Does Order Always Make Sense?

li

On päiviä, jolloin tuntuu etten tee muuta kuin siivoan, järjestelen, siivoan ja järjestelen jälleen. Yritän opettaa Panchoa siivoamaan jäljet leikkien jälkeen ja päivän päätteeksi. Olin sitä mieltä, että asiat pitää olla loogisessa järjestyksessä kunnes viime viikolla kävimme  iltapäiväteellä Baselin taidemuseossa. Rakastan museoiden kauppoja, joten piipahdin teen lomassa myös siellä. Lastenosastolta löytyi hauska sveitsiläisen taitelijan ja koomikon Ursus Wehrli kirja The Art of Clean Up.

Kirjan kuvat tekivät minulle tepposen ja saivat minut ajattelemaan, pitääkö kaiken tosiaankin aina olla järjestyksessä? Onko järjestys joskus kertakaikkisen absurdia ja pilaa koko idean? Tappaako järjestys tietyissä tilanteissa hauskuuden ja luovuuden? Miten määritellä asiat, joissa järjestys on tarpeellinen ja milloin nimenomaan kaos ja epäjärjestys on tarpeellista? Katsokaa lisää kuvia täältä ja kertokaa mitä mieltä olette?
***
There are days I spend cleaning up, organizing things, cleaning up and organizing things again. I have always thought that the things should be in order until last week.  We had tea in the café of Art Museum Basel and as I love museum shops, I spent some time there too. On their children's section I found the book The Art of Clean Up by Ursus Wehrli.

The pictures twisted my mind. Is it always necessary to have order? Or is having things organized sometimes absolutely insane and absurd? Are there things and moments when having disoder is the key and organizing things would kill all the fun? Check more pictures here and tell me what do you think? 

Pictures from here and here

Message from the President of the Republic

 

Sain eilen postia tasavallan presidentiltä. Suomiseura välitti viestin paikalliselle Suomikoululle ja Suomikoulu välitti sen minulle. Tervehdys ilahdutti minua. Olen aina pitänyt Presidentti Niinistöstä. Joitain vuosia sitten puhuimme samassa tilaisuudessa (hän ei ollut silloin vielä presidentti) ja hän tervehti minua ystävällisesti ulko-ovella. Se teki minuun vaikutuksen.

Kirjeessään tasavallan presidentti toivottaa kaikille ulkosuomalaisille hyvää itsenäisyyspäivää ja rauhallista joulun odotusta. Tervehdys on laadittu kolmella kielellä, onhan maamme kaksikielinen ja osa ulkosuomalaisista tai heidän jälkeläisistään on jo saattanut unohtaa suomen- tai ruotsin kielen. Mielestäni hämmentävää tervehdyksessä oli kuitenkin se, että sähköpostiversiossa tervehdys oli ensin englanniksi, sitten ruotsiksi ja vasta viimeisenä suomeksi. Omasta mielestäni itsenäisyyspäivänä ja erityisesti suomiseuran ja suomikoulun välittämänä viestin olisi tullut olla ensin suomeksi, sitten ruotsiksi ja vasta viimeisenä englanniksi. Mitä mieltä olette?

Sinänsä asialla ei ole merkitystä, olin tervehdyksestä otettu kaikilla kielillä ja toivotan myös omasta puolestani kaikille suomalaisille kotona ja maailmalla hyvää itsenäisyyspäivää, en god självständinghetsdag and happy Independece Day!
***
Yesterday I got a message from the president of Finland. Finland Society forwarded the message to Finland School and they forwarded it to me. The message made my day. I have always liked President Niinistö. Many years ago we both gave a speech in a same event (those days he was not yet the president) and he greeted me in a very friendly way in the hall. It made my day back then.

In his message the president wishes all expatriate Finns happy Independence Day and peacefull Christmas Season. The message is in three languages as our country has two official languages and some of the expatriate Finns or their  descendants might not speak Finnish or Swedish anymore. The only thing that confused me was the order of the messages in the email. First the message was in English, then in Swedish and the last in Finnish. Maybe they wanted to save the best for last but still it makes me wonder that shouldn't it be (on Finland's Independece Day and as a message coming from associations which promote Finnish language) first in Finnish, then in Swedish and the last in English? What do you think?

