!

Flying Chinese Babies

Oli aika, jolloin matkustin melko usein Kiinaan, yleensä suoralla lennolla Shanghaihin Helsingistä, mikä on suosittu kauttakulkukaupunki Aasiaan. Ajan kuluessa huomasin, että reitti oli suosittu myös kiinalaisten vauvojen keskuudessa.

Ensimmäisillä lennoilla manailin huonoa tuuriani löytäessäni itseni aina koneen "crying babies"-osastolta. Jossain vaiheessa kuitenkin huomasin, että kyseessä ei ollut huono tuuri vaan itse asiassa koko kone oli täynnä vauvoja, kiinalaisia, hieman alle vuoden ikäisiä vauvoja.

Yleensä vauvat matkustivat molempien vanhempien kanssa mutta myös pelkästään äidin kanssa matkaavia vauvoja oli. Mielestäni näitä vauvoja vanhempineen oli poikkeuksellisen paljon reitillä Helsinki-Shanghai mutta yksikään kiinalainen vauvaperhe ei lentänyt kanssani reitillä Shanghai-Helsinki. Seurasin vauvatrafiikkia kasvavalla mielenkiinnolla ja kehitin seuraavat vaihtoehtoiset teoriat vauvojen poikkeukselliselle lukumäärälle.

1. Vanhemmat asuvat Kiinassa ja vauvat ovat syntyneet siellä. Perhe on lomaillut Euroopassa.

2. Vanhemmat asuvat Kiinassa mutta kiertääkseen Kiinan yhden lapsen politiikkaa, he ovat matkustaneet Eurooppaan synnyttämään lapsen ja ovat palaamassa kotiin uuden vauvan kanssa. Kiinan lasten lukumäärää rajoittavat pykälät eivät koske ulkomailla syntyneitä lapsia.

3. Vanhemmat asuvat ulkomailla ja vauvatkin ovat syntyneet siellä. Vauvat viedään Kiinaan rekisteröitäviksi, jotta he saavatt rajoitettuja oikeuksia (kuten päivähoitopaikan) Kiinassa. Kiinalaisen kollegani mukaan tämä ulkomailla syntyneiden vauvojen rekisteröinti tulee tehdä ennen kuin lapsi täyttää vuoden.

4. Vanhemmat asuvat ulkomailla ja vauvat ovat syntyneet ulkomailla. Vauvat viedään Kiinaan isovanhempien hoidettavaksi, jotta vanhemmat voivat tehdä töitä ja ansaita rahaa esim. Euroopassa. 

Vaikka kiinalaisten yleinen kiinnostus matkailuun on Kiinan vaurastumisen myötä kasvanut ja varsinkin varakkaiden kiinalaisten keskuudessa toisen tai kolmannen lapsen kohdalla synnytysmatkailu Kiinan rajojen ulkopuolelle on suosittua, en pidä ensimmäistä tai toista vaihtoehtoa todennäköisinä seuraavista syistä:

a) Kaikki pienen vauvan kanssa matkustaneet tietävät, että on rentouttavampiakin tapoja lomailla kuin kaukomatkailu;

b) En koskaan nähnyt raskaana olevia kiinalaisnaisia paluulennoillani;

c) Vanhempien yleinen habitus ei antanut vaikutelmaa sellaisesta varakkuudesta, että matka-, asumis-, elin- ja synnytyskustannukset sekä yhden lapsen politiikan kiertämisestä annettava kolmen vuoden ansiotuloja vastaava sakko löytyisi takataskusta;

d) Yleensä toinen tai kolmas lapsi mennään synnyttämään naapuriin Singaporeen tai Hong Kongiin tai mikäli samalla iskulla halutaan uusi kansalaisuus ja esim. mahdollisuus opiskelustipendeihin, mennään Amerikkaan.

Olen siis taipuvainen uskomaan teoriaan nro 3 tai 4 mutta tutkimuksistani huolimatta en ole saanut asiaan selvyyttä. Kiinalaiset ystäväni, Finnairin lentoemännät eikä googlekaan tiedä. Asia askarruttaa mieltäni.

Vaikka edellä kuvailemiani kiinalaisia vauvaperheitä ei osunut kanssani paluulennoille Euroopaan, kiinalaisia vauvoja niillä kyllä oli. -espanjalaisten adoptiovanhempiensa kanssa. Tuoreet, hieman haparoivin ottein uusia lapsiaan käsitteleviä vanhempia, jotka todennäköisesti useiden kivuliden vuosien jälkeen olivat viimein saaneet pienen suloisen tytön rintareppuunsa.  - ja nuo hellyyttävät pienet ihmeet olivat autuaan tietämättömiä miten radikaalisti heidän elämänsä oli juuri ottamassa uuden suunnan. 

