Kimonos in Kyoto

Aya: Moshi moshi. Mitä kuuluu? Mikä meininki? Tehdäänkö tänään jotain hauskaa yhdessä? Lähdetäänkö kaupungille?

Haruka: Moshi moshi. Joo, mennäänkö Fushimi Inari Shrinelle ja Kiyomizudera temppelille?

Aya: Hai! Hyvä idea. Mitä sä puet?

Haruka: Mä ajattelin laittaa kimonon. Entä sä?

Aya: Hei mäkin laitan kimonon, cool. Nähdään kohta!

***

Aya: Moshi moshi. What's up? Shall we do something fun today?

Haruka: Moshi moshi. Yes, how about hanging around Fushimi Inari Shrine and Kiyomizudera Temple?

Aya: Hai! That's a good idea. What are you going to wear?

Haruka: I think I will wear a kimono.

Aya: Cool, I'll wear a kimono too. See you soon.

Ensin luulin, että tytöt olivat pukeutuneet kimonoihin turisteja viihdyttääkseen mutta kun kimonopukeisia tyttölaumoja näkyi katukuvassa siellä täällä ja monella oli ostoskasseja kädessä, aloin epäillä ensimmäistä teoriaani. Tytöt olivat selvästi ystäviä keskenään, poseerasivat mielellään kameralle mutta eivät pyytäneet kuvista rahaa. Myöhemmin selvisi, että (omaan tai vuokrattuun) kimonoon pukeutuminen, yhdessä hengailu ja Kioton suosittujen historiallisten temppeleissä ja pyhätöissä vierailua traditionaalisesti pukeutuneena pidetään nostalgisena ja romanttisena. Kiotossa on palveluita, joista kimonon voi turistikin vuokrata. Palveluun kuuluu avustaminen kimonoon pukeutumisessa sekä hiusten laitto. Jos olisin tiennyt tämän aikaisemmin, olisin ehdottomasti viettänyt päivän Kiotossa Kimonossa ja Panchon olisi näyttänyt tältä.

***
First I thought the girls were dressed up for the tourists. After a while I noticed many groups of girls in kimonos and they seemed to be groups of friends. Many of them were carrying shopping bags and were happy to pose to my camera without asking any money so eventually I understod that they were just spending a day together, hanging around with friends wearing kimonos. Later I was told that it is considered nostalgic and romantic to dress up in (own or rented) kimono and visit the historical sites of Kyoto. There are many places in Kyoto where you can rent the whole outfit with assistance on putting it on plus a hair do matching the outfit. If I only knew this before, I would have definitely spent a day in Kimono in Kyoto and Pancho would have looked like this.

Tokyo, I Have a Crush on You!

Sanotaan, että jos viettää Japanissa viikon, haluaa kirjoittaa aiheesta kirjan. Jos viettää Japanissa kuukauden, haluaa kirjoittaa aiheesta lehtiartikkelin ja jos viettää Japanissa vuoden, ei halua enää kirjoittaa mitään, sillä kirjoitettavaa olisi niin paljon. Me vietimme Japanissa 4 päivää ja siitä tulisi blogipostaus, jos kymmeneskin. Yritän tiivistää tunnelmat muutamaan postaukseen tämän jälkeen ja sitten siirrytään muihin juttuihin.

Hyvin menneen lentomatkan jälkeen (tai noh, meillä matka meni hyvin, Pancho nukkui putkeen 7 tuntia mutta toinen pieni matkakaverimme valvoi lähes läpi lennon) ensi vaikutelmani oli positiivinen. Kaikkialla oli siistiä, puhdasta, turvallista ja toimivaa. Ihmiset näyttivät hurmaaville ja omaperäisiä tyylilajeja ei voinut muuta kuin ihailla kunnioituksella. Voisin viettää Tokiossa viikkoja vain katselemalla ihmisiä.
***
Someone said that if you spend a week in Japan you want to write a book. If you spend a month in Japan you want to write an article and if you spend a year, you don't want to write anything as there are just too much to write about. We spent in Japan 4 days so there is plenty of stuff for too many blog posts but I will try to keep it short and sharp and then a couple of posts after this, I will get to other subjects.

After a good flight (well, for our family it was good as Pancho slept for 7 hours but the other little world traveller was not able to sleep) my first impression of Japan was very positive. It is clean, tidy, well organized and safe. People look charming and I could just peoplewatch for ever, people are so beautiful and with so many personal styles.  

Tokyo on monessa mielessä hämmentävä, mutta myös siinä, että sieltä löytyy
1. Paikallinen Eiffel torni eli Tokyo Tower. Yllä maisema hotellimme 25. kerroksessa sijaitsevasta respasta. Huomaa Eiffelin lisäksi taustalla myös Fuji (ainutlaatuinen, ei replica)
2. paikallinen Brooklyn Bridge eli Rainbow Bridge. Alla kuva ensimmäisen päivän lounas paikastamme läheisen pilvenpiirtäjän 54 kerroksesta.
3. yhdellä metroasemalla näimme Manneken Pissin laiturilla (en saanut kuvaa, sorry!), kuin
4.  myös Vapauden patsas jota emme nähneet.
5.  Hain katsellaani pientä meren neitoa tai edes Big Beniä mutta ei tärpännyt.
***
Tokyo feels so familiar and at the same time so original. The reason for familiarity might be the replicas such as:
1. Local Eiffel Tower Tokyo Tower. The picture above was taken from our hotel's reception which was located on the 25th floor. Please note also Mountain Fuji (original, one of a kind, no replica)
2. Local Brooklyn Bridge Rainbow Bridge. The picture below was taken while having lunch in a restaurant located in 54th floor.
3. In one metro station we spotted Manneken Pissin (could not get a picture, sorry!)
4. There is also a Statue of Liberty but we did not visit it.
5. I was looking for the Little Mermaid or at least Big Ben but could not see any.

Hotellimme Park Hotel Tokyo (jota ei tule sekoittaa "Lost in Translation" Park Hyatt Tokyoon) sijaitsi Shiodomen jokseenkin futuristisella alueella. Eri tasoissa kulkevat sillat yhdistivät pilvenpiirtäjiä toisiinsa ja ihmiset sukkuloivat kuin pienet muurahaiset.  Sijainti oli mitä loistavin, 3 metroaseman välittömässä läheisyydessä, Tokyo Station juna-asema on 5 minuutin taksimatkan päässä ja Ginzan ylellinen kaupungin osa vain parin korttelin päässä. Palvelu oli erinomaista, huone kaunis ja tilava ja maisema huikea. Mikä parasta, hotelli sijaitsi kävelymatkan päässä tonnikalahuutokaupasta (siitä "once in a lifetime" kokemuksesta lisää myöhemmin) ja koska huutokauppaan mennään 4:30 aamulla, jokainen minuutti jonka sai käyttää massivisesta jetlagista toipumiseen paikasta toiseen siirtymisen sijaan, oli kullan arvoinen.

***
Our hotel Park Hotel Tokyo (which should not be mixed with "Lost in Translation"Park Hyatt Tokyo) was located in somewhat futuristic Shiodome area. The location was perfect as there are 3 metro stations just around the corner, Tokyo train station 5 minutes taxi drive away and luxurious Ginza area is at walking distance.  The best was that the world famous tunafish auction was also a walking distance away. This was particularly handy as you must be there at 4:30 am so any extra minutes of sleep to survive the massive jetlag was worth of gold.

Kirsikkapuiden kukinta oli vasta tulossa mutta hotellilla vinkattiin festivaalista luumupuiden kukinnan kunniaksi. Olin kuvitellut mielessäni ison vihreän puiston, jossa pojat voisivat juoksennella ja mamat istua picnikillä kukkia ihaillen mutta perille päästyämme kyseessä olikin kivetyksellä päällystetty aukio. Haimme paikkaa puoli päivää joten sinänsä se ei ollut mitä odotimme mutta luumupuut kukkivat ja pihalla esiintyi koulutettu apina, joka ilahdutti erityisesti Panchoa ja pikku-O:ta. Puistossa oli myös temppeli ja toivomus&onnen seiniä.

Ihmiset olivat todella ystävällisiä ja aina valmiita auttamaan. Mikäli he eivät heti osanneet neuvoa tietä perille, he katsoivat puhelimensa tai tablettinsa karttapalvelusta reitin ja suurin osa tapaamistamme ihmisistä lähti jopa näyttämään meille tietä ja saattaamaan oikeaan suuntaan.
***
Cherry Blossom was just on its way but we heard that there was a Plum Blossom Festival in a park. I was expecting to see a green park where the boys could run around and we could have some nice picnic and admire the flowers but after spending a half day finding the place, it was a concrete square more than a park. Even thought it was not what I was excpecting, we saw the plum blossom, there was a small temple, a trained monkey show which made specially Pancho and Little O happy. There was also a wall with some kind of wishes people were writing on wooden plates (if someone knows better what these are, please let me know!). People were super friendly, always ready to help us. If they did not know the way, they looked for the route in their map applications on their phones or tablets. Many of them wanted to show us the way and escorted us to the right direction.

 

Erikoinen huomio katukuvassa oli, että emme nähneet lapsia missään. Koko 4 päivän aikana näimme vain 5 alle 1.5 vuotiasta lasta ja yhden n. 5 vuotiaan ja that's it. Siis ei lapsia missään! Meidän blondimme saivat kyllä huomiota ja olivat myös meille mammoille mitä mainiointa seuraa. Molemmat pojat ihmettelivät menoa tyytyväisinä ja tarkkaavaisina vaunuistaan, jaksoivat pitkiä päiviä ja käyttäytyivät mallikelpoisesti myös illallisilla ravintoloissa, joissa oli valkoiset pöytäliinat ja kangasservetit. 

***

One thing that caught our attention was that there were no children anywhere. During the 4 days we spent in Tokyo, we saw 5 children under 1.5 years and one about 5 years old and that's it. No children! Our blond boys got a lot of attention and were behaving incredible well. Both boys sat on their own stroller  happy and interested on everything what was happening around. Every now and then they took a nap, both of them ate almost anything and behaved extremely well also in fine dining restaurants in the evenings. 

Näin lyhyellä matkalla Tokiossa oli mielestäni parasta eri kaupungin osat. Erityisesti jos aikaa on rajallisesti, kannattaa skipata ns. nähtävyydet ja fiilistellä eri kaupungin osien tunnelmaa, katsella ihmisiä, kävellä ja imeä itseensä kaupungin sykettä, energiaa ja ilmiöitä. Itse pidin kovasti muodikkasta Harajukusta, coolista Shibuyasta ja niiden väliin sijoittuvasta alueesta, jolla oli pieniä putiikkeja, erinomaisia ravintoloita ja tyylikkään boheemi tunnelma.

***

The best in Tokyo are the different areas of the city. Especially if your time in Tokyo is limited, I would skip all the sights and just wonder around, feeling the pulse and energy of the city, peoplewatch and get inspired of everything you see, feel and taste. I liked a lot fashionable Harajuku and cool Shibuya and the area between them where we saw many chic boutiques, excellent restaurants, cafes and trendy but somehow bohemian athmosphere.

Ruoka oli  mielettömän hyvää. Muutamaan sushiravintolaan meitä ei kelpuutettu lasten vaunujen/lasten kanssa ollenkaan, oli kuulemma kovin täyttä vaikka ravintola oli typötyhjä mutta vaikka missä söimme, ruoka oli aina erinomaisen hyvää. Tokio on maailman kulinaristien mekka ja siellä on 160 000-200 000 ravintolaa. Vertailun vuoksi Pariisissa ravintoloita on 15 000 ja New Yorkissa 25 000. Ravintolan vuoksi ei siis kannata matkustaa toiselle puolelle kaupunkia vaan kannattaa keskittyä sille alueelle missä milloinkin on. Myös katukeittiöt notkuivat herkkuja ja kaupungissa sanotaan olevan maailman paras kiinalainen ja korealainen ruoka. Kalatorin sushin lisäksi matkan ruokakohokohta oli yllättäen edullinen ja yksinkertainen dim sum paikka Harajuku Gyoza Rou (Shibuyassa), parhaat gyozat ikinä! 

***
The food was absolutely fantastic. Tokyo is the culinary capital of the world and there are 160 000 - 200 000 restaurants in the city. Just for the reference, Paris has about 15 000 restaurants and New York 25 000. All the food we ate was mouth watering and there is no point of traveling to another part of the city just for the food/restaurant recommendation, there are always a plenty of excellent options in the area where ever you are. In addition to best sushi in the world eaten at the fish market, our best eating experience was surprisingly a dim sum place called Harajuku Gyoza Rou in Shibuya. It is said that the best Chinese and Korean food (with Japanese twist added to it) is served in Tokyo and I do agree that these were the best gyoza I have ever tasted. 

Tokio oli huikea. Tapasin joskus Rooman samanlaisilla treffeillä kuin nyt tämän hetkisen ihastukseni Tokion. Tiesin jo treffeille lähtiessä, että aika ei tulisi riittämään juuri muuhun kuin ensivaikutelman saamiseksi, joten ilman sen suurempaa stressiä esittäydyimme "Konnichiwa Tokyo, olen Tzinzi, hauska tutustua. Olet ihana ja mielenkiintoinen, tapaammehan pian uudelleen, tapaammehan?"

P.S. Niin kuin monella muullakin matkallani aikaisemmin, myös tällä kertaa luotin Mondon Tokio-oppaaseen, joka oli jälleen kerran erinomainen. Mondon matkaoppaat on aina kirjoittanut joku suomalainen, joka on asunut maassa/kaupungissa pidempään ja sisältää kullanarvoista tietoa niin tavoista, kulttuurista, kuin hauskoista sattumuksista, parhaista ravintoloista, suloisimmista hotelleista yms. puhumattakaan.

***

Tokyo was amazing. My date with Rome years ago was similar than what I had with my new crush Tokyo: I knew beforehand that the time will only allow us to introduce ourselves so without any stress I said: "Konnichiwa Tokyo, I'm Tzinzi, pleased to meet you. I find you so beautiful and full of interesting things that I truly hope to meet you soon again".

The Swiss Way

Olemme oleskelleet Sveitsissä puoli vuotta ja olen havainnut asuinympäristöstäni seuraavia piirteitä:

Vaatimattomuus

- Sveitsiläinen sanoo, ettei puhu englantia tai että puhuu vain vähän englantia, vaikka keskustelun edetessä kuulija huomaa hänen puhuvan hyvää, ellei jopa erittäin hyvää englantia.

- Sveitsiläisissä autoissa on isoimmat saatavilla olevat koneet ja Sveitsissä onkin eniten hevosvoimia per capita maailmassa. Tämä ei kuitenkaan ulospäin näy (kuuluu kyllä), sillä autoissa ei ole merkintää koneen koosta.

- Rahasta ei puhuta. Sitä vain on.

Organisoitunut ja prosessi-orientoitunut

- Sveitsi on siisti ja puhdas maa. Kotikaupungissamme roskat tulee laittaa kaupasta tiskin alta ostettaviin sinisiin muovipusseihin, jotka maksavat n. 2 euroa kappale. Pussin hinta sisältää jäteveron. Useimmissa keskustan taloyhtiöissä ei ole roskalaatikoita vaan täysinäiset roskapussit korjataan kaduilta tiistai- ja perjantaiaamuisin. Roskapussit saa jättää kadulle ainoastaan maanantai- ja torstai-iltaisin. Ei siis tiistaina, keskiviikkona, perjantaina, lauantaina tai sunnuntaina, eikä varsinkaan silloin sille olisi eniten tarvetta esim. kun olet vääränä päivänä perannut kalan, vauvallasi on ripuli tai olet missannut jäteauton viidellä minuutilla. Mikäli olet asiassa kansalaistottelematon ja jätät pussin kadulle vääränä päivänä, sen kylkeen saattaa ilmestyä muistutustarra jätteidenkeruupäivästä tai vaihtoehtoisesti naapuritalon ikkunassa vahtiva vihainen mies huutaa sinulle ikkunasta asioita, joiden äänen sävystä päätellen voit olla onnellinen, ettet ymmärrä vielä sveitsinsaksaa. Olen myös kuullut, että mikäli laitat jätteesi epäviralliseen pussiin, sen sisältö saatetaan penkoa ja selvittää, kuka on uskaltanut käyttää muuta kuin virallista roskapussia.

Sveitsiläiset ovat ystävällisiä, avuliaita, rehellisiä, tunnollisia ja mukavia mutta jos jokin ei mene prosessin mukaan, heillä palaa kiinni. Olen saanut Nespresso liikkeen myyjän hermostumaan, kun en tiennyt väliaikaisessa valmiiksi kalustetussa asunnossa olevan keittimen asiakasnumeroa. Myyjä kipakkana: "No onko teillä nespresso laite vai ei? Jokaisella nespressolaitteen omistajalla on asiakasnumero!!" Minä: "Ei, meillä ei ole nespressolaitetta, ostan näitä kapseleita, kun ovat niin iloisen värisiä".

Olen saanut myös isoista suklaalevystä käsin taitettavia paloja myyvän rouvan hermostumaan: Myyjä taittaa puolen kilon palan. Minä: "Kiitos haluaisin vain maistella, voisinko saada pienemmän palan" Myyjä taittaa 300 g palan. Minä: "Kiitos vähempikin riittää. En tunne suklaitanne ja haluaisin pieniä makupaloja". Myyjä taittaa 150 g palan. Minä: "Kiitos haluaisin ostaa montaa eri makua, joten ihan pieni pala jokaista riittäisi". Myyjä pinna kireällä: "Siis haluatteko tätä suklaata vai ettekö halua?".

Kylmän ja viiman pelko

Syksyllä ilmojen viiletessä kauppojen, ravintoloiden, raitiovaunujen ja muiden yleisten paikkojen lämmityslaitteet eivät noudata samaa suhteellisuusteoriaa. Ulkona +12, sisätiloissa +25. Jos siis tulet viileänä vuodenaikana, pue t-paita alle ja helposti riisuttava paksu talvitakki päälle. Kesällä bussin tai raitiovaunujen ikkunoita ei tule avata vaikka ulkona olisi +32 sillä sveitsiläiset uskovat, että ilmavirrasta voi saada flunssan.

Mieltymykset

- Sveitsiläiset pitävät valoverhoista

- Sveitsiläiset pitävät täsmällisyydestä. Jos tulet kymmenen minuuttia ennen sovittua aikaa paikalle ja toinen jo odottaa sinua, on kohteliasta pyytää anteeksi sitä, että olet myöhässä.

- Sveitsiläiset tykkäävät uida erikoisissa paikossa. Katsokaa vaikka täältä ja täältä.

Palaan asiaan taas puolen vuoden kuluttua. Katsotaan mitä silloin olen oppinut.

***

We have lived in Switzerland for 6 months. I have observed the following:

The Swiss are modest

- A Swiss says she/he doesn't speak English or speaks just a little English even though the hearer will notice after a couple of minutes of conversation that in fact she/he speaks good English if not even very good English.

- Swiss cars have the biggest engines and there are more horsepower per capita in Switzerland than in any other country in the world. However you can't see it (just hear it) as the cars rarely have a mark of such engine.

- You don't talk about money. You just have it.

The Swiss are organized and process oriented

- Switzerland is a clean and tidy country. In our home town everybody must use blue garbage bags which are sold in super market cashiers. Each plastic bag cost approx. 2 euros and the price includes the waste tax. Garbage bags should be left on the streets on Monday and Thursday evenings as the garbage truck comes to collect them on Tuesday and Friday mornings. It is not allowed to leave them out on Tuesdays, Wednesdays, Fridays, Saturdays, Sundays or when your need to get rid of your full garbage bags is biggest for example when you have cleaned a fish, your baby has diarrhea or you have just missed the garbage truck by 5 minutes. If you don't obey this rule and do leave your garbage bag on the street on a wrong day, there might be a sticker on the bag stating the right days for such activity or the man in the next building can shout you words with a voice that makes you happy for not understanding Swiss German. I have also heard that if the official garbage bag is not used, they might go through the content of the bag and investigate who has used an non-official garbage bag.

The Swiss are kind, helpful, honest and nice but if something doesn't go with the process, they get upset. I have made a woman in a Nespresso store angry because I didn't know the customer number of the nespresso machine in the temporary apartment we lived for a month. The shop assistant: "Every nespresso machine owner has a customer number!!! Do you have a nespresso machine or not?!!"
Me: "No, we don't have a nespresso machine, I would just like to buy this coffee capsules because they come in such a beautiful colors..."

I have also upset a woman selling chocolate. There are big chocolate bars available in the store and the seller lady breaks a piece of such bar based on the size the customer wants. The lady breaks a piece of approx half kilo. Me: "I would just like to taste these chocolates, could I please have a smaller piece?". The lady breaks a 300 g piece. Me: "I am sorry, a smaller piece would be just fine" The lady breaks a 150 g piece. Me: "Oh, I am not familiar with these chocolates and I would like to taste many flavors, could I please have just a tiny piece".  The lady with an angry voice: "Do you want this chocolate or not?"

Swiss are afraid of cold and wind

When the weather outside gets colder the shops, restaurants, trams and other public places get hot. If it is +12 outside, the temperature inside might be close to +25. So if you visit us during the cold season, wear a t-shirt under and a thick, coat which is easy to take of over it. During the summer the swiss don't like to open the tram or buss windows even if it is +32 as they believe that the air might give you a flu.

Other interesting observations

- Swiss like puncutuality. If you arrive to a meeting 10 minutes before the scheduled and the other person is already waiting for you, it is polite to apology for being late.

- Swiss like to swim in strange places. You may check this out here and here.

I will come back to this in 6 months. Let's see what I have learnt by then.

Seek and Ye Shall Find

Katsoin Bloggerin tarjoamista tilastoista mitä kautta lukijani ovat blogiini löytäneet. Osa on löytänyt blogiini Blogilistalta hakusanoilla "ulkosuomalainen", "design" ja "elämä" tai hakenut tätä Googlesta "Tzinzi":n eri variaatioilla (tsinzi, zintsi, zinzi) mutta mukana oli myös hakuja sanoilla "Tummaihoinen punkaharju" (linkki vienyt tänne ja tänne), "vr sähkötupakka" (linkki vienyt tänne) sekä sokerina pohjalla "mies verkkosukkahousut" (linkki vienyt tänne),

Pahoittelen kyseisten lukijoiden pettymystä sillä luulenpa, etten ole täysin pystynyt tarjoamaan mitä he hakivat...

P.S. Miten sinä löysit blogiini?

Kuva Shanghain antiikkimarkkinoilta mistä voi myös löytää vaikka mitä yllättävää

***
Blogger provides statistics how the readers have found their way to my blog. Some of my readers have found the blog by using a Finnish blog browser Blogilista using search words "design", "life" and "a Finn living abroad", most of the readers have search in google with different spelling variations of Tzinzi such as tsinzi, zintsi, zinzi but there were also searches on "dark skinned Punkaharju" (the link took the reader here and here), "Finnish Railways electronic cigarette" (the link took the reader here) and to save the best for last: "man in fishnet stockings" (the link took the reader here).

I apologize the disappointment of those readers as I am afraid I could not provide what they were looking for...

P.S. How did you find my blog?

Picture from Shanghai's antiques market where you can also find all sort of surprising things

The Art of Queueing

Eräs vanha ystäväni, kutsuttakoon häntä vaikkapa nimellä Banderas, kiinnitti huomioni jonoihin jo useampi vuosi sitten. Hänen mukaansa ihmiset, nuo herttaiset laumaeläimet, seuraavat muiden esimerkkiä ja liittyvät yleensä jonon perään ottamatta sen enempää selvää olisiko jossakin hieman kauempana lyhyempi jono tai jopa vapaa kassa. Ilmiön voi huomata erityisen hyvin paitsi lauantai iltapäivisin supermarkettien kassoilla myös huvipuistojen, eläintarhojen, stadionien ja muiden isojen tapahtumien sisäänkäynneillä. 

Tämän arvokkaan huomion jälkeen olenkin suoriutunut jonoista aikaisempaa nopeammin vai mitäs sanotte tästä: 

Eilinen jono San Diegon eläintarhan idioottivarman helppoon lippuautomaattiin...

***

An old friend of mine, let's call him Banderas, drag my attention to queues a long time ago. He said that people, those cute gregarious animals, follow the example of the others and join the queue without checking if there is less queue further away or even a free cashier. This phenomenon can be well observed not only in the supermarket cashiers on Saturday afternoon but also in the entrances of zoos, amusement parks, stadiums and other big events. 

After this valuable remark, I have managed my queueings much faster or what do you say about this: 

The queue yesterday for the San Diego Zoo idiot-proof easy self-service ticket machine...

...versus jonot lippukassoille...Olen puhunut.
***
...versus the queues for the other cashiers...I have spoken.

Little Stories

Etsiskelin erästä paperia ja tulin samalla siivonneeksi arkistojani. Vastaan tuli kirjekuori, jossa oli pieni kokoelmani eri maiden ulkoilmakirpputoreilta haalituista sympaattisista valokuvista/

valokuvapostikorteista. Skannailin teille suosikkini. Nämä saavat mielikuvitukseni valloilleen miettiessäni tarinoita ja hetkiä kuvien takana.

***

I was looking for an important document and went through my archives. I did find what I was looking for but I also found an envelope with my small collection of sweet black&white pictures I have bought in outdoor flea markets.  I scanned my favorites. These make my imagination wild when I try to guess stories behind the pictures and moments.