Anyway, the message made me happy in all three language and I would also like to wish to all Finns home and abroad hyvää itsenäisyyspäivää, en god självständinghetsdag and happy Independence  Day!

The Swiss Way

Olemme oleskelleet Sveitsissä puoli vuotta ja olen havainnut asuinympäristöstäni seuraavia piirteitä:

Vaatimattomuus

- Sveitsiläinen sanoo, ettei puhu englantia tai että puhuu vain vähän englantia, vaikka keskustelun edetessä kuulija huomaa hänen puhuvan hyvää, ellei jopa erittäin hyvää englantia.

- Sveitsiläisissä autoissa on isoimmat saatavilla olevat koneet ja Sveitsissä onkin eniten hevosvoimia per capita maailmassa. Tämä ei kuitenkaan ulospäin näy (kuuluu kyllä), sillä autoissa ei ole merkintää koneen koosta.

- Rahasta ei puhuta. Sitä vain on.

Organisoitunut ja prosessi-orientoitunut

- Sveitsi on siisti ja puhdas maa. Kotikaupungissamme roskat tulee laittaa kaupasta tiskin alta ostettaviin sinisiin muovipusseihin, jotka maksavat n. 2 euroa kappale. Pussin hinta sisältää jäteveron. Useimmissa keskustan taloyhtiöissä ei ole roskalaatikoita vaan täysinäiset roskapussit korjataan kaduilta tiistai- ja perjantaiaamuisin. Roskapussit saa jättää kadulle ainoastaan maanantai- ja torstai-iltaisin. Ei siis tiistaina, keskiviikkona, perjantaina, lauantaina tai sunnuntaina, eikä varsinkaan silloin sille olisi eniten tarvetta esim. kun olet vääränä päivänä perannut kalan, vauvallasi on ripuli tai olet missannut jäteauton viidellä minuutilla. Mikäli olet asiassa kansalaistottelematon ja jätät pussin kadulle vääränä päivänä, sen kylkeen saattaa ilmestyä muistutustarra jätteidenkeruupäivästä tai vaihtoehtoisesti naapuritalon ikkunassa vahtiva vihainen mies huutaa sinulle ikkunasta asioita, joiden äänen sävystä päätellen voit olla onnellinen, ettet ymmärrä vielä sveitsinsaksaa. Olen myös kuullut, että mikäli laitat jätteesi epäviralliseen pussiin, sen sisältö saatetaan penkoa ja selvittää, kuka on uskaltanut käyttää muuta kuin virallista roskapussia.

Sveitsiläiset ovat ystävällisiä, avuliaita, rehellisiä, tunnollisia ja mukavia mutta jos jokin ei mene prosessin mukaan, heillä palaa kiinni. Olen saanut Nespresso liikkeen myyjän hermostumaan, kun en tiennyt väliaikaisessa valmiiksi kalustetussa asunnossa olevan keittimen asiakasnumeroa. Myyjä kipakkana: "No onko teillä nespresso laite vai ei? Jokaisella nespressolaitteen omistajalla on asiakasnumero!!" Minä: "Ei, meillä ei ole nespressolaitetta, ostan näitä kapseleita, kun ovat niin iloisen värisiä".

Olen saanut myös isoista suklaalevystä käsin taitettavia paloja myyvän rouvan hermostumaan: Myyjä taittaa puolen kilon palan. Minä: "Kiitos haluaisin vain maistella, voisinko saada pienemmän palan" Myyjä taittaa 300 g palan. Minä: "Kiitos vähempikin riittää. En tunne suklaitanne ja haluaisin pieniä makupaloja". Myyjä taittaa 150 g palan. Minä: "Kiitos haluaisin ostaa montaa eri makua, joten ihan pieni pala jokaista riittäisi". Myyjä pinna kireällä: "Siis haluatteko tätä suklaata vai ettekö halua?".

Kylmän ja viiman pelko

Syksyllä ilmojen viiletessä kauppojen, ravintoloiden, raitiovaunujen ja muiden yleisten paikkojen lämmityslaitteet eivät noudata samaa suhteellisuusteoriaa. Ulkona +12, sisätiloissa +25. Jos siis tulet viileänä vuodenaikana, pue t-paita alle ja helposti riisuttava paksu talvitakki päälle. Kesällä bussin tai raitiovaunujen ikkunoita ei tule avata vaikka ulkona olisi +32 sillä sveitsiläiset uskovat, että ilmavirrasta voi saada flunssan.

Mieltymykset

- Sveitsiläiset pitävät valoverhoista

- Sveitsiläiset pitävät täsmällisyydestä. Jos tulet kymmenen minuuttia ennen sovittua aikaa paikalle ja toinen jo odottaa sinua, on kohteliasta pyytää anteeksi sitä, että olet myöhässä.

- Sveitsiläiset tykkäävät uida erikoisissa paikossa. Katsokaa vaikka täältä ja täältä.

Palaan asiaan taas puolen vuoden kuluttua. Katsotaan mitä silloin olen oppinut.

***

We have lived in Switzerland for 6 months. I have observed the following:

The Swiss are modest

- A Swiss says she/he doesn't speak English or speaks just a little English even though the hearer will notice after a couple of minutes of conversation that in fact she/he speaks good English if not even very good English.

- Swiss cars have the biggest engines and there are more horsepower per capita in Switzerland than in any other country in the world. However you can't see it (just hear it) as the cars rarely have a mark of such engine.

- You don't talk about money. You just have it.

The Swiss are organized and process oriented

- Switzerland is a clean and tidy country. In our home town everybody must use blue garbage bags which are sold in super market cashiers. Each plastic bag cost approx. 2 euros and the price includes the waste tax. Garbage bags should be left on the streets on Monday and Thursday evenings as the garbage truck comes to collect them on Tuesday and Friday mornings. It is not allowed to leave them out on Tuesdays, Wednesdays, Fridays, Saturdays, Sundays or when your need to get rid of your full garbage bags is biggest for example when you have cleaned a fish, your baby has diarrhea or you have just missed the garbage truck by 5 minutes. If you don't obey this rule and do leave your garbage bag on the street on a wrong day, there might be a sticker on the bag stating the right days for such activity or the man in the next building can shout you words with a voice that makes you happy for not understanding Swiss German. I have also heard that if the official garbage bag is not used, they might go through the content of the bag and investigate who has used an non-official garbage bag.

The Swiss are kind, helpful, honest and nice but if something doesn't go with the process, they get upset. I have made a woman in a Nespresso store angry because I didn't know the customer number of the nespresso machine in the temporary apartment we lived for a month. The shop assistant: "Every nespresso machine owner has a customer number!!! Do you have a nespresso machine or not?!!"
Me: "No, we don't have a nespresso machine, I would just like to buy this coffee capsules because they come in such a beautiful colors..."

I have also upset a woman selling chocolate. There are big chocolate bars available in the store and the seller lady breaks a piece of such bar based on the size the customer wants. The lady breaks a piece of approx half kilo. Me: "I would just like to taste these chocolates, could I please have a smaller piece?". The lady breaks a 300 g piece. Me: "I am sorry, a smaller piece would be just fine" The lady breaks a 150 g piece. Me: "Oh, I am not familiar with these chocolates and I would like to taste many flavors, could I please have just a tiny piece".  The lady with an angry voice: "Do you want this chocolate or not?"

Swiss are afraid of cold and wind

When the weather outside gets colder the shops, restaurants, trams and other public places get hot. If it is +12 outside, the temperature inside might be close to +25. So if you visit us during the cold season, wear a t-shirt under and a thick, coat which is easy to take of over it. During the summer the swiss don't like to open the tram or buss windows even if it is +32 as they believe that the air might give you a flu.

Other interesting observations

- Swiss like puncutuality. If you arrive to a meeting 10 minutes before the scheduled and the other person is already waiting for you, it is polite to apology for being late.

- Swiss like to swim in strange places. You may check this out here and here.

I will come back to this in 6 months. Let's see what I have learnt by then.

Seek and Ye Shall Find

Katsoin Bloggerin tarjoamista tilastoista mitä kautta lukijani ovat blogiini löytäneet. Osa on löytänyt blogiini Blogilistalta hakusanoilla "ulkosuomalainen", "design" ja "elämä" tai hakenut tätä Googlesta "Tzinzi":n eri variaatioilla (tsinzi, zintsi, zinzi) mutta mukana oli myös hakuja sanoilla "Tummaihoinen punkaharju" (linkki vienyt tänne ja tänne), "vr sähkötupakka" (linkki vienyt tänne) sekä sokerina pohjalla "mies verkkosukkahousut" (linkki vienyt tänne),

Pahoittelen kyseisten lukijoiden pettymystä sillä luulenpa, etten ole täysin pystynyt tarjoamaan mitä he hakivat...

P.S. Miten sinä löysit blogiini?

Kuva Shanghain antiikkimarkkinoilta mistä voi myös löytää vaikka mitä yllättävää

***
Blogger provides statistics how the readers have found their way to my blog. Some of my readers have found the blog by using a Finnish blog browser Blogilista using search words "design", "life" and "a Finn living abroad", most of the readers have search in google with different spelling variations of Tzinzi such as tsinzi, zintsi, zinzi but there were also searches on "dark skinned Punkaharju" (the link took the reader here and here), "Finnish Railways electronic cigarette" (the link took the reader here) and to save the best for last: "man in fishnet stockings" (the link took the reader here).

I apologize the disappointment of those readers as I am afraid I could not provide what they were looking for...

P.S. How did you find my blog?

Picture from Shanghai's antiques market where you can also find all sort of surprising things

My name is Rypili, Tzinzi Rypili

Raotan hämmennyksen ovea liittyen nimimerkkiini...Rakastin lapsena Frederikin suomalaista versiota Länsi-Saksan 1979 euroviisukappaleesta Tsingis Khan  (lastenlaulujen aatelia, uhhh...) mutta en osannut lausua sitä vaan pyysin biisiä sanomalla "tzinzi tzinzi". Rakastin myös viinirypäleitä ja vaikka se kuuluukin sarjaan "helpot ja yksinkertaiset suomalaiset sanat", oli mielestäni "rypili" näppärämpi. Isäni alkoi kutsua minua lempinimellä Tzinzi Rypili. Nimi oli vuosia käyttämättä kunnes mieheni otti Tzinzin jälleen hellittelynimenä käyttöön. Täällä siis ollaan, palveluksessanne Tzinzinä ja ihan rypilinä.

Hyvää Sunnuntaita Kullanmurut!

***

I will open the door of mystery in relation to my nickname...as a child I just LOVED Frederik's (a Finnish old macho style disco and pop singer) version of West Germany's song for Eurovision Song Contest in 1979 Tsingis Khan but I could not pronounce it properly so I called it "tzinzi tzinzi". I was also a big fan of grapes, "viinirypäle" in Finnish, and even the word belongs to the category "easy and simple Finnish words", I found "rypili" more handy. Therefore my father gave me a nick name Tzinzi Rypili. The name was not used for years until my husband started to call me Tzinzi again. So, here I am, Tzinzi at your service.

Have a great Sunday sweeties!

I Saw a Sign

Minua kiinnostaa tarinat kylttien takana. Olen matkoillani pohtinut mm. että kuinka monta kertaa joku on ottanut shampppoon mukaansa Teotihuacanin pyramidien sisäänkäynnin naistenvessaan, jotta sen seinälle on nähty tarvetta laittaa kyltti: "Voitte pestä kraanavedellä kätenne ja kasvonne mutta ette hiuksianne". 

Entä kuinka monta tuhatta kertaa yhden katolilaisten tärkeimmän pyhiinvaelluskohteen Basilican viereisessä sijaitsevan hautausmaan hoitajan on pitänyt vastannut pyhiinvaeltajien/roomalaiskatolilaisten turistien innostuneisiin kysymyksiin ennen kuin portille on laitettu kyltti: "Tämä hautausmaa on yksityinen. Juan Diegoa (Guadalupen neitsyt ilmestyi Juan Diegolle ja hänestä tuli ensimmäinen lat.am. alkuperäisasukas, joka julistettiin pyhimykseksi. Basilicassa näytillä Juan Diegon viitta)  EI ole haudattu tänne."

Entäpä kuka viskoi niin paljon kiviä vuoristotiellä, että  "Kivien jättäminen tielle kielletty" kyltti on ollut tarpeellista naputtaa maahan tasaisin välimatkoin.

Mielenkiintoinen sijaintinsa puolesta on kyltti "Jos otat, et aja" Mexico City-Acapulco moottoritiellä. Kyltti nimittäin sijaitsee paikassa, johon edellisestä liittymästä on jo hämmentävän monta kilometriä ja seuraavaan ulosajoliittymään toisia mokomia. 

Itsestäänselvä on kyltti Guatemala Cityn lentokentän sisäänkäynnillä: "Aseiden tuominen lentokentälle kielletty. Voitte jättää aseenne narikkaan matkanne ajaksi". Minusta tämä on kätevä lentokenttäpalvelu mikäli kantaa asetta mukanaan. Ei tule sitten selkkauksia turvatarkastuksessa.

Alla muutama kuva mielenkiintoisista kylteistä, joihin olen törmännyt kameran kanssa.

***

I am interested in stories behind signs prohibiting something. I wonder how many times someone has brought shampoo with her in the ladies room at the entrance to Teotihuacan pyramids before the sign "You may wash you hands and face with this water but not your hair" was placed over the sink?

How many times the guard of the cemetery next to Basilica has answered to questions of enthusiastic roman-cathlic tourists/pilgrims before they placed a sign "This is a private cemetery. (the first Roman Catholic indigenous American saint) Juan Diego is NOT buried here."

Who left stones on the high way so often that it was necessary to place several signs "It is strictly prohibited to leave stones on the highway" on the mountain road from Mexico City to Acapulco.

In terms of location the sign "If you drink, don't drive" is also interesting as it is placed on a same highway where the prior entrance to the highway was many miles ago and the next exit is equally far away.

Self explanatory is the sign on the entrance of Guatemala Airport: "It is prohibited to bring guns to the airport. Please deposit them in the cloakroom for the time of your trip". In my opinion this is a handy service if you carry a gun with you. By this way you can avoid all the hassle in the security checks.

Here are some more signs I have seen carrying my camera with me. 

Kyltti Bangkokin jokilautalla: "Varattu munkeille"

***

Sign in a ferry in Bangkok: "Space for monks"

Kyltti Méxicossa elokuvateatterin sisäänkäynnillä: "Henkivartijat sisään ainoastaan ilman aseita ja maksetulla elokuvalipulla"
***
Sign in the entrance of a movie theater in Mexico City: "Access for bodyguards only without weapons and with a paid ticket".

Kyltti Tiibetiläisessä hotellihuoneessa: "Toivottaa herra hyvän yön"

***

Sign in a hotel room in Tibet

En osaa venäjää mutta oletan tämän Pietarissa näkemäni kyltin kieltävän tornista hyppäämisen. Pahus, aina kaikki hauska kielletään.
Jos joku lukijoistani osaa venäjää, olisin kiitollinen jos kertoisit minulle tekstin sisällön.

***

I don't speak Russian but I believe this sign in St. Petersbourg prohibits jumping from the tower. Damn, all the fun stuff is always prohibited!
If you, my dear reader, know Russian, please let me know what the text means.

Kyltti Quanzhoun lentokentän sisääntulon ovessa: Lemmikkieläimet ja ilmapallot kielletty.

***

Sign on the entrace of Quanzhou airport

EDIT

Pakko lisätä vielä tämä eiliseltä San Diegon eläintarhareissulta.
Älkää sitten sanoko, ettei teitä varoitettu, buaahahhahhaaa!
***
Must add this from yesterday's visit to San Diego Zoo.
Don't say you were not warned. Buahahahahhaa!

Little Stories

Etsiskelin erästä paperia ja tulin samalla siivonneeksi arkistojani. Vastaan tuli kirjekuori, jossa oli pieni kokoelmani eri maiden ulkoilmakirpputoreilta haalituista sympaattisista valokuvista/

valokuvapostikorteista. Skannailin teille suosikkini. Nämä saavat mielikuvitukseni valloilleen miettiessäni tarinoita ja hetkiä kuvien takana.

***

I was looking for an important document and went through my archives. I did find what I was looking for but I also found an envelope with my small collection of sweet black&white pictures I have bought in outdoor flea markets.  I scanned my favorites. These make my imagination wild when I try to guess stories behind the pictures and moments.

Nämä suloiset meksikolaistytöt olivat alkukipinä kokoelman keruulle. Löysin kuvan puolivahingossa La Lagunillan antiikkimarkkinoilta (josta kirjoitin ikuisuuksia sitten täällä). Tämän jälkeen olen ollut koukussa pölyisten valokuvanippuja sisältävien kenkälaattikkojen penkomiseen. Onko taustalla itse supermies viittoineen?

***

These cute little Mexican girls were the first spark for me to start collecting such photos. I found the photo in La Lagunilla antiques market in Mexico City. Ever since I have spent time in flea markets rooting through dusty shoeboxes full of old pictures. Is there the superman itself in the background?

 Komeat viikset kasvattanut isä ja nappisilmäinen pikkupoika löytyivät Buenos Airesin Mercado de las Pulgas-antiikkimarkkinoilta. Kuvan takana on ilmeisesti pojan myöhemmin kirjoittama liikkis teksti: "Rakkaalle isukilleni sydämeni kaikella hellyydellä. 12.4.1937, Rubens Daniel" Jos liikutte Buenos Airesissa päin, Mercado de las Pulgas on virkistävä vaihtoehto San Telmon markkinoille vaikka San Telmon Brasserie Petanque tarjoileekin mielestäni maailman parasta tartar-pihviä.

***

A man with handsome handlebar mustache and little boy on a bench was found in Mercado de las Pulgas-antiques market in Buenos Aires. There is a hand written text behind the picture (most likely written by the boy afterwards): "To my dear daddy with all the tenderness of my heart. 12 April 1937, Rubens Daniel". By the way if you are around BsAs, Mercado de las Pulgas is refreshing option for San Telmo market even though Brasserie Petanque makes the best tartar beef in the world.

"12.10.1952 Rakkaalle isoäidillemme kaikella hellyydellä hänen nimipäivänään. Toivottavasti sinulla on mukavaa koko sinua rakastavan perheesi kanssa emmekä enää suututa sinua. -Jorge ja Luismar". Barcelonan katumarkkinoilta. 

***

"12 October 1952 To our beloved grandmother with all our love on your name day. We hope you will enjoy the day with all the family who loves you and who will hopefully not make you angry anymore. -Jorge and Luismar". From street market in Barcelona.

Rudyn poika ja kaksostytöt perheen joulutervehdyksessä. Brooklyn Fleamarketista.

***

Rudy's son and twin daughters in season's greeting. From Brooklyn Fleamarket.

Tämän löysin omista "kenkälaatikot täynnä perhekuvia ja postikortteja"-arkistosta. Kyseessä on muista poiketen postikortti eikä perhevalokuva mutta rannalla venyttelevä rouva on mielestäni niin viehättävä, että kelpuutin sen mukaan. Kortti on lähetetty La Baulesta ja kirjoittaja kertoo "nauttineensa koko sielullaan ja ruumillaan aurinkokylvyistä". 

Hurmaavia kuvia ja tekstejä. Mitäköhän meidän digikuvista, sähköposteista, statuspäivityksistä ja tekstiviesteistä jää jälkipolville kirpputoreille myytäväksi...?

P.S. Olen yrittänyt keksiä miten nämä kuvat saisi tyylikkäästi esille ilman että näyttävät piperrykseltä (pahinta mitä Pepper sisustuksessa tietää, on piperrys...) Tuleeko sinulle mieleen millaisen kollasin näistä voisi tehdä?

***
The last picture I found from our own "shoebox full of old family pictures and postcards". This is a postcard, not a family picture as the others above but the lady stretching on the beach was so lovely, I included it to my collection. The postcard was sent from La Baule and the sender writes that she has "enjoyed sun baths with all her body and soul".

Charming pictures and texts, aren't they? I just wonder what will remain to be sold in future flea markets of our emails, text messages, digital photos, tweets and status updates...?

P.S. I have tried to figure out what to do with these pictures. I would like to have them as a part of decoration without looking trash. Any ideas how to make a beautiful collage?

Puzzles in Marbella

En muista tehneeni juurikaan oikeita palapelejä mutta saan kickesjä tosi elämän palapelien ratkomisesta. Nautin tilanteista joissa vaikuttaa sille, että useamman eri palapelin palat ovat menneet keskenään sekaisin ja tehtävänäni on selvittää mikä pala kuuluu juuri siihen palapeliin, jonka kuvasta haluamme selvyyden. Alussa on monta tiedon palasta sieltä täältä. On keskenään ristiriitaisia paloja, jotka eivät voi millään sopia samaan kuvaan ja on selvitettävä mitkä niistä ovat oikeita.

Juttelen ihmisten kanssa, kyselen ristiin, tarkastan dokumentteja, pengon arkistoja, löydän ristiriitoja, pohdin ja pähkäilen. Mietin keneen voi luottaa ja miten monta versiota tarinasta saa aikaiseksi.  Pikkuhiljaa muodostuu käsitys mitkä palat kuuluvat tähän peliin ja mitkä ovat epärelevantteja. Palat alkavat loksahdella paikoilleen ja sitten, voilá!, se on valmis.

Wanna-be-Sherlock-Holmes-hetkieni välissä olemme ehtineet Panchon käydä kävelyillä ja hihkua ranta-aallokossa. Alla pari tunnelma kuvaa viime päiviltä.
***
I don't recall making so many puzzles as a child put I do get kicks from solving real life puzzles. I enjoy situations when it looks like the pieces of several puzzles are mixed together and my task is to figure out which pieces belong to the picture we want to get. In the beginning there are tiny bits of information here and there. There are pieces which are contradictory with each other and can not belong to the same picture so I have to investigate the correct ones.

I talk with people, I cross examine, I read documents, I dig archives, I find information and think. I measure who can I trust and imagine how many different stories can be made up. Little by little I start to get the idea of which pieces belong to this picture and which are irrelevant. The pieces start to click together and then, voilá!, it is ready.

In the middle of my wanna-be-Sherlock-Holmes moments I have had lovely time to walk with Pancho in Malaga and enjoy the waves on the beach in Marbella. Here are some pictures from the past days.

P.S. Mitäs sanotte, tykkäisiköhän Pepper jos veisin tuliaiseksi tuon pinkin bling bling-klubitakin ;)?
***
P.S. I wonder if Mr. Pepper would be delighted if I bought him the pink bling-bling-jacket, what do you think? ;)

Dress code

Eletään syyskuun viimeistä viikkoa mutta ulkona on ollut useana päivänä yli 20 astetta. Viikonlopuksikin on luvattu +25. Siitä huolimatta ihmisillä on päällä nahkatakkeja ja kaulaliinoja, näin jopa pari pipoa (!). Väritykseltään pukeutuminen alkaa olla syksyisen tummaa.

Kesäkuussa matkustimme Etelä-Ranskaan. Sveitsissä oli lähtöpäivänä lämpöasteita reippaasti yli kaksikymmentä ja Nizzassa suurin piirtein saman verran. Siitä huolimatta ihmisten pukeutuminen oli huomattavan erilaista. Samoista sen hetkisistä sääolosuhteista huolimatta Sveitsissä oltiin "varovaisen alkukesäisiä" kun taas Ranskassa "kuuman välimerellisiä" niin materiaalien, värien kuin leikkaustenkin osalta. Myös Suomessa näki selkeän eron katukuvassa riippuen siitä, olinko Kuopiossa, Helsingissä tai Turussa. Huomasin, että samanlaisesta säästä huolimatta kaupungissa, jossa yleisesti ottaen on lämmin ilmasto, katukuva on huomattavasti kesäisempi ja väritys vaaleampi kuin sellaisen kaupungin katukuva, jossa on yleisesti ottaen kylmempi ilmasto. Ja tämä siis päti vaikka molemmissa kaupungeissa olisi sama määrä lämpöasteita, sama tuulensuunta ja -nopeus ym. vallitsevat sääolosuhteet. Lämpimämmän kaupungin asukkaat pukeutuvat kevyesti, värikkäästi ja sandaaleihin, kun taas "yleisesti kylmemmän" kaupungin asukkailla on tummempaa vaatetta, pitkähihaista, pitkiä lahkeita ja umpinaisia kenkiä.

Havaitsin myös, että sesonkipukeutuminen kesästä syksyyn vaihtuu vallitsevista lämpötiloista huolimatta näissä kylmemmissä kaupungeissa paljon nopeammin. Viime vuonna asuin syyskuun alussa Helsingissä mutta saimme kutsun ristiäisiin Naantaliin. Minulle oli itsestään selvää laittaa sukkahousut ja umpinaiset kengät, isäntäväellä ja muilla Turun seudulla asuvilla oli paljaat sääret ja sandaalit. Tänä vuonna piipahdin Helsingissä elokuun puolivälissä ja jos olisin valokuvannut katukuvaa, olisi voinut luulla olevan lokakuun. Syystakit, huivit ja tummat värit oli kaivettu kaapeista. Turussa sen sijaan kuljettiin vielä elokuun lopussakin spagettiolkain topeissa ja shortseissa. Ottaen huomioon, että kaupunkien välillä on vain 160 km, ero pukeutumisessa oli huomattavasti dramaattisempi kuin mitä tosiasialliset lämpötilaerot olivat.

Pohdin tässä, että johtuuko tämä siitä, että lämpimän ilmaston omaavissa maissa suhtaudutaan positiivisemmin säähän? Vaikka kesäaamuna olisi vähän harmaata, lämpimämmän kaupungin asukkaat uskaltavat pukea shortsit ja teepaidan, koska ennenkin iltapäiväisin on lämmennyt. Vastaavasti taas kylmemmän kaupungin asukkaat vetävät päälle pitkähihaista, koska kylmenee se kuitenkin. Onko esim. Turun asukkailla matalampi kynnys ostaa ja pitää varsinaisia hellevaatteita kuin vaikkapa Helsingiläisillä, koska kesässä on enemmän tosiasiallisia käyttöpäiviä vai onko ilmiö vaan psykologista?

Pohjaako ihmisten pukeutuminen loppujen lopuksi enemmän odotuksiin ja kalenteriin kuin varsinaiseen lämpötilaan ja vallitsevaan säätilaan? Pelkäävätkö ihmiset enemmän palelemista kuin hikoilua? Onko yleisesti ottaen epämiellyttävämpää olla liian vähissä vaatteissa kuin liian kuumissa tamineissa?

Syyskuun lopulla yleensä on kylmempää. Kalenterin mukaan pitäisi olla takkia ja saapasta. Väitänpä, että jos tämänpäiväinen sään mukainen päivä olisi ollut heinäkuussa, lähes kaikki olisivat pukeutuneet vähintään tee-paitaan ja jättäneet sukat pukematta. Mutta enhän minäkään uskaltanut lähteä hameessa kaupungille, jos vaikka sitten kuitenkin olisi tullut yhtäkkiä vilu.

***

It is the last week of September. The past days have been warm and sunny, more than 20 degrees. The forecast promises more than 25 degrees for the upcoming weekend. Despite of these temperatures, there are leather jackets, scarfs and even stocking caps walking on the streets (!). The colors of clothes are turning into autumnish dark. 

In June we travelled to Southern France. On the day we travelled, the weather in Switzerland was clearly more than 20 degrees and Nice had aproximately the same, just a couple of degrees more. However, the way the people dressed was completely different. In Switzerland the people were carefully "beginning of summerish" and in France they were "hot Meriterranean" in terms of fabrics, colors and cuts. Also in Finland I could clearly see the difference whether I was in Kuopio, Helsinki or Turku. I noticed that despite of the exactly the same weather conditions (heat, wind, humidity etc) people in generally warmer cities dress lighter, more colorfully and use sandals when people in generally colder cities wear darker colors, long-sleeved, long leg trousers and closed shoes.   

I have also noticed that the season changes from Summer to Autumn quicker in colder cities, again, despite of the actual weather. Last year I lived in the beginning of September in Helsinki but got invitated to a family event in Naantali. I wore tights and closed shoes, all the guests from Naantali area had bare legs and open-toe high heels.  This year I visited Helsinki at mid August but it looked like mid October. I saw autumn coats, scarfs and dark colors. In Turku people wore even at the end of August tops and shorts. Taking into account that there are only 160 km between these two cities, I think the difference in the way of dressing was much more dramatic than the difference in the temperature.

I wonder if the people in warmer cities have more positive attitude towards weather? Even though it is a cloudy summer morning, they put shorts and t-shirts because they trust that the day will get warm later in the afternoon. Respectively in colder cities people put long-sleeved on a sunny morning because they fear the warm will turn into cold. How about do people in Turku have lower limen to buy and wear clothes for hot weather than people in Helsinki because there are more sunny and warm days in the summer to use them or is it just psychological?

Do people dress based on their expectations and calendar or according to the actual weather outside? Are people more afraid of getting cold than sweating? Is it more uncomfortable to wear too little clothes than too many?

Normally it is colder at this time of the year. According to calendar we should wear boots and sweaters. I allege that if a day like today happened in July, almost everyone would have weared at least t-shirts and been outside without socks. But in the end, I myself didn't dare to leave home in a skirt. What if I have felt chilly all of the sudden?