The Ultimate Shine

Pesin viime viikolla ikkunoita ja harmittelin, ettei meille tule tällä hetkellä sanomalehteä. Se on harmi ihan yleissivistävyydenkin kannalta mutta myös siksi, että sanomalehdet ovat maailman parhaita ikkunankiillottajia. Tiesittekö te sitä? Opin kikan Puerto Ricon siskoltani parikymmentä vuotta sitten mutta yleensä minua katsotaan erikoisesti, kun mainitsen pesseeni ikkunoita sanomalehdillä. Hämmästyin lukion jälkeen, ettei sitä opetettu edes vaimokoulussa (ts. talouskoulussa)!

Ikkunat siis pestään ja lastoitetaan normaalisti mutta viimeiset vesiviirut kuivataan sanomalehdellä, jolla ikkunaa hinkataan niin kauan, että se kiiltää kuuhun asti.  Varokaa kuitenkin sotkemasta painomustetta ikkunankarmeihin yms. Jos ette ole vielä kokeilleet, kokeilkaa ja häikäistykää!

***
I have been cleaning windows and been sorry that we don't subscribe any news paper at the moment. It is a shame for the lack of all-round education but also because news papers are the best window polishers. Did you know that? I learnt it over 20 years ago from my host sister in Puerto Rico but normally I get a weird looks when I mention that I was cleaning windows with news papers. I was surprised that they did not teach this trick in "how be a good wife -school" (i.e.  4 month household studies) I went to after high school.

So the windows shall be washed and dried with a squeegee as normally but at the end you polish the windows with newspaper until all they shine up to the moon. However, be careful for not getting ink to window frames. If you have not tried this before, please try, it works like wonder!

Guests and Strangers

Meillä on käynyt illallisvieraita ja brunssivieraita. Tänään saamme vieraita Suomesta. Meidät kutsuttiin vieraiksi Pepperin pomon grillijuhliin. Siis mitä? Mitä vieraita? Tuttuja he kaikki toki olivat. Oletteko koskaan miettineet, miten hassusti suomenkielessä puhutaan vieraista vaikka visiitillä olisi oma sisko tai rakkaat ystävät?

No, yhtäkaikki, olemme siis kyläilleet, meillä on kyläilty ja dotamme kuumeisesti iltapäivällä saapuvia "vieraita". Ensimmäiset varsinaiset illallisvieraamme uudessa kodissamme olivat Pepperin kollega ja hänen viehättävä tyttöystävänsä. Katoimme pöydän vaaleanpunaiselle katetulle terassillemme (hah, jälleen hassu monikäyttöinen termi "kattaa"), sytytimme kynttilöitä ympäriinsä pimenevään iltaan ja myysisyyden kruunasi ulkona pehmeästi ja hiljalleen ropiseva loppukesän/alkusyksyn (onko lasi puoli täysi vai puoli tyhjä?) sade. Tarjosimme alkunaposteltavaksi bruschettoja ricotta-hunaja-sitruunankuori-päällysteellä sekä Pepperin itse tekemällä punaisella pestolla ja parman kinkulla. Alkuruoaksi oli kahden salaattirakkautemme liittoa eli Pietarilaisesta Terrassasta kopioimamme avocado-tomaatti-basilika-korianteri-salaatti sekä rakkailta ystäviltämme Herra ja Rouva Fygelta saamamme resepti kurkku-avocado-minttu-fetasalaatista. Pääruoaksi Pepper liekitti Blankon lammaspastaa ja jälkkäriksi, "ahainaniinhelppovalmistaajääkaappiinodottamaantarjoilua"- tiramisua.

Brunssin valmistimme ihanalle ystäväperheelle, joka viihtyikin myöhään iltapäivälle. Sain inspiraation taivaallisen hyvästä Mornings on Mykonos-munakkaasta (resepti löytyy suomeksi myös täältä) jonka ympärille kehitin teemaan sopivaa lisuketta mm. tuota samaa illallisella tarjottua kurkku-minttu-avocado-salaattia (jätin fetan pois koska sitä on munakkaassa), vesimeloni-minttu-inkivääri-appelsiini-smoothiet ja jälkiruoaksi appelsiini-greippi-hunaja-vaahterasiirappi-turkkilainen jugurtti-pinjansiemen-herkkua. Laitattehan kommentin boxiin jos haluaisitte myös näistä reseptit.
***

We have hosted a dinner and a brunch. Today we will receive guests from Finland. We were also invited to a BBQ at Pepper's boss' home. Finnish is a funny language as we use the same word to describe guests and strangers. So the fore mentioned would literally sound in Finnish "we hade strangers for a dinner, we had stangers for brunch and we were invited as starangers to P's boss' home". I think it is difficult to understand as normally the guests you invite to your home are people who you know, like and love. Strange, isn't it?

Well, anyway, we have visited and we have been visited and now we can barely wait for the guests arriving this afternoon from Finland. Our first dinner guests in this apartment were Pepper's colleague and his lovely girlfriend. We made the table outside in our covered terrace and lighted lot of candles to the darkening night. The soft end-of-summer/beginnig-of-autumn (is the glass half full or half empty?) rain made the athmosphere cozy. We served some ricotta-honey-lemon zest-bruschetta and home-made-red-pesto-parma ham-bruschetta as snacks, the starter was our favorite salad love combination: avocado-tomato-basil-coriander salad (recipe copied from a restaurant Terrassa  in Saint-Petersburg) and cucumber-avocado-minth-fetacheese-salad (introduced to us by dear friends Mr. and Mrs. Fyge), as main course Pepper flamed lamb pasta according to recipe of our favorite restaurant in Turku Blanko and as a dessert  ah-always-so-easy-to-make-ready-to-fridge-and-just-serve, tiramisu.

Itse vierailimme Pepperin pomon kotona grillijuhlissa. Juhlat järjestettiin osittain nyyttärinä ja fiilistelin multikansallista tunnelmaa. Alkupalaksi saimme japanilaisen perheen pyöräyttämät sushit, pääruoaksi amerikkalaisten isäntien grillaamaa olut-tölkkikanaa (oluttölkki kokonaisen kanan sisällä!) ja jälkiruoaksi belgialaisten belgialaisesta suklaasta tekemää moussea.

Olemme siis kunnostautuneet sosiaalisissa kontakteissa. Tuntui hirmu hyvälle kutsua kotiin ystäviä kylään, istua iltaa ja viettää suloista sunnuntaita. Hetkiä ja ajanviettoa ystävien kanssa olimmekin kaivanneet. Tänä viikonloppuna pääsemme Pepperin kanssa aivan kahdenkeskisille treffeille, kun ihana ja rakas siskoni on luvannut hoitaa lauantai-illan Panchoa. Olemme varanneet pöydän ravintolasta, jonka ovella meidät on käännytetty pois sillä sillä kertaa emme olleet tietoisia heidän "ei alle 16-vuotiaita lapsia"-politiikastaan. Tällä kertaa menemme ilman alle kuusitoistavuotiastamme.

P.S. Ensimmäisen kuvan kauniin vieraskirjan tilasin ruotsalaiselta Bookbinders Designilta

***
We visited Pepper's boss house for BBQ. All multinational guests brought something to share so as a starter we had sushi made by a japanese family, the american hosts grilled beer can chicken (the can was actually inside of a whole chicken!) and as a dessert we had mousse made of Belgian chocolate and prepared by Belgians.

So we have been social. It felt so good to invite people to our home and just spend relaxed time chatting and enjoying food. That is something we have missed. This weekend I will have a hot date with Pepper, just the two of us as my lovely and dear sister will come over and she has promised to take care of Pancho. We made a reservation on a restaurant where we were once turned away from the door as at that time we were not aware of their "no children under 16 years old"-policy. This time we will go without our under 16 years old.

P.S. The beautiful guest book in the first picture is from Swedish Bookbinders Design

A Tzinzism

"Jos pelkäät yksinäisyyttä, älä mene naimisiin", sanoi Tsehov aikoinaan.

Voisin muokata tästä tzinzismin ja sanoa, että "Jos pelkäät yksinäisyyttä, älä mene naimisiin globaalia uraa luovan ja viime aikoina joka toinen yö työmatkalla olevan miehen kanssa mutta jos kuitenkin menet, mene sellaisen miehen kanssa, joka palaa kotiin kauniisti pakattujen tuliaisten kanssa"

***
"If you are afraid of loneliness, do not marry", said Chekhov.

I could modify it to a tzinzism and say "If you are afraid of loneliness, do not marry a man carving out a global career and having over night business trips in every two days but if you anyway do, marry a man who returns home with beautifully wrapped presents"

Dress code

Eletään syyskuun viimeistä viikkoa mutta ulkona on ollut useana päivänä yli 20 astetta. Viikonlopuksikin on luvattu +25. Siitä huolimatta ihmisillä on päällä nahkatakkeja ja kaulaliinoja, näin jopa pari pipoa (!). Väritykseltään pukeutuminen alkaa olla syksyisen tummaa.

Kesäkuussa matkustimme Etelä-Ranskaan. Sveitsissä oli lähtöpäivänä lämpöasteita reippaasti yli kaksikymmentä ja Nizzassa suurin piirtein saman verran. Siitä huolimatta ihmisten pukeutuminen oli huomattavan erilaista. Samoista sen hetkisistä sääolosuhteista huolimatta Sveitsissä oltiin "varovaisen alkukesäisiä" kun taas Ranskassa "kuuman välimerellisiä" niin materiaalien, värien kuin leikkaustenkin osalta. Myös Suomessa näki selkeän eron katukuvassa riippuen siitä, olinko Kuopiossa, Helsingissä tai Turussa. Huomasin, että samanlaisesta säästä huolimatta kaupungissa, jossa yleisesti ottaen on lämmin ilmasto, katukuva on huomattavasti kesäisempi ja väritys vaaleampi kuin sellaisen kaupungin katukuva, jossa on yleisesti ottaen kylmempi ilmasto. Ja tämä siis päti vaikka molemmissa kaupungeissa olisi sama määrä lämpöasteita, sama tuulensuunta ja -nopeus ym. vallitsevat sääolosuhteet. Lämpimämmän kaupungin asukkaat pukeutuvat kevyesti, värikkäästi ja sandaaleihin, kun taas "yleisesti kylmemmän" kaupungin asukkailla on tummempaa vaatetta, pitkähihaista, pitkiä lahkeita ja umpinaisia kenkiä.

Havaitsin myös, että sesonkipukeutuminen kesästä syksyyn vaihtuu vallitsevista lämpötiloista huolimatta näissä kylmemmissä kaupungeissa paljon nopeammin. Viime vuonna asuin syyskuun alussa Helsingissä mutta saimme kutsun ristiäisiin Naantaliin. Minulle oli itsestään selvää laittaa sukkahousut ja umpinaiset kengät, isäntäväellä ja muilla Turun seudulla asuvilla oli paljaat sääret ja sandaalit. Tänä vuonna piipahdin Helsingissä elokuun puolivälissä ja jos olisin valokuvannut katukuvaa, olisi voinut luulla olevan lokakuun. Syystakit, huivit ja tummat värit oli kaivettu kaapeista. Turussa sen sijaan kuljettiin vielä elokuun lopussakin spagettiolkain topeissa ja shortseissa. Ottaen huomioon, että kaupunkien välillä on vain 160 km, ero pukeutumisessa oli huomattavasti dramaattisempi kuin mitä tosiasialliset lämpötilaerot olivat.

Pohdin tässä, että johtuuko tämä siitä, että lämpimän ilmaston omaavissa maissa suhtaudutaan positiivisemmin säähän? Vaikka kesäaamuna olisi vähän harmaata, lämpimämmän kaupungin asukkaat uskaltavat pukea shortsit ja teepaidan, koska ennenkin iltapäiväisin on lämmennyt. Vastaavasti taas kylmemmän kaupungin asukkaat vetävät päälle pitkähihaista, koska kylmenee se kuitenkin. Onko esim. Turun asukkailla matalampi kynnys ostaa ja pitää varsinaisia hellevaatteita kuin vaikkapa Helsingiläisillä, koska kesässä on enemmän tosiasiallisia käyttöpäiviä vai onko ilmiö vaan psykologista?

Pohjaako ihmisten pukeutuminen loppujen lopuksi enemmän odotuksiin ja kalenteriin kuin varsinaiseen lämpötilaan ja vallitsevaan säätilaan? Pelkäävätkö ihmiset enemmän palelemista kuin hikoilua? Onko yleisesti ottaen epämiellyttävämpää olla liian vähissä vaatteissa kuin liian kuumissa tamineissa?

Syyskuun lopulla yleensä on kylmempää. Kalenterin mukaan pitäisi olla takkia ja saapasta. Väitänpä, että jos tämänpäiväinen sään mukainen päivä olisi ollut heinäkuussa, lähes kaikki olisivat pukeutuneet vähintään tee-paitaan ja jättäneet sukat pukematta. Mutta enhän minäkään uskaltanut lähteä hameessa kaupungille, jos vaikka sitten kuitenkin olisi tullut yhtäkkiä vilu.

***

It is the last week of September. The past days have been warm and sunny, more than 20 degrees. The forecast promises more than 25 degrees for the upcoming weekend. Despite of these temperatures, there are leather jackets, scarfs and even stocking caps walking on the streets (!). The colors of clothes are turning into autumnish dark. 

In June we travelled to Southern France. On the day we travelled, the weather in Switzerland was clearly more than 20 degrees and Nice had aproximately the same, just a couple of degrees more. However, the way the people dressed was completely different. In Switzerland the people were carefully "beginning of summerish" and in France they were "hot Meriterranean" in terms of fabrics, colors and cuts. Also in Finland I could clearly see the difference whether I was in Kuopio, Helsinki or Turku. I noticed that despite of the exactly the same weather conditions (heat, wind, humidity etc) people in generally warmer cities dress lighter, more colorfully and use sandals when people in generally colder cities wear darker colors, long-sleeved, long leg trousers and closed shoes.   

I have also noticed that the season changes from Summer to Autumn quicker in colder cities, again, despite of the actual weather. Last year I lived in the beginning of September in Helsinki but got invitated to a family event in Naantali. I wore tights and closed shoes, all the guests from Naantali area had bare legs and open-toe high heels.  This year I visited Helsinki at mid August but it looked like mid October. I saw autumn coats, scarfs and dark colors. In Turku people wore even at the end of August tops and shorts. Taking into account that there are only 160 km between these two cities, I think the difference in the way of dressing was much more dramatic than the difference in the temperature.

I wonder if the people in warmer cities have more positive attitude towards weather? Even though it is a cloudy summer morning, they put shorts and t-shirts because they trust that the day will get warm later in the afternoon. Respectively in colder cities people put long-sleeved on a sunny morning because they fear the warm will turn into cold. How about do people in Turku have lower limen to buy and wear clothes for hot weather than people in Helsinki because there are more sunny and warm days in the summer to use them or is it just psychological?

Do people dress based on their expectations and calendar or according to the actual weather outside? Are people more afraid of getting cold than sweating? Is it more uncomfortable to wear too little clothes than too many?

Normally it is colder at this time of the year. According to calendar we should wear boots and sweaters. I allege that if a day like today happened in July, almost everyone would have weared at least t-shirts and been outside without socks. But in the end, I myself didn't dare to leave home in a skirt. What if I have felt chilly all of the sudden?

Swiss Sauna Part II

Kerroin viime viikolla paikallisen "suomalaisen" saunan rakennusmateriaaleista. Tänään vedin tiukan treenin ja menin samaiseen saunaan asianmukaisella istuinalustalla varustettuna, kankut reippaina ottamaan vastaan mitä tuleman pitää mutta mieli ja muu kroppa valmiina rentoutumaan kunnon löylyissä. Lauteilla minut vastaanotti pelästyneen oloinen nainen, joka tiedusteli kuuluuko saunassa todellakin olla näin kuuma. Olivat lämmittäneet saunan yli 100 asteiseksi. Ei edes suomalainen nainen jää sellaiseen kuivaan kuumuuteen heittelemään vettä kiukaalle.

Annan saunalle vielä yhden mahdollisuuden. Mikäli en ensi viikollakaan saa kaipaamiani löylyjä ja lievennystä koti-ikävääni, marssin kyllä vastaanottoon myymään hiukan suomalaista sauna-howta.

***
Last week I wrote about Swiss building materials for "Finnish" sauna. Today I went to the gym again and after hard workout wanted to relax in sauna. I was equipped with appropriate seat cover, my butt was ready to bear whatever comes but my mind and the rest of the body was eager to get relaxed in smooth steam. A scared woman welcomed me in sauna asking whether it is normal that the sauna is so hot. They had heated it over 100 degrees. Not even a Finnish woman stays to throw water on the stones in such a heat.

I will give the sauna one more chance. In case I won't be able to ease off my home-sickness and enjoy sweet sauna experience next week, I will waltz to the gym's management and sell them some Finnish sauna-how.

Lovely People, Lovely September Saturday

Vietin lämpimän iltapäivän Rheinin rannalla mieliharrastukseni people watchingin parissa. Alla parhaat palat, s'il vous plaît. Eikö ihmiset olekin ihania?!

***
I spent a warm afternoon doing one of my favorite things: people watching. The best of today below, s'il vous plaît. People are just lovely, aren't they?!

Pancho's Kingdom

Muutama yksityiskohta puuttuu ja maton tarpeellisuutta harkitsen edelleen mutta muuten Panchon huone alkaa olla valmis. Pidän hänen huoneestaan kovasti, sillä monella esineellä ja huonekalulla on oma tarinansa.

***
A couple of details are missing and I am still considering the necessity of a carpet but otherwise Pancho's room is about to be ready. I like his room because most of the furniture and the other things have stories.

Pieni hylly oli omassa huoneessani lapsuudenkodissani ja vietti sen jälkeen vuosikausia varastossa. Nyt sen alahyllyllä on hamstraamiani isompien lasten kirjoja (saatatte muistaa miten ihmettelin vaikeuttaa löytää hyviä lastenkirjojen) ja keltaisessa Marimekon "Karkulaiset" matkalaukussa on värikyniä. 

Valosarjan nuorempi siskoni toi Pancholle syntymälahjaksi ja serkultani hän sai syntymäpäivänsä Helsingin Sanomat kehystettynä (kehyksen sisältä löytyy myös tekniikan maailma, jotta Pancho voi isona hymyillä nykytekniikalle).  Kierrätys-E-kirjanlamppu löytyi pitkän etsinnän jälkeen Characterista,  Habana-kyltti tarttui mukaani, mistäs muualta kuin, Havannasta ja Ikean Ribban-kehyksissä on kummitädin joulupaketin koristeena olleet pikkueläimet. Seinällä roikkuva Mujin cd-soitin on ollut kovassa käytössä, kun olemme kuunnelleet Kindermusikin opetusohjelmaan kuuluvaa musiikkia sekä Karvakorvan laulupurkkia.

***

The shelf was in my room when I was a child. Now it stores books I have hoarded (you might remember my post about how difficult it is to find good childrens's books) and the yellow Marimekko suitcase stores colored pencils.

Light balls was a birth-gift from my sister as was the framed newspaper dated on Pancho's birthday from my cousin. In the same frame there is also a modern technology magazine so Pancho can laugh later about it. We hunted for a nice recycled e-lamp for quite a long time and finally found one in Character. Habana-sign is a souvenir from Cuba and the cd-player on the wall is from Muji.

Alunperin kai tauluhyllyksi tarkoitettu hylly on Pancholla kirjahyllynä. Ylimmällä hyllyllä kehystettynä Panchon ensimmäiset kengät ja Meksikon Chiapasin osavaltion mammojen käsin tekemät leijona ja kissa, jotka ostin "tulevalle lapselleni" vuosia ennen Panchon syntymää.

***

I believe this shelf is originally meant for paintings but Pancho uses it as a book shelf. In the upper shelf  Pancho's first shoes are framed and little lion and cat are hand-made by ladies in the state of Chiapas in Mexico. I bought them to "my future child" years before Pancho was even born.

Herra Tossavainen ja Ritva-pupu vartioivat Pepperin New Yorkin MoMAsta tuomaa Hang it All-naulakkoa.

Mr. Nilsson (Pippi Longstockings' monkey) and Ritva-bunny hang around in Hang it All brought by Mr. Pepper from MoMA.

Nojatuolin saimme rakkailta ystäviltämme heidän muuttaessaan pois talosta jossa myös me asuimme. Tuoli oli heillä (avautuvana) vierasvuoteena mutta meillä se on jokapäiväisessä sylittely-satujenluku- käytössä. Brooklyn taulu on matkamuisto Brooklynin Flea Marketista, sinivalkoinen tyyny mummini kirjailema ja ikkunalaudalla vartioiva Tzinzi Junior-koira hyppäsi mukaani Guatemalan Chichicastenangon torilta, jossa eräs nainen antoi sen minulle vaihtorahan sijaan. En muista enää minkä alkuperäisen ostoksen "vaihtorahana" tämä minulle mukaan annettiin mutta itse koira on kiertänyt uskollisena mukana jo kymmenen vuotta.
***
We got the chair from dear friends who moved out from the building where we used to live. They used it as a guest bed but we use it everyday for cuddling, reading books and storytelling. Brooklyn-frame is a souvenir from Brooklyn Flea Market and the blue and white cushion was made by my grandmother. The wooden dog Tzinzi Junior chose me in Guatemala Chichicastenango market. I don't remember anymore what was my original purchase but the selling lady didn't have any change so she gave me this dog instead and it has followed me nearly 10 years now.

Nallekokoelma Panchon tulevalla sängyllä. Pancho nukkui ensimmäisen vuoden kanssamme perhepedissä mutta on nyt siirtynyt omaan pinnasänkyyn makuuhuoneessamme ja tämä sänky odottaa isompaa poikaa. Sänky oli alunperin punainen ja nukuin siinä lapsuuteni kesiä isovanhempieni saaressa. Joitain vuosia sitten menin käymään saaressa, joka on nykyisin enoni omistuksessa ja näin jo kaukaa  mereltä sängyn keikkuvan juhannuskokon päällimmäisenä. Pelastin sängyn ennen tuleen tuikkausta ja kuusi vuotta se pölyttyi varastossa. Tähän asuntoon muutettaessa Pepper hio, tilkitsi, paklasi ja maalasi sängyn ja siihen hankittiin uusi pohja. Kunnon patja vielä puuttuu mutta tulen onnelliseksi ajatuksesta, että jonain päivänä Pancho nukkuu samassa sängyssä kuin minä aikanaan. 

Huom. nallerivistön ensimmäisenä mamin ensimmäisellä luokalla virkkaama nöyrä lammas ja takarivissä oikealla Pepperin lapsuudennalle.

***

Collection of teddybears on Pancho's bed. He co-slept with us the first year and now he sleeps in his own cot in our bedroom. When he is bigger, he will move to this my old bed. I slept summers in my childhood in this bed in my grandparents island and back then it was red. Some years ago I visited the island (which is nowadays owned by my uncle) and I could see far from the sea that the bed was on top of the Midsummer bonfire. I salvaged the bed before the torch and it was in my basement for 6 years. After moving to Switzerland, Mr. Pepper refined, polished and painted it and we bought a new base. Mattress is still missing but I am already happy for the idea that someday Pancho will sleep in my old bed. 

Note the humble sheep hand made by mama on first grade and on the back right Pepper's old teddybear.

Ja tältä siellä näyttää kokonaisuudessaan. Sängyllä kummitädin teettämä hurmaava nimityyny.
***
And this is how it looks like. The lovely name-pillow is tailor made by Pancho's god mother.

Decoration, Design and Comedy

Tässä lähtötilanne. Olohuoneemme näyttää mukavalle päivällä mutta iltaisin se on pimeä ja kolkko. Arco lamppumme on klassikko ja kaunis esine mutta valaisimena se on yksinkertaisesti surkea. Olemme kokeilleet eri lamppuja ja himmentimiä mutta siitä lankeava valo ei vain sovi käsitykseeni kauniista ja tunnelmallisesta olohuoneen valaistuksesta. Lisäksi tarvitsemme pehmeän mutta tehokkaan lukulampun sekä pienen ja kauniin mutta käytännöllisen pöydän nojatuolille. 

Koska oma pääni löi tyhjää, käännyin ammattilaisten puoleen. Otin tilasta kuvia ja marssin Alinea huonekalukauppaan pyytämään apua. Muutaman päivän kuluttua sain sähköpostilla ehdotuksia ja valittuamme niistä suosikkimme, liike toimitti ne meille kotiin kokeiltavaksi. Saimme muutaman päivän aikaa mallailla lamppuja ja sivupöytää ja testata miltä ne näyttäisivät jo olemassa olevien huonekalujen kanssa. Tätä kutsun palveluksi!

Pari viikkoa sitten posti toi nimelläni kutsun Alinean 40 vuotisjuhlaan. Ilahdun aina, kun minut kutsutaan johonkin mutta näissä olosuhteissa ilahduin erityisesti, sillä samoin kuin velkani lähikahvilassa, kutsu sai minut tuntemaan oloni paikalliseksi. Harvemmin turisteja sellaisiin tapahtumiin kutsutaan. Ilmoittauduin juhliin enkä ollut ainoa, sillä viikko ennen juhlia tuli ilmoitus, että juhlat oli siirretty isompaan tilaan. Myöhemmin kuulin, että juhliin oli odotettu 500-600 juhlijaa mutta hupsista tulikin 2100. 

***

This is the starting point. Our living room looks nice in the day light but when the dawn comes, it is dark, gloomy and cheerless. I admit that Arco is an iconic piece and I like how it looks but in my opinion the light is poor and unfavorable. We have tried different bulbs, dimmers and faders but it just does not match to my idea of cozy and beautiful living room light. In addition we need a side table and a reading lamp for the armchair. I decided to turn to professionals, took pictures of the space and walked in Alinea, a nice local furniture store. After a couple of days they sent me different options by email and after I had picked up our favorites, they were home delivered for us to trial them. We had few days to try how they worked with everything what we already have and then collected again. Now, that is what I call good service!

A couple of weeks ago the mail man brought me an invitation to Alinea's 40th anniversary party. I always get happy when I get invitations but this invitation made especially happy, a kind of same happy when I didn't have cash to pay my gipfeli but they said it is ok to come back later.  I think they don't invite too many tourists to such event. Later I heard that I was not the only one who got excited about the invitation. They were waiting for 500-600 guests, 2100 came.

Juhlat järjestettiin coolissa teollisuusrakennuksessa, johon olin tutustunut jo Art Baselin aikana. Illan tähtiesiintyjänä oli italialainen koomikko Massimo Rocchi. Show oli saksaksi, joten nauroin sujuvasti silloin, kun kaikki muutkin nauroivat. Vaikka en ymmärtänyt juuri vitsiäkään, miehen vauhdikas elekieli ja yleisön vapautuneen tyytyväinen olemus rohkaisevat minua kehumaan showta hyväksi.
***
The event was in a cool industrial building which I already visited in June during Art Basel. Night's star was an italian comedian Massimo Rocchi. The show was in German so I laughed when the others laughed. Even though I did not understand the jokes, this gentleman's barnstorming sign language and the satisfied and relaxed faces of the audience make me say that the show was good.

Karu teollisuushalli oli sisustettu design lampuilla, puulavoista rakennetuilla pöydillä ja kukilla. Mielestäni yksi hienoimmista ideoista oli pyöreä pallonäyttö, jolta pystyi seuraamaan Massimon esitystä eri suunnista.
***
The harsh industrial space was decorated by beautiful design lamps and tables made of wooden boxes. One of the most splendid ideas was the round ball screen. I have never seen a screen like that, it was just awesome.

Shown jälkeen nautittiin illallinen. Alkupalarisoton tarjoilivat kiertävät tarjoilijat tarjottimilta, pääruoka grillattiin ulkona.
***
After the show there was a dinner. The starter (risotto) was served from trays by waitress and the main course was grilled out side.

Menin juhliin reippaasti yksin, ainoastaan kamera seuranani ja yllätyksekseni viihdyin oikein hyvin. Juttelin pitkään minua Alineassa palvelleen herttaisen Claudian kanssa ja nautin lasin viiniä myös vuokraisäntämme/naapurimme kanssa, johon molemminpuoliseksi yllätykseksi baaritiskillä törmäsin. Mahtava ilta, pitkästä aikaa pikkumekossa ja korkkareissa!

P.S. Kokeilimme nojatuolin lampuksi mustana tätä ja tätä ja pöydäksi tätä mutta mikään ei ollut täysosuma. Tuleeko sinulle mieleen mikä siihen voisi sopia?

***
I went to the party alone, just my camera as my companion and to my surprise I had a great time. I talked with the sweet Claudia who is my Alinea contact and enjoyed a glass of wine with our landlord/neighbor who, for a mutual surprise, I met in the bar. It was a lovely night, in LBD and high heels for a change!

P.S. We tried to accompany the armchair with this and this (in black) and this but none of them was perfect. Any ideas come to your mind?

A Rolling Stone Gathers No Moss

Syksy kolkuttelee ovia ripeän rapsakan tuulen puhallellessa ikkunoita. Kävin läpi kesän kuvia Suomen matkalta ja totesin meidän vierineen aikalailla. Kiitos vielä rakkaat ystävät, perheenjäsenet ja sukulaiset, meillä on jo nyt ikävä. Tulkaa meille pian vastavierailulle!

***
The autumn is arriving and the wind knocks on the windows. I went through the pictures of our 8-week trip to Finland and noticed that we were truly rolling...Here is a summary of the loveliest summer. Thank you all dear friends and family. We already miss you, please come to visit us soon!

KUOPIO: Vierailimme siskoni ja hänen perheensä luona. Kävimme torikahveilla, nautimme paistettuja ahvenfileitä terassilla, leikimme Panchon serkkupoikien kanssa ja sadepäivän kunniaksi tutustuimme HopLoppiin. Vannoin, etten mene sinne enää ikinä mutta ymmärtääkseni tämä on tyypillistä ensimmäisellä kerralla ja joutunen pyörtämään päätökseni ennemmin tai myöhemmin.

***
KUOPIO: We visited my sister and her family in Kuopio. Went to Kuopio market place, enjoyed fried perches on the terrace and played with Pancho's sweet (and loud) cousins. One rainy day we went to HopLop. I swore that I will never go again but I heard it is a very common reaction for first-time visitors and most likely I will eat my words...

TURKU: Tekee aina sielulle hyvää käydä Turussa. Erityisesti muistijäljen jättivät koko perheen torikahvit, lounaat ja päivälliset isäni hurmaavassa puutarhassa, nuoremman siskoni valmistujaisjuhlat saaristossa, päivä 6 vuotiaan kummityttöni Neiti Meren kanssa hänen toiveidensa mukaisesti "kahvilassa ja shoppailemassa", rapujen keitto ja imeskely, maailmanparannussunnutai-ilta rakkaan ystäväni Rouva Windin ja punaviinin seurassa, tiimipäivä Pepperin kanssa, kävelyt jokirannassa, hääpäivä , keskustelut ulkotakan ääressä ilta-auringossa, saunominen ja kaiken huippuna Panchon ihanan iloinen ensimmäinen syntymäpäiväpuutarhajuhla.
***
TURKU: It is always good for the soul to visit Turku. The following events left a special memory engram: having coffee with all the family in Turku market square, lunches and teas in my father's lovely garden, graduation party of my younger sister, a day spent with my 6-yrs old god daughter "in a nice café and shopping" as she wished for, crawfish party, a beautiful sunday evening spent with my dear friend Mrs Wind and red wine, team day with Mr Pepper, walks along the Aura river, our anniversary, chats in front of fireplace in sunset, sauna and on top of all Pancho's happy and sunny first birthday garden party.

RAUMA: Vietimme laatuaikaa saaressa serkkujen, pikkuserkkujen ja kummityttöjen kanssa (ks. Saaressa on aina Sunnuntai Vol 3 ), grillasimme ja istuimme yömyöhään ulkotakan ääressä, saunoimme, vilvoittelimme laiturin nokassa, nukuimme vanhan aitan yläkerrassa, muistelimme lapsuuden kesiä.
***
RAUMA: Spent quality time with my cousin and her family, Pancho's second cousins and god daughters (see Saaressa on aina Sunnuntai Vol 3). We grilled, went to sauna, sat on the pier talking and admiring a beautiful evening, slept in an old granary, thought back our childhood summers.

Muita kohokohtia: ensimmäisen kummilapseni rippijuhlat, sukuseuran joka kesäiset sukujuhlat, nukahduttavan rentouttava päähieronta, Panchon leikit mummin, ukin ja vaarin kanssa, vierailu ulkosaaristoon, meidän pienen perheen loma Suvisaaristossa, Linnanmäki ja megahattara kummityttöni ja Panchon kanssa, ystäväni pienen pikkuruinen vauva, banaanipannukakut Tapiolassa, Tall Ship Race Helsingissä, ex-tempore iltapäivät Onni-kummipoikani ja hänen ihanan äitinsä luona, kyläilyt Herttoniemen rannassa, syvällinen inspiraatioilta, lehmät, lampaat ja possut Haltialan eläintilalla ja sitä seurannut ilta-aurinko picnic, ihanan ystävän  kolmekymppiset (kyllä, luitte oikein, kolmekymppiset, nuoremmat ystävät pitävät nuorena!) ja Panchon ollessa siskoni hyvässä hoidossa, pääsin ensimmäistä kertaa vuoteen tanssilattialle. Sillä energialla jaksaa taas seuraavan vuoden, ou-jee!

***
Other highlights: the first communion of my first god child , annual get-together of a family association, "I fell asleep"-head massage, Pancho playing with his grandparents, visit to outer archipelago, our little family's vacation in Suvisaaristo, Linnanmäki amusement park and huge cotton candy with my god daughter and Pancho, meeting my dear friend's tiny sweet baby boy, banana pancakes in Tapiola, Tall Ship Race in Helsinki, ex-tempore afternoons with my god son and her sweet mother, visits to Herttoniemen rant, deep inspiration evening with amazing ladies, cows, sheeps and pigs in a small farm and picnic in sunset, 30th birthday party of a dear friend (yes, you read it right, she is 30, younger friends keep you young!) and when my sister was baby sitting Pancho, I got myself to the dance floor! Wuhuu, what a energy, I'll keep going with it for the next year.

Kaiken tuon ihanan jälkeen on ollut mahtavaa myös olla takaisin kotona, nukkua omassa sängyssä, ottaa vaatteet vaatekaapista matkalaukun sijaan, kokkailla omassa keittiössä, kulkea nakuna suihkun jälkeen ja katsoa leffoja Pepperin kainalossa kotisohvalla. Seuraavaksi tulossa postaus kotijutuista, pysyttehän kuulolla.

***
After all these lovely events and meetings with friends and family, it is also great to be back home: to sleep in our own bed, have all our clothes in wardrobe instead of suitcase, cook in our own kitchen, walk naked after shower and watch movies and cuddle with Pepper in our own sofa. A post about home things coming up so please stay tuned.

Turu toril

Asennetta kesäisellä Turun torilla. Käännös miehen paidan tekstistä: "Missä on olueni?"

***
Right attitude at Turku market place.

Lady's t-shirt: "Let's go shopping"
Gentleman's t-shirt: "Where is my beer?"

Swiss Sauna

En ole koskaan rakentanut saunaa mutta ymmärrän, että saunan lauteet tulee rakentaa puusta, joka ei kuumene. Arvatkaapa mitä? Uuden kuntosalini saunan rakentaja ei tullut ajatelleeksi asiaa.
Nimimerkki "Roosat pakarat"

***
I have never built a sauna but I do understand that it should be made of wood which does not heat up. Guess what? The builder of the sauna in my new gym didn't think about it.
Nom de plum "Rose Buttocks"

Tiburón

Kun kävin ensimmäistä kertaa Miamissa, näin hain. Kävelimme kaveriporukalla rantavedessä ja juttelimme intensiivisesti. Yhtäkkiä huomasimme, että ihmiset olivat poistuneet vedestä ja kerääntyneet rannalle katse merelle päin. Sieltä täältä kuului "shark, shark, shark" ja siellähän se ui, evä pystyssä, kidusviirut pinnan yläpuolella, aivan lähellä rantaa.  Rantavesi oli tyhjentynyt nopeasti uimareista, ainoastaan eräs nuori vaalea nainen oli vedessä, kauempana rannasta kuin itse hai. Hain ja naisen välillä oli joitain kymmeniä metrejä ja kuin elokuvasta din din din din din, hai alkoi uida naista kohden.

Nainen meni paniikkiin ja alkoi epätoivoisesti räpiköidä jalat pohjassa rantaa kohden. Kaikki jotka ovat joskus koittaneet juosta vedessä jalat pohjassa, tietävät, että se on hidasta etenemistä. Hai lähestyi naista uhkaavasti ja kaikki pidättivät hengitystään. -paitsi eräs tummaihoinen nuori mies joka huusi keuhkojensa voimalla "Swim, white bitch, SWIM"! Nainen otti ohjeen nöyrästi vastaan, ui pois vedestä ja hai suuntasi tyhjin vatsoin ulkomerelle.

Muutama kuukausi tapahtuneen jälkeen, ilmoittauduin Miamin Triathloniin. Mieleeni ei ollut tullut, että uintiosuus tapahtuu samaisessa vedessä jossa hai uiskenteli. Miamin Triahtholinissa kilpailijat viedään aamun sarastuksessa Miamin edustalla olevalle pienelle saarelle, josta uidaan 1.5 km mantereelle. Meille osui ensimmäinen laivavuoro, jolloin oli vielä pilkkopimeää. Laiva joutui pimeässä jättämään uimarit normaalia kauemmas rantaa ja jouduimme hyppäämään laivan reunalta pimeään veteen. Lähes hyperventiloin pelätessäni, että hai iskee juuri minuun, harvinaiseen herkkuun, pohjoismaalaiseen kinkkuun. Ystäväni keksi hätäisesti valheen kauempana merellä veteen heitettävistä lihan paloista, joilla seudun hait houkutellaan pois triathlonin ympäristöstä. Uskoin ja sain oman paniikkikohtaukseni kuriin. Olisin tosin ollut rauhallisemmin mielin, jos olisin kuullut alla olevan vitsin:

"Miksi hait eivät hyökkää lakimiesten kimppuun?
-ammatillisesta kunnioituksesta"

Hyvää viikonloppua ihanaiset, aiheeseen liittyen alla Tiburon (espanjaksi "hai"), yksi klassisista merenque-hiphop biiseistä sekä Proyecto Unon alkuperäisversiona että tämän kesän Henry Mendezin uutena remixinäkin. Luukuttakaa kummasta enemmän tykkäätte.

***

When I first visited Miami, I saw a shark. Me and a bunch of friends were walking on the beach and were in the middle of a conversation when suddenly we noticed that all swimmers had came out of the water and everyone were looking at the sea. We could hear everywhere "shark, shark, shark" and there it was: fin above the water, very close to the beach.

In addition to the shark, also a young blond woman was in the water and she was further away from the beach than the shark. There were only some tens of meters between the woman and the shark. All of the sudden the shark headed towards the woman. The woman panicked and tried desperately to run out of the water. Anyone who has tried to run in the water feet on the bottom, knows that it is a very slow way to move. People were holding their breaths except one afro-american guy who shouted out loud "swim, white bitch, SWIM". -and she did. The woman got out of the water and the shark swam away.

Few months later I signed up for Miamin Triathlon. It did not come to my mind that the swimming part of the triathlon would happen in the same water than I had seen the shark. The racers are taken early in the morning to a small island in front of Miami and they will swim 1.5 kilometers to the mainland. We were taken in the first boat before the dawn and it was still completely dark. The boat had to leave us quite far away from the island and we had to jump to the dark water. I almost hyperventilated thinking that the shark will naturally eat me, a rare delicacy, Nordic flesh. My friend quickly made up a story about meat thrown into the water outside of the triathlon area to attract the sharks away from the swimmers. I believed the story and controlled my panic. However, I would had been much calmer if I knew the joke below:

"Why won't sharks attack lawyers?
-Professional courtesy."

Have a lovely weekend sweethearts and find below Tiburon ("shark" in Spanish), one of the classic merenque-hip-hop songs, both the original Proyecto Uno version and this summer's hit version by Henry Mendez. Belt out which you like best.

P.S. Jos Henry Mendezin video ei avaudu, tässä linkki
In case you are not able to open the Henry Mendez video, here is the link

Honeymoons, Honey Heals

Ennen kuin tapasin aviomieheni, etsin unelmieni prinssiä läheltä ja kaukaa. Tapasin pitkän sinkkukauteni aikana monelaisia ihmisiä: lyhyitä ja pitkiä, tummia ja vaaleita, komeita ja ei-niin-komeita, hauskoja ja tosikkoja, ûber rentoja ja kontrollifriikkejä. Pohjoismaalaisia ja lattareita, eurooppalaisia ja arabeja, seikkailijoita ja mamman poikia. Köyhiä opiskelijoita ja miljonäärisukujen vesoja, taitelijoita ja juristeja, taivaan rannan maalareita ja täydellisiä perheen isiä. Kiersin maailmaa Ushuaiasta Bergeniin ja Lhasasta San Fransicoon, kunnes turkulainen löysi naantalilaisensa Helsingistä.

Systemaattinen ja määrätietoinen sielunkumppanin metsästys oli ajoittain epätoivoista ja ajattelin jääväni vanhaksi piiaksi. Onneksi mieheni pysäytti minut eräänä lokakuisena perjantaina eikä päästänyt enää käsistään. Historia huomioon ottaen, naimisiinmeno oli todella iso juttu ja totaalisena travelholicina niin oli häämatkakin. Tai siis häämatkat, teimme niitä kolme. Heti häiden jälkeen kävimme Sloveniassa. Jos liikutte niillä seuduin, olisi suorastaan virhe olla käymättä Hisa Frankossa, jonka lähiruokaan keskittyvä ravintola on niin herkullinen, että kuulemamme mukaan George Clooneykin ajaa 300 km Italian asunnoltaan vain syödäkseen siellä. Myöhemmin teimme automatkan Iloiseen Itä-Suomeen (huikea Punkaharju, Punkaharjun valtion hotellin illallinen, Vihreä Kullan kulttuuritie) ja helmikuussa pakenimme Suomen pakkasia Vietnamiin ja Kambodzaan.

Tämän viimeksi mainitun Honey Moon Part III aikaan olinkin jo onnellisesti raskaana mutta äärimmäisen pahoinvoiva. Pepperin herkutellessa yhden maailman parhaimmiksikin kehutun keittiön antimilla, minä söin perunamuusia. Raskauspahoinvoinnin lisäksi sain Flunssan isolla F:llä. Pepper hengaili Phu Quocin auringossa, minä makasin ilmastoidussa hotellihuoneessa megalomaanisessa nuhassa, yskässä,  ja kuumeessa. Kolmantena päivänä hotellin johtajatar koputti oveen, toi kannullisen teetä ja käski juoda kaiken. Jo samana iltana ihastelin kuutamoa Pepperin kainalossa uima-altaalla ja seuraavana päivänä flunssasta ei ollut jäljellä kuin täysinäinen roskis kätettyjä nenäliinoja. Siitä lähin meillä on parannettu alkavat ja jo päälle iskeneet flunssat alla olevalla reseptillä.

Ja mistä tämä kaikki tuli tänään mieleeni? – no kun Pepperillä oli aamulla kurkku kipeä. Tutkimattomia ovat naisen aivojen polut...

Soft but Spicy Flu Killer

1. Kuori ja raasta tai pilko pieneksi tuoretta inkivääriä kunnon pala ja laita teekannun pohjalle

2. Pilko 3-4 limeä reiluiksi lohkoiksi, purista mehut inkiväärin päälle ja lisää puristetut limen kuoret kannuun

3. Keitä vettä (n. litra) ja kaada inkiväärien ja limelohkojen päälle. Sekoita ja anna hautua reilusti.

4. Lisää överisti hunajaa.

5. Nauti ja anna tämän pehmeän mutta suloisesti potkivan teen parantaa.

Kuva: Isovanhempani (jotka varmistivat pitkän yhdessäolon avioitumalla Varman päivänä) lomamatkalla Kanarialla.

***

Before I met my husband, I searched for my prince from near and far. During my long single era I met all kind of people: tall and short, dark and blonds, handsome and not-so-handsome, funny and humorless, over relaxed and control freaks. Nordic and Latin, Europeans and Arabs, adventurers and milksops, poor students and heritors of millionaire families, artists and lawyers, dreamers and perfect family guys. My travels took me from Ushuaya to Bergen and from Lhasa to San Francisco, until this girl from Turku met his guy from Naantali in Helsinki.

My systematic and determined search for a soul mate was desperate once in a while and I truly thought I would be a spinster. Luckily my husband stopped me in one dark October evening and did not let me go ever after. Taken into account this background, getting married was extremely big for me. And as a total travelholic, so was our Honeymoon. Oh, I mean Honeymoons. We had three. 

Right after the wedding we went to Slovenia for some days. In case you are in the neighborhood, it would almost be a mistake not to visit Hisa Franko. The restaurant of this small family-run hotel is so delicious that, (based what we were told) even George Clooney drives 300 kms from his house in Italy just to eat here. Later we made a road trip to Eastern Finland (amazingly beautiful Punkaharju, dinner at Punkaharjun valtion hotelli) and in February we escaped the cold and snow to Vietnam and Cambodia.

During the latter, Honey Moon Part III, I was already happily pregnant but suffering horribly morning sickness which in my case was 24/7 sickness. While Pepper enjoyed Vietnamese delicacies, I had mashed potato. In addition to my 24/7 sickness I got a Flu with big F. Pepper was hanging out alone under the sun of Phu Quoc and I was lying in the bed in our hotel room with running nose, cough and fever. On the third day the lady who owned the hotel knocked on the door and gave me a pot of tea and ordered me to drink it all. The same evening I was admiring stars in Pepper's arms on the pool-side and the next day only the pin full of used Kleenex reminded us about the flu. Ever since we have healed all coming or already attacked flues with the recipe below.

Where did all this come from? – Well, Pepper had a sore throat this morning. Unknown are the ways how women brain work...

Soft Flu Killer

1. Peel and grate or cut in small fresh ginger and put on a tea pot.

2. Cut 3-4 limes and squeeze them over the ginger. Add also the squeezed lime pieces to the pot.

3. Boil 1 liter of water and pour over the ginger and lime. Blend and let it brew.

4. Add generously honey.

5. Enjoy and let this soft but kicking tea to heal.

Picture: My granparents on a holiday in Canary Islands in the  mid-60s

Clean Sheet Day

Luovutan ilolla imurin, lattiamopin ja vessaharjan siivoajalle (tai miehelleni) mutta pidän silityksestä ja tiskikoneen täytöstä. Kun tiskikone on täynnä, tiskipöytä pyyhitty ja keittiöön leviää tasainen ja turvallinen tiskikoneen hurina, tuntuu että elämässä on kaikki taas järjestyksessä.

Silittäessä näkee heti työnsä tuloksen. Kasasta ryppyistä kangasmassaa muodostuu siistejä ja sileitä pinoja vauvan vaatteita, miehen paitoja, omia vaatteita ja vuodevaatteita. Paras pino on se vuodevaatepino. Mikään ei voita rapeiksi mankeloituja tai silitettyjä lakanoita, tyynyliinoja ja pussilakanoita. Tiedättekö sen siivouspäivän illan suloisen tunteen, kun tavarat ovat paikoillaan, puhdas lattia hellii jalkapohjia, kylpyhuoneen hanat kiiltävät ja ilma on tuuletuksen jäljiltä raikas? Ottaa piiiiiitkän suihkun, pesee tukan, kuorii ihon, raspaa jalat, levittää hyväntuoksuista rentouttavaa kosteusvoidetta, harjaa hampaat erityisen huolellisesti, pukee puhtaan (ja silitetyn) yöpaidan ja pujahtaa sileiden, hyvältä tuoksuvien lakanoiden väliin. Miten turvalliselle ja hyvälle maailma noina iltoina tuntuukaan. Suloisia unia muruset!

P.S. Löysin eilen ihanan Kiitos Hyvää hyvinvointiblogin, joka surukseni kohta lopettaa mutta käykää äkkiä katsomassa ainakin raikastusviikon vinkit. Bongasin itselleni innostuksen kuivaharjaukseen, jonka lisäsin iltarituaaleihini. Tuntui hyvälle, taisin jäädä kerrasta koukuun!

EDIT 20 minuuttia myöhemmin
Ja sitten se tunne, kun on mielessään iloinnut kaikesta tästä siisteydestä, puhtaudesta ja raikkaudesta ja on iloinen, että sai taas yhden postauksen väkerrettyä ja kaikesta tästä inspiroituneena pyöräyttää vielä tiramisut huomista illallista varten jääkaappiin muhimaan. Ja sitten alkaa ihmetellä, että missä se rakas aviomies on. Että josko se tulisi samaan aikaan niiden puhtaiden lakanoiden väliin. Ja sitten, kun sitä lähtee hakemaan, sen löytää terassilta riippukeinusta polttamasta sikaria, siis SIKARIA!!!!! Paksua, kuubalaista sikaria, jonka haju juuttuu kiinni kuin jeesus-teippi eikä sitä poista suihku, pepsodent tai xylitol-purkka. Siis minun puhtaat lakanat!!! Voisikohan hänet komentaa terassille nukkumaan? Voisihan?

***

I gladly give up vacuum cleaner, mop and toilet brush to a cleaning lady (or to my husband) but I do like ironing and filling the dish washer. When the dish washer is full, the sink wiped clean and the cozy noise of dish washer  spreads into the kitchen, it feels like the life is in order again.

Ironing I like as it gives immediate result. A pile of wrinkly fabric mass transforms into neat piles of folded baby clothes, men's shirts, my own clothes and bedclothes. The latter is the best pile. Nothing competes with ironed or mangled crispy sheets, pillowcases and blanket covers. Do you know the sweet feeling of the evening after cleaning day, when all things are in their right places, clean floor cherish your bare feet, bathroom taps shine and the air is fresh? Then you take a loooooong shower, wash your hair, scrub your skin, file your feet, apply some relaxing and good-smelling body moisturizer, brush your teeth with extra care, put a clean (and ironed) nightdress and slip into smooth, crisp, fresh bed. How good and safe the world seems to be on those nights. Sweet dreams dears!

P.S. I found a great well-beign blog yesterday (only in Finnish though, sorry!) Kiitos Hyvää. It inspired me to try dry brushing so I just added it to my evening rituals before bath. Oh my, it felt good, I think I got hooked at first try!


EDIT 20 minutes later
And then the feeling when you have been pleased about all this tidiness, cleanness and freshness and you have been happy to been able to make another post and inspired of all this you quickly prepare tiramisu for tomorrow's dinner. And then you start to wonder where your dear husband is, whether he would like to come to that clean, crisp and fresh bed at the same time. And you go to search for him. And you find him in a hammock on terrace smoking cigar, I mean CIGAR!!! Big, fat, Cuban Cigar, which smell sticks like a clue and cannot been washed away by shower, Colgate or chewing gum. My clean sheets!!! Could I ask him to sleep on the terrace, could't I?

Safety Check

Keittiön palovaroitin toimii. CHECK.
Yletyn kuittaamaan sen, kun nousen tuolille, varpistan, kurotan ja hyppään. CHECK.
Palaneet salvian lehdet ovat syömäkelvottomia vaikka ne on poltettu voissa ja maustettu sormisuolalla ja mustapippurilla. CHECK.
Joskus on päiviä jolloin on viisainta ottaa päiväunet. CHECK.

***
The fire alarm in our kitchen works. CHECK.
I am able to turn it off if I stand on a chair on tiptoes, stretch and jump. CHECK.
Burnt sage leaves are inedible even if seared in butter and seasoned with salt and pepper. CHECK.
Sometimes it is wise to take a nap in the middle of the day. CHECK.

Self-Pick Blumen

Oi mikä sunnuntai-retki! Vain n. 20 minuutin bussi-raitiovaunu-bussikombinaatiolla pääsimme hurmaaviin maalaismaisemiin, jossa seuraava toiminta on sydämellisesti suositeltavaa; Ensin ihaillaan kukkapellon tarjontaa: Leijonakitoja, Gladiouluksia, Auringonkukkia, Astereita, Daalioita, Ruiskaunokkeja, Ruusuja...you name it, they have it...

***

Oh what a Sunday-foray! Only about 20 minutes buss-tram-buss-trip took us to lovely countryside, where the following activity is highly recommended;  First you admire the flower field: Snapdragons, Gladiolus, Sunflowers, Michaelmas Daisies, Dahlias, Corn Flowers, Roses...you name it, they have it...

...sitten tarkastetaan hinnat...

***

...then you check the prices...

...sitten poimitaan kaunottaret...

***

... then you pick the beauties...

...lasketaan loppusumma ja kolikot...

***

...count the total...

...maksetaan lippaaseen ja poistutaan onnellisina kukkapuskat kainalossa kotiin...

***

...you pay to the box and go home happy with beautiful flowers...

Kotimatkalla voi vielä poiketa maatalon kautta, josta saa kananmunia, omenia, hunajaa, luumuja, mehua, maitoa ja kurpitsoja samalla "kerää itse-maksa lippaaseen"-prosessilla ja kaupan päälle Pancho näki hevosia, lehmiä, kanoja ja kissoja. Oi miten onnelliseksi kaikki tämä minut tänään tekikään!

***

On your way to home you may stop by in a farm house where you can apply the same "pick yourself-pay to the box" for eggs, apples, honey, plums, juice, milk and pumpkins and for good measure Pancho saw horses, cows, chickens and cats. Oh, how happy all this made me today!