Kohtaamisia osa 2 / Encounters Part 2

Minulla on päivityksiä aikaisempaan kirjoitukseen  Kohtaamisia.

Olin viime viikolla jälleen siellä kaupungin hienoimmassa gourmet ruokakaupassa. Siellä on yleensä hyvin hiljaista keskellä päivää. Muista ajankohdista en tiedä, käyn vain keskellä päivää. Se on oivaa aikaa opetella sanakirjan kanssa ruokatuotteiden nimiä. Kalatiski tosin oli kerralla visiteerattu, pieni matkasanakirjani ei tunne kuin lohen ja silakan. Lohi on helppo päätellä muutenkin, sillä se on, sanoisinko, visuaalisesti aika idioottivarmasti tunnistettava kala ja silakoitahan täällä ei ole (ehkä sanakirjasta saa hyvän takan sytykkeen?) Päätin alkaa ostaa tunnistamattomia kaloja tiskin rivistä järjestyksessä ja kokeilla. Sovelsin taktiikkaa Ranskassa ja osoitin sormella valkoista kalaa supermarketin tiskissä, s'il vous plait.  Kala paljasti todellisen minänsä vasta kotona paistinpannulla. Meillä löyhkäsi monta viikkoa. Tunnistamme nyt turskan maan kaikilla virallisilla kielillä.

Ja sitten asiaan. Olin siis haahuilemassa kaikkien kauniisti pakattujen gourmet ruokahyllyjen välissä, kun vastaan käveli tutunoloinen mies. Aika tavallisen näköinen, hyvin huomiota herättämättömästi pukeutunut mies. Kelasin mielessäni kaikki vauvaharrastustoiminnoista tutut isät, naapurit, mieheni kaverit, ylipäänsä kaikki täällä tapaamani miehet (toimitus oli lyhyt). Vasta poistuessani kaupasta monta minuuttia myöhemmin, keksin kuka hän oli. En ollut tunnistaa häntä ilman verkkosukkahousuja, minihametta ja korkokenkiä!

Myös papukaijamies on osunut retkiemme varsille. Hän istuu usein yksin (ilmeisesti) kotitalonsa edessä juoden aamu auringossa  matea, kun olen palaamassa kotiin kuntosalilta (muistanette delfiini-projektini). Hän on jotekin surullisen oloinen. Onkohan hänen papukaijansa karannut?

P.S. Kuvan rouvan tapasin Havanassa muutama vuosi sitten. Samainen señora poseeraa myös Lonely Planet Cuba-oppaassa. Miten pieni maailma, vai mitä?

***
I have some updates related to people I met in my post Kohtaamisia (Encounters)

Last week I visited the city's finest grocery store again. It is very quiet in the middle of day. I don't know though how busy it is other times, I only visit it in the middle of the day. It is very convenient time to learn food vocabulary in German with my small pocket dictionary. I was hoping to learn fish names but it was a very short language lesson as my dictionary knows only salmon and "silakka" (Baltic herring, a small Finnish fish). Salmon is quite idiot proof to identify by looks and there is no silakka in Switzerland (maybe my dictionary will have another life as fire-lighter?). I decided to try unidentified fishes in the order they appear in the counter.  I applied this strategy in France and pointed a white fish in supermarket counter, s'il vous plait. The fish revealed its true identity when frying it in a pan at home. The whole apartment stunk for weeks. We now know cod in country’s all official languages.

Back to the topic…so I was wandering around and among all those beautifully packed grocery items when I saw a man. An ordinary looking man who was dressed in inconspicuous way. I went in my mind through all the daddies from playgroups, our neighbors, my husband's colleagues, basically all the men I have met here (the list was short) but I could not figure out who he was. -until many minutes later. I had not recognized him without fishnet stockings, mini skirt and high heels!

I have also been seeing the parrot-guy. He often sits alone in front of (apparently) his home building and drinks mate in the morning sun when I am returning home from the gym (you might remember my Dolphin-project). He looks somehow sad. Has the parrot flown the coop?

P.S. The lady in the picture I met in Havana a couple of years ago. The same señora poses for Lonely Planet Cuba. What a small world, ha?