Passijonossa mieleeni jäi hieman iäkkäämpi pariskunta, joka matkusti kahden n. 4-vuotiaan kiinalaispojan kanssa. Pojilla oli samanlaiset bränikät vaatteet ja lenkkarit. Toinen pojista reagoi jännittävään tilanteeseen itkemällä, kitisemällä ja kiukuttelemalla. Hän ei suostunut pitämään uusia vanhempiaan kädestä kiinni ja hangoitteli vastaan joka käänteessä. Toinen pojista piti isäänsä tiukasti kädestä kiinni, hänen askeleensa oli kevyt, katseensa kirkas ja koko olemus henki valmiutta uuteen seikkailuun. Lennon loppupuolella kuulin hänen jo jakelevan iloisia "hola, hola" tervehdyksiä kanssamatkustajille.

Haluaisin kovasti tietää, mitä noille kaikille pienille kiinalaisvauvoille kuuluu. Niille jotka vietiin vuoden ikäisinä Kiinaan ja niille jotka vietiin sieltä vietiin pois.

***

There was a time when I often travelled to China, usually by taking the direct flight to Shanghai from Helsinki, which is a popular hub for flights from Europe to Asia. I noticed it was also a popular route among Chinese babies.

On my first flights I blamed the bad luck for been seated to "Crying Babies"-section in the plane. Aftrer few flights I noticed that in fact the whole plane was full of Chinese babies of age of almost one year.

Usually the babies travelled with their parents but there were also babies travelling only with their mother. In my opinion the amount of these Chinese little families was extra ordinary on the way to China but none of such Chinese families ever travelled to Europe with me. I followed this baby traffic with an increasing interest and came up with the following theories:

1. The parents lived in China and the babies were born in China. They had vacations in Europe.

2. The parentes lived in China but in order to avoid the Chinese one-child-policy, they had travelled abroad to deliver the baby and they were returning home. Chinese one-child policy does not apply to children born abroad.

3. The parents lived in Europe/abroad and the babies were born there. The babies were taken to China to be registered as the registration will allow them certain benefits in the future such as right for daycare. According to my  Chinese colleague, the registration should be done before the baby turns one year.

4. The parents lived in Europe/abroad and the babies are born there too. The parents were taking their babies to China for grandparents to raise them while the parents continued working and earning money abroad.

Even though the Chinese's interest in travelling has increased during the past years due to general economical growth in China and the birth tourism is popular especially among wealthy Chinese, I do not consider the first two options very likely for the following reasons:

a) anyone who has travelled with a small baby, knows that there are better ways to relax than take a long-haul flight;
b) I never saw a pregnant Chinese woman on the flights to Europe;
c) Parent's general beign did not look as they could afford all travel-, living- and birth expenses plus the fine for avoiding the one-child policy (amount equivalent to three years' salary)
d) usually the second or third child is born in Hong Kong or Singapore; or if the parents wish to have extra benefit such as nationality and possibility to scholarships, they travel to the US.

So I am willing to believe on either option 3 or 4 but despite of my research I have not been able to confirm it. My Chinese friends, Finnair flight attendants nor Google knows.

As said, such Chinese families did not fly with me to Europe but Chinese babies still did. -with their Spanish adoptive parents. New proud parents who after painful years had finally got their baby girl in their slings. -and those cute little miracles who were totally unaware how the course of their lives was just about to change.

When queuing for passport control, I paid attention to an older couple who was travelling with two approx. 4-years old Chinese boys. The boys had brand new clothes and sneakers. The other boy was reacting to the new situation by crying, trying to do the travelling as hard as possible. He did not accept to hold his adoptive mother's hand and was having a tantrum. The other boy instead was holding his father's hand, he was jumping lightly instead of walking, his face was lightened and his whole body language seemed to say that he was ready for new adventures. At the end of the flight I heard him greeting "hola hola" other passangers in the plane.

I would love to know how all those Chinese babies are. -the ones who were taken to China and the ones who were taken out of there. 

The Secret International Mothers' Club

On olemassa salainen, kansainvälinen äitien klubi, jonka olemassa olosta en tiennyt ennen kuin tulin raskaaksi. Yllättäen ne ystävättereni, kollegani, sukulaiseni ja tuttuni, jotka jo olivat äitejä, muuttivat suhtautumistaan ja käytöstään minua kohtaan, kun kerroin raskaudestani. He jakoivat kanssani intiimejä kertomuksia omista raskauksistaan, synnytyksistään ja lapsistaan. He halusivat antaa kullanarvoisia vinkkejä. He halusivat lahjoittaa vauvantarvikkeita. He halusivat kuulla miten raskauteni etenee. He halusivat auttaa kaikessa raskauteen, synnytykseen ja vauvan saamiseen liittyen. Heistä tuli läheisempiä, lämpimämpiä ja huomaavaisempia minua kohtaan.

Muutos tapahtui myös tuntemattomien naisten kohdalla. Vatsani kasvaessa naiset kaduilla, lentokoneissa, ostoskeskuksissa, hotelleissa, junissa ja muissa sosiaalisissa tilanteissa alkoivat jutella kanssani raskaudestani ja lapsista. Sain osakseni ennen kokematonta positiivista, alussa jopa hämmentävää, huomiota, huolenpitoa ja kiinnostusta. Koin ilmiön niin Suomessa, Vietnamissa, Meksikossa, Yhdysvalloissa, Hollannissa kuin Espanjassakin. Naiset saattoivat olla nuoria, keski-ikäisiä tai vanhoja. Iällä, kansallisuudella tai kulttuurilla ei tuntunut olevan merkitystä mutta heitä kaikkia yhdisti se, että he itse olivat äitejä.  Jossain vaiheessa ymmärsin, että oman raskauteni myötä minut oli hiljaisella, sanattomalla sopimuksella otettu mukaan tuohon kansainväliseen äitien klubiin, jonka jäsenyyttä en ollut edes ymmärtänyt hakea.

Nyt, kun olen itse äiti, olen huomannut saman reaktion itsessäni. Kuullessani ystävieni (tahi tuntemattomien) raskauksista, olen heti tuntenut heihin uudenlaista  yhteenkuuluvuuden tunnetta ja vaistonvaraista hengenheimolaisuutta. Tänä Äitienpäivänä tunsin nöyrää kiitollisuutta paitsi omasta äitiydestäni (mikä nykypäivänä ei ole lainkaan itsestäänselvää), omasta rakkaasta äidistäni mutta myös tuosta yllättävästä klubin jäsenyydestä, jossa naiset pitävät yhtä, auttavat toisiaan ja jakavat niin iloja, arkipäivän vinkkejä ja kokemuksia kuin huonojen päivienkin tuntemuksia. Pysyköön klubi yhtä avoimena ja aktiivisena aina!

***

There is a secret international mothers' club which existence I was not aware of before I got pregnant. All of the sudden my friends, colleagues and relatives, who are mothers, changed their attitude and behavior when I told them about my pregnancy. They started to share their intimate stories about their pregnancies, child birth and children. They wanted to give me valuable advices. They wanted to give me baby related gifts. They wanted to hear how I was doing. They wanted to help me in everything which was related to pregnancy, giving birth and taking care of the baby. They became closer, warmer and more attentive than before.

The phenomenon was also seen in strangers. As my belly grew, women on the streets, shopping malls, airplanes, trains, hotels and other social events started to talk to me about pregnancy and children. I was awarded this positive, un-experienced, at the beginning even confusing, attention, interest and care. I noticed the phenomenon in Finland, Vietnam, Mexico, United States, Holland and Spain. The women were young, middle-aged or old. The age, nationality or culture didn't seem to play any role, the only common factor was that they were mothers too. At some point I understood that I had been silently accepted to this secret international mother's club that I had not even applied for the membership.

Now, when I am a mother, I have noticed the same gut reaction in myself. Whenever I hear news that some of my friends is pregnant, I instantly bond differently and feel instinctive affinity between us (most likely the mother-to-be does not understand it yet though!). This Mothers' Day I felt huge and humble gratefulness for being blessed to be a mother, to have such a great and dear mother and to be part of such beautiful club, where mothers support each other and share their joys, sorrows and everyday tips. Let's all do our share to keep that club alive and active. 

Suloisen makea ensimmäinen Äitienpäiväni
My sweet first Mothers' Day

Rakkaimpani jotka tekivät minusta äidin.
My dearest who made me mother.

 

Mamille pitsiä, pioneja ja spa-hoitoja
Peonies, lace and luxury spa-treatments for mama