Nämä suloiset meksikolaistytöt olivat alkukipinä kokoelman keruulle. Löysin kuvan puolivahingossa La Lagunillan antiikkimarkkinoilta (josta kirjoitin ikuisuuksia sitten täällä). Tämän jälkeen olen ollut koukussa pölyisten valokuvanippuja sisältävien kenkälaattikkojen penkomiseen. Onko taustalla itse supermies viittoineen?

***

These cute little Mexican girls were the first spark for me to start collecting such photos. I found the photo in La Lagunilla antiques market in Mexico City. Ever since I have spent time in flea markets rooting through dusty shoeboxes full of old pictures. Is there the superman itself in the background?

 Komeat viikset kasvattanut isä ja nappisilmäinen pikkupoika löytyivät Buenos Airesin Mercado de las Pulgas-antiikkimarkkinoilta. Kuvan takana on ilmeisesti pojan myöhemmin kirjoittama liikkis teksti: "Rakkaalle isukilleni sydämeni kaikella hellyydellä. 12.4.1937, Rubens Daniel" Jos liikutte Buenos Airesissa päin, Mercado de las Pulgas on virkistävä vaihtoehto San Telmon markkinoille vaikka San Telmon Brasserie Petanque tarjoileekin mielestäni maailman parasta tartar-pihviä.

***

A man with handsome handlebar mustache and little boy on a bench was found in Mercado de las Pulgas-antiques market in Buenos Aires. There is a hand written text behind the picture (most likely written by the boy afterwards): "To my dear daddy with all the tenderness of my heart. 12 April 1937, Rubens Daniel". By the way if you are around BsAs, Mercado de las Pulgas is refreshing option for San Telmo market even though Brasserie Petanque makes the best tartar beef in the world.

"12.10.1952 Rakkaalle isoäidillemme kaikella hellyydellä hänen nimipäivänään. Toivottavasti sinulla on mukavaa koko sinua rakastavan perheesi kanssa emmekä enää suututa sinua. -Jorge ja Luismar". Barcelonan katumarkkinoilta. 

***

"12 October 1952 To our beloved grandmother with all our love on your name day. We hope you will enjoy the day with all the family who loves you and who will hopefully not make you angry anymore. -Jorge and Luismar". From street market in Barcelona.

Rudyn poika ja kaksostytöt perheen joulutervehdyksessä. Brooklyn Fleamarketista.

***

Rudy's son and twin daughters in season's greeting. From Brooklyn Fleamarket.

Tämän löysin omista "kenkälaatikot täynnä perhekuvia ja postikortteja"-arkistosta. Kyseessä on muista poiketen postikortti eikä perhevalokuva mutta rannalla venyttelevä rouva on mielestäni niin viehättävä, että kelpuutin sen mukaan. Kortti on lähetetty La Baulesta ja kirjoittaja kertoo "nauttineensa koko sielullaan ja ruumillaan aurinkokylvyistä". 

Hurmaavia kuvia ja tekstejä. Mitäköhän meidän digikuvista, sähköposteista, statuspäivityksistä ja tekstiviesteistä jää jälkipolville kirpputoreille myytäväksi...?

P.S. Olen yrittänyt keksiä miten nämä kuvat saisi tyylikkäästi esille ilman että näyttävät piperrykseltä (pahinta mitä Pepper sisustuksessa tietää, on piperrys...) Tuleeko sinulle mieleen millaisen kollasin näistä voisi tehdä?

***
The last picture I found from our own "shoebox full of old family pictures and postcards". This is a postcard, not a family picture as the others above but the lady stretching on the beach was so lovely, I included it to my collection. The postcard was sent from La Baule and the sender writes that she has "enjoyed sun baths with all her body and soul".

Charming pictures and texts, aren't they? I just wonder what will remain to be sold in future flea markets of our emails, text messages, digital photos, tweets and status updates...?

P.S. I have tried to figure out what to do with these pictures. I would like to have them as a part of decoration without looking trash. Any ideas how to make a beautiful collage?

Lovely People, Lovely September Saturday

Vietin lämpimän iltapäivän Rheinin rannalla mieliharrastukseni people watchingin parissa. Alla parhaat palat, s'il vous plaît. Eikö ihmiset olekin ihania?!

***
I spent a warm afternoon doing one of my favorite things: people watching. The best of today below, s'il vous plaît. People are just lovely, aren't they?!