Au Revoir

Meidän pieni perhe on lähtenyt lomalle. Pancho pitänee huolen, että kuvan kaltaista lokoilua ei liene luvassa mutta toivottavasti saamme aurinkoa, lämpöä, yhdessä oloa, hiekkakakkuja, uimista, leikkipuistoja, halittelua, käsi kädessä kulkemista, taidetta, herkullista ruokaa, rantaa, shoppailua (=kauniit Saint Tropez sandaalit ja äitienpäivälahja-käsilaukun) ja shampanjaa omalla parvekkeella lämpimässä, tummassa yössä. Nähdään taas ensi viikolla!

***

Our little family has gone for holidays. Pancho might make sure that there will not be such completely relaxation as in the picture above but I hope we will get sunny and warm days, quality time together, sand cakes, swimming, playing in a park, walking hand in hand, hugging, art, delicious food, beach, some shopping (=beautiful Saint-Tropez sandals and delayed Mothers' day gift handbag) and some time for just two of us in our hotel balcony enjoying champagne in a dark and warm night. See you next week!

Varrella Virran / Along the River

Joskus ei usko ennen kuin omin silmin näkee. Maaliskuussa mieheni kertoi paikallisesta kesäilmiöstä: kuumina kesäpäivinä kaupunkilaiset riisuituvat joen rannalla, laittavat vaatteensa kelluviin vedenpitäviin pusseihin, sitovat sen nilkkansa ympärille ja hypääävät hurjana virtaavan Rheinin mukaan. Kun uiminen riittää, he ohjaavat itsensä virran mukana takaisin rannalle, ottavat vaatteensa pussista, pukevat ja istahtavat virkistävän uintiretken päätteeksi oluelle jollekin jokivarren monista terasseista. Jotta harrastus ei olisi liian lällyä, extra jännitysmomentin takaavat jättimäiset rahtilaivat, jotka kulkevat jokea hämmästyttävän lujaa vauhtia.

Näinä lämpiminä päivinä olemme viettäneet paljon aikaa Rheinin varrella ja olen omin silmin päässyt todistamaan kymmeniä päitä virran vietävinä. Jouduinpahan katselemaan myös oman mieheni päätä siellä kuohujen joukossa...Työkaverit olivat menossa ja mukaan oli mentävä. Olimme Panchon kanssa seuraamassa tapahtumaa yllä kuvatussa ravintolassa. Miehet vaihtoivat uimahousut ravintolan pukukopissa, kävelivät jokea ylöspäin, pulahtivat veteen ja heittäytyivät virran vietäviksi. Mies kertoi jälkikäteen olleensa erityisen huolissaan siltojen alituksista. Vältellessään joutumasta liian lähelle sillan pilareita, hän ajautui keskelle jokea ja joutui tekemään (kirjaimellisesti) hartia voimin töitä päästäkseen tarpeeksi nopeasti siihen kohtaan rantaa, josta portaat takaisin ravintolaan nousivat. "Aikamoista", sanon minä ja pudistelen päätäni.

***

Sometimes you don’t believe before you see. In March my husband told me about a  local summer phenomena: on warm days the citizens take of their clothes, put them into waterproof floating bag, strap the bag to their foot and jump to the tremendous current of Rhein. When they feel like that they have swum long enough, they navigate themselves along the current to the edge of the river, get up, get dressed and sit down for a beer after such a refreshing dip.And not to make this too sissy, you can get an extra thrill from the huge cargo vessels passing the river with surprisingly high speed.

During these warm days we have spent time along the river and I have seen with my own eyes dozens of heads gone by the current, including my husband's. His colleagues were going to swim so naturally he wanted to go with them. Pancho and I went to witness his recklessness and stayed in the restaurant photographed above. Men changed their swim suits on in the restaurant, walked up along the river and jumped into the water. Later Mr. Pepper told me that he was concerned about going below the bridges and when keeping out of the bridge pilars, he was all of the sudden in the middle of the river and had to work very hard in order to be able to arrive on the right spot to take restaurant's ladders up again. "People are crazy", say I and shake my head.

Jos virta on liian hurja, voi ilmeisesti pulahtaa myös johonkin keskustan lukuisista suihkulähteistä...
***
If the Rhein's stream is too brave, apparently you may also enjoy the water in many of city's fountains...

Life Lately

Jos edellisviikolla oli hikistä ja haipakkaa, kuluneella viikolla on ollut viileämpää ja rauhallisempaa. Rakas urhea Pancho-pikkuiseni kiersi taidenäyttelyt niin hienosti, että otettiin tämä viikko rennosti ja tehtiin enemmän juttuja joista hän erityisesti pitää.

Kävimme puistossa leikkimässä australialais-englantilaisen pikkutytön (ja hänen äitinsä) kanssa. Pancho ihasteli puoli vuotta isomman tytön hiekkalaatikkotouhuja ja minä sain kutsun expat-äitien kirjakerhoon.

Käväisimme lasten ulkoilmakirppiksellä australias-saksalaisen pikkupojan (ja hänen äitinsä) kanssa  ja löysimme kolme englanninkielistä kivaa lastenkirjaa. Yhdessä Puppe leipoo kakkua, toisessa Maisa menee piiloon ja kolmanessa pehmoinen kani johdattelee yöunille. Selvisi, että myös pojan äiti rakastaa kakkujen leipomista ja että heidän terassillaan on lasten kahluuallas. Saimme kutsun uimaan ja maustekakulle.

Kävin kuntosalilla ja Panchon ollessa lapsiparkin ainoa asiakas, hoitaja oli päästänyt hänet pallomereen. Riemulla ja onnella ei ollut rajoja!

Kävimme joka keskiviikkoaamuisessa Gymboreen musiikkitunnilla. Pancho oli liekeissä, kun pääsi soittamaan tamburiinia. Olemme myös siirtyneet rytmitikkujen imeskelystä niiden paukutteluun, joten selkeää edistystä musiikkikasvatuksessa on havaittavissa.

Tällä viikolla Pancho on lisäksi siirtynyt vaunuista rattaisiin, tutustunut kiviin, saanut ystävälliseltä rouvalta raitiovaunussa ilmapallon, päästänyt pallon taivaan tuuliin, haukannut supermarketissa kevätsipulin vartta, nähnyt elämänsä ensimmäisen lehmän, alkanut osoitella koiria, noussut itse istumaan, pitänyt kovia konttausasentotreenejä juuri ennen nukahtamista ja osoittanut alati kasvavaa kiinnostusta avaimiin, aurinkolaseihin, lompakoihin ja kännyköihin. Hän on jo jonkin aikaa vilkuttaa kuullessaan "hei hei" ja "bye bye" ja tällä viikolla iloisen heilutus reaktion sai aikaan myös "tschüss".

Me aikuiset vietimme juhannusviikkoa arkisissa merkeissä, perjantaina sentään söimme illallisen terassilla kynttilän valossa ja kaipasimme ystäviämme Suomen suvessa. Eilen Mr. Pepper otti vastuun lapsenhoidosta ja minä pääsin hetkeksi yksin kaupungille. Vietin (erittäin kalliiksi tulleen) tunnin erään boutiquen alennusmyynnissä. Kassalla mainitsin ohi mennen saaneeni suosituksen ko. liikeestä ystävältäni Mrs. T:ltä ja samantien kädessäni olikin muotinäytöskutsu eksklusiiviseen VIP-asiakasiltaan.

Kävimme myös koko perhe viehättävällä pitkällä lounaalla Mrs. T:n ja hänen miehensä sekä heidän Little M:n kanssa. Tänään olimme Mr. Pepperin työpaikan Family Barbeque-tapahtumassa maaseudulla. Edellisviikonloppuna erään ravintolan viereisessä pöydässä oli meksikolainen perhe ja tänään he olivat samassa BBQ-tapahtumassa. Vaihdoimme yhteystietoja ja sain kutsun lattari-mammojen tapaamisiin.

Alkavalla viikolla on edessä supermarket-reissu Saksaan, lattemamma tapaaminen meillä, tutustuminen uuteen puistoon ja loppuviikosta lähdemme lomalle, OU JEE.

***

If the previous week was sweaty and busy, this week has been cooler and calmer. My dear brave Panchito was incredibly patient with all the art show visits so we took it easy this week and made more his favorite things.

We went to play in a park with an Australian-British little girl (and her mother). The girl is 6 months older than Pancho so he just admired how she was walking and playing in the sand box. I got an invitation to expat-moms’ book club.

We went to children’s flea market with an Australian-German little boy (and her mother) and found 3 nice children’s books in English. One of them is about Spot baking a cake, another is about Maisy playing hide and seek and the third about a soft bunny getting ready for the bed. I was told that the mother of the little boy also likes baking cakes and that they have a paddling pool on their terrace. We got an invitation for swimming and for a spice cake.

I went to gym and as Pancho was the only child in the child park, the nanny allowed him to go to the ball pool. There were no limits to his joy and happiness!

We went to our every Wednesday morning music group to Gymboree. Pancho was excited about playing the drum. We have also moved from licking the rhythm sticks to clapping the rhythm sticks so there is clear progress in his musical development.

In addition Pancho has switched from pram to push chair, has become acquaint with stones, got a balloon from a nice lady in the tram, let the balloon in the air, took a bite of spring onion stem in a supermarket, saw a cow for the first time in his life, started to point dogs on the streets, lift himself to sit and has been showing increasing interest in keys, sun glasses, wallets and mobile phones. Until now he has known to waive when someone says “bye bye” or “hei hei” but this week he also started to waive when hearing “tschüss”.

We adults had quite an ordinary Mid Summer week though on Friday we did have our dinner in a candle light in our terrace and missed all our dear friends in Finland.  Yesterday Mr. Pepper was in charge of taking care of the baby so I escaped to city center just by myself. I spent (an expensive) hour in sales of a nice boutique. On the cashier I mentioned (just as a small talk) that my friend Mrs. T recommended me this boutique and immediately I was handed over an invitation to very exclusive fashion show for VIP clients.

We (the whole family) also had a lovely long lunch with Mrs. T, her husband and their Little M. Today we went to a family BBQ organized by the company Mr. Pepper works for. Some weeks ago we were in a restaurant and there was a Mexican family in a table near to us. The same family was in the BBQ today! We exchanged contact details and I got an invitation to meet other Latin moms.

Next week brings a grocery shopping trip to Germany, some friends for a coffee, getting to know a new park and on Thursday we will be off to summer holidays. OH JEAH!

Weekend Flowers - Hydrangeas

Chillailua terassilla. Hyvää Juhannusta!
***
Our balcony and Mid Summer chill out.

Art Lovers in Basel

Basel täyttyi viime viikolla taiteen rakastajista. Art Basel on maailman tärkein modernin ja nykytaiteen tapahtuma, joka houkuttaa kaupunkiin maailman johtavia gallerioita ja taiteen kerääjiä. Art Basel järjestettiin ensimmäisen kerran 1970 ja viime vuonna kävijöitä oli 65 000, 2002 tapahtuma laajeni Art Miami Beachille ja tänä vuonna järjestettiin ensimmäisen kerran Art Hong Kong. Lisää historiaa täältä.

Kuten aikaisemmin mainitsin, ihana ystäväni Mrs T tarvitsi täydennystä taidekokoelmaansa, joten hän laati ohjelman ja minä seurasin innosta poksahdellen mukana. Kävimme (Pancho ja Little M olivat tietysti myös mukana) Villa Reginassa, Scopessa, The Solo Projectissa ja Volta 9:ssä. Aivan mahtavaa! Yleissivistykseni nykytaiteesta ja tämän  hetken kuumista nimistä kasvoi exponentaalisesti viikon aikana. Alla kollaasi suosikeistamme sekä muutama tunnelma kuva. Enjoy!

*** 

Last week Basel was filled with art lovers. Art Basel is the world's premier Modern and Contemporary Art show which brings the world's leading gallerists and collectors to Basel. For the first time Art Basel was held in 1970, last year there were 65 000 visitors.  In 2002 the annual show was organized also in Miami Beach and this year it deputed in Hong Hong. More history here.

As I mentioned in my previous post, my lovely friend Mrs T needed an addition to her art collection so she made the program and I just followed happily along.  We (Pancho and Little M were also with us) visited the following shows: Villa Regina, Scope, The Solo Project and Volta 9. Amazing experience! My knowledge of contemporary art and today's hot names grew fundamentally.  Here is a collage of some of our favorites and some general pictures of the shows. Enjoy!

Weekend Flowers - More Peonies

Katsokaas näitä kaunottaria. - ja mikä ihaninta, Mr. Pepper on jälleen kotona.

***
Look at these beauties. - and the most lovely, Mr. Pepper is back home again.

Life Lately

Sain palautetta, että päivitän blogia liian harvoin. Härifrån tvättas.

Mies (kutsuttakoon häntä tästä eteen päin nimellä Mr. Pepper) oli työmatkalla koko viikon ja olemme olleet Vauvan (kutsuttakoon häntä vastedes nimellä Pancho, mikä oli meksikolaisten ystävieni nimiehdotus vauvalle) kanssa kaksin.

Olemme urheilleet: käyneet kuntosalilla delfiininin metsästysretkellä ja Mummy and Me Pilateksessa. Pancho on alkanut viihtyä lapsiparkissa.
Olemme kiertäneet taidenäyttelyitä. Viehättävä ja aina niin tyylikäs uusi ystäväni Mrs. T hakee täydennystä taidekokoelmaansa ja ilmoittauduin assistentiksi. Myös hänen miehensä oli koko viikon matkalla, joten meillä on ollut yllin kyllin aikaa taiteelle. Ja cappuccinoille. Ja pienelle Ranskan matkalle. Ja terassilounaille. Ja shoppailulle. Ja mielenkiintoisille keskusteluille. Rakastan äitiyslomaa.

Olemme siis käyneet Ranskassa. Luin vakuuttavan suosituksen luomuaurinkorasvasta, jota myydään Sephorassa. Yritin tilata netistä mutta toimittavat vain amerikkaan. Lähin Sephora löytyy pienen junamatkan päästä, joten sinne oli lähdettävä. Mrs. T ja Little M lähtivät mukaan. Paikan päällä saimme kuulla, ettei ko. tuote kuulu heidän euroopan valikoimaansa. Emme antaneet takaiskun varjostaa matkaamme vaan kävimme sadetakkiostoksilla Petit Bateussa ja lounaalla Paulissa. Vietimme myös pitkän tovin optikkoliikkeessä kokeillen aurinkolaseja ja leluliikkeessä leikkien hurmaavilla ranskalaisilla leluilla. Toistan: rakastan äitiyslomaa.

Olemme olleet pienessä raitiovaunuonnettomuudessa. Meille tuntemattomasta syystä kuski teki paniikkijarrutuksen mutta massamme eivät uhmanneet fyysikan lakeja vaan jatkoivat matkaansa. Kaaduin vaunun portaille, Mrs. T kaatui päälleni. Vauvojen vaunut kallistuivat uhkaavasti mutta seinä pelasti katastrofilta. Selvisimme isolla säihkähdyksellä ja sain muistoksi sääreni takaosaan mojovan, jomottavan mustelman.

Olemme kohdanneet poonamin. Pancholla on ollut vatsa sekaisin. Laitoin vaipan (tietenkin tahattomasti) vinoon ja nauttiessamme aasialaista lounasta Mrs. T:n kanssa coolin trendiravintolan terassilla, vaippa petti. Tähän genreen kuuluvissa ravintoloissa on harvoin lastenhoitopistettä. Tämäkään ei tehnyt sääntöön poikkeusta. Roikotin vauvaa naisten huoneessa sylissäni vasemmalla kädellä hakiessani hoitolaukusta puhdasta vaippaa oikealla. Yhtäkkiä huomasin vessan lattia suklaakeksin. Ja sitten toisen. Hetken hämmästelyäni tajusin näiden keksien tipahtelevan Panchon lahkeesta. Pehmeää kakkamassaa, joka lattiaan osuessaan levisi kauniiksi tasaiseksi palloksi. Oh My.

Olen kokeillut kotisokerointia. Kauneushoitolassa homma näyttää helpolta, joten en vaivautunut katsomaan opetusvideota youtubesta. Big mistake. Tahmeaa, takertuvaa, venyvää, limaista, jähmeää, tiukasti kiinni pureutuvaa sokerimassaa ei ollut vain sääressäni vaan molemmissa käsissä, sormien välissä, tuolilla, pöydällä, tietokoneen näppäimillä (opastusvideo alkoi tuntua hyvälle idealle siinä vaiheessa kun en saanut massaa jalasta irti), valokatkaisijassa, vesihanassa ja tiskipöydällä.

Eilisen käytin kodin hoitoon. Mr. Pepperillä oli elämänsä rankin ja tärkein työviikko, ei olisi ollut sopivaa ottaa häntä vastaan sekaisessa kodissa. Imuroin, pesin lattiat, pyyhin pölyt, pesin viisi koneellista pyykkiä, silitin pyykit, vaihdoin lakanat, hain tuoreet kukat, tein kalatacoja ja pistin oluet kylmään.

Suloinen sunnuntai meitä nyt hemmotelkoon.

***
I got feedback that I don't post often enough. Here we go.

My husband (let’s call him Mr. Pepper from now on) has been on a business trip all week and me and the Baby (let’s call him Pancho, which was the name my Mexican friends suggested for the baby) have been home alone.

We have been training: I have been to the gym three times and attended one Mummy and Me Pilates class. Pancho is starting to have fun at gym's child park.

We have been to art exhibitions: my lovely new friend Mrs. T is looking for an addition to her art collection and I volunteered as an assistant. Her husband was also on a business trip so we have had plenty of time for art. And for cappuccinos. And for a little trip to France. And for teracce lunches. And for shopping. And for interesting conversations. I love beign on maternity leave.

So we have been to France. I read a review on organic sun cream and it is sold in Sephora. Tried to order it from the internet but they only deliver to the US. The nearest Sephora is half an hour train trip away so off we went. Mrs T and Little M came along. In Sephora we were told that they don’t sell such brand in Europe. We did not let this unfortunate news to ruin our trip so we went to buy a rain jacket in Petit Bateu and had lunch at Paul. We also spent long time in optician trying on sun glasses and in a lovely toy store playing with beautiful French toys. I repeat: I love beign on maternity leave.

We have been in a small tram accident. For a reason unknown to us, the driver made emergency braking but according to the laws of physics our masses continued moving. I fell against the tram stairs, Mrs. T fell on me. Babies' push chairs leant on their right side and would have been fell down if there wasn’t wall next to the Pancho's pram. Luckily nothing bad happened but I got a big hefty and aching bruise on my leg.

We have faced poonami. Pancho is having an upset tummy. I put his diaper on the slant (without any intention of course) and when enjoying Asian lunch with Mrs T in the teracce of a cool and trendy restaurant, the diaper gave out. Restaurants belonging to this genre, rarely have baby changing tables. This restaurant was not an exception. I was carrying Pancho with my left hand when using my right hand to reach for a new diaper in the diaper bag. All of the sudden I noticed there was a chocolate chip cookie on the floor. And another. Then I realized that those cookies were coming from Pancho’s trousers’ leg. Soft poo forming beautifully rounded piles when hitting the floor. Oh My.

I have tried sugaring at home. In beauty salons it looks easy so I didn’t bother to see the instruction video in YouTube. Big mistake. Sticky, tacky, stretchy, slimy, stiff sugar mass was stuck not only in my legs but also in my both hands, between the fingers, on the chair, on the table, on the keyboard of my laptop (all of the sudden it started to be a good idea to look the instruction video when I understood that I cannot detach the sugar from my skin), light switch, water tap and sink.

Yesterday I dedicated to house work. Mr. Pepper had the most important and stressfull work week of his life so it would not have been appropiate to receive him in a messy home.  I vacuume-cleaned, mopped the floors, dusted, washed clothes, ironed, changed the bed, got some fresh flowers, prepared fisch tacos and put beer cold.

Let the sweet Sunday treat us.

Kohtaamisia osa 2 / Encounters Part 2

Minulla on päivityksiä aikaisempaan kirjoitukseen  Kohtaamisia.

Olin viime viikolla jälleen siellä kaupungin hienoimmassa gourmet ruokakaupassa. Siellä on yleensä hyvin hiljaista keskellä päivää. Muista ajankohdista en tiedä, käyn vain keskellä päivää. Se on oivaa aikaa opetella sanakirjan kanssa ruokatuotteiden nimiä. Kalatiski tosin oli kerralla visiteerattu, pieni matkasanakirjani ei tunne kuin lohen ja silakan. Lohi on helppo päätellä muutenkin, sillä se on, sanoisinko, visuaalisesti aika idioottivarmasti tunnistettava kala ja silakoitahan täällä ei ole (ehkä sanakirjasta saa hyvän takan sytykkeen?) Päätin alkaa ostaa tunnistamattomia kaloja tiskin rivistä järjestyksessä ja kokeilla. Sovelsin taktiikkaa Ranskassa ja osoitin sormella valkoista kalaa supermarketin tiskissä, s'il vous plait.  Kala paljasti todellisen minänsä vasta kotona paistinpannulla. Meillä löyhkäsi monta viikkoa. Tunnistamme nyt turskan maan kaikilla virallisilla kielillä.

Ja sitten asiaan. Olin siis haahuilemassa kaikkien kauniisti pakattujen gourmet ruokahyllyjen välissä, kun vastaan käveli tutunoloinen mies. Aika tavallisen näköinen, hyvin huomiota herättämättömästi pukeutunut mies. Kelasin mielessäni kaikki vauvaharrastustoiminnoista tutut isät, naapurit, mieheni kaverit, ylipäänsä kaikki täällä tapaamani miehet (toimitus oli lyhyt). Vasta poistuessani kaupasta monta minuuttia myöhemmin, keksin kuka hän oli. En ollut tunnistaa häntä ilman verkkosukkahousuja, minihametta ja korkokenkiä!

Myös papukaijamies on osunut retkiemme varsille. Hän istuu usein yksin (ilmeisesti) kotitalonsa edessä juoden aamu auringossa  matea, kun olen palaamassa kotiin kuntosalilta (muistanette delfiini-projektini). Hän on jotekin surullisen oloinen. Onkohan hänen papukaijansa karannut?

P.S. Kuvan rouvan tapasin Havanassa muutama vuosi sitten. Samainen señora poseeraa myös Lonely Planet Cuba-oppaassa. Miten pieni maailma, vai mitä?

***
I have some updates related to people I met in my post Kohtaamisia (Encounters)

Last week I visited the city's finest grocery store again. It is very quiet in the middle of day. I don't know though how busy it is other times, I only visit it in the middle of the day. It is very convenient time to learn food vocabulary in German with my small pocket dictionary. I was hoping to learn fish names but it was a very short language lesson as my dictionary knows only salmon and "silakka" (Baltic herring, a small Finnish fish). Salmon is quite idiot proof to identify by looks and there is no silakka in Switzerland (maybe my dictionary will have another life as fire-lighter?). I decided to try unidentified fishes in the order they appear in the counter.  I applied this strategy in France and pointed a white fish in supermarket counter, s'il vous plait. The fish revealed its true identity when frying it in a pan at home. The whole apartment stunk for weeks. We now know cod in country’s all official languages.

Back to the topic…so I was wandering around and among all those beautifully packed grocery items when I saw a man. An ordinary looking man who was dressed in inconspicuous way. I went in my mind through all the daddies from playgroups, our neighbors, my husband's colleagues, basically all the men I have met here (the list was short) but I could not figure out who he was. -until many minutes later. I had not recognized him without fishnet stockings, mini skirt and high heels!

I have also been seeing the parrot-guy. He often sits alone in front of (apparently) his home building and drinks mate in the morning sun when I am returning home from the gym (you might remember my Dolphin-project). He looks somehow sad. Has the parrot flown the coop?

P.S. The lady in the picture I met in Havana a couple of years ago. The same señora poses for Lonely Planet Cuba. What a small world, ha?

My Hoods

Lähdimme eilen kävellen kaupungin viehättävimpään puistoon. Tällaista polkua pitkin matkamme kulki.

***

Yesterday we went for a walk to the most charming park in the city. This is how our walk looked like.

Weekend Flowers - Roses on the Wall

Vihdoinkin kesä saapui Pohjolasta Keski-Eurooppaan. Ihanan helteisen päivän kunniaksi ulkokukkia; kotitalomme sisäänkäynnin upeat seinäruusut.

***

Finally the summer has arrived to Central Europe. In honor of a beautiful summer day, here are the gorgeous roses from our building entrance.

Dolphin-Whale-Dolphin-Whale...

Picture from here

Jokunen vuosi sitten jaoin opettavaisen tarinan siitä, miten päätyä valaaksi ja palautua delfiiniksi (juttu  täältä ). Palaan aiheen pariin.

Raskauteni loppupuolella ystävättäreni hehkuttivat imetyksen ihanuutta mainoslauseella "mahtavaa, kun voi syödä joka päivä pullaa ja suklaata ja siitä vaan laihtuu". Uutisesta ilahtuneena nautin pullan päivässä, parhaina kaksi. Ja arvatkaapa mitä? - en laihtunut! -Lihoin! Asiaa, ja alati vatsanseutuville kerääntyviä kiloja, aikani ihmeteltyäni, päättelin metabolismini toimivan käänteisesti.  Imetys ei kohdallani polta rasvaa vaan varastoi sitä.

"Take massive actions" sanoi Anthony Robbins, joten lanseerasin "perjantai-pullan" (= leivonnaisia vain perjantaisin), työnsin lastenvaunuja lumipenkoissa ja vaadin palkkaamaani personal traineriä olemaan armoton. Kolmen kuukauden kuluttua tepastelin taas skinny farkuissani, taputtelin tyytyväisenä takapuoltani ja iloitsin, että tunnistin itseni taas valokuvista. Kunnes...

Uudessa vieraassa kaupungissa pääni täyttyi sellaisista loistavista ajatuksista kuten "kas, lapsihan voi nukkua parvekkeella. Taidapa oikaista itsekin pitkäkseni", "Onpa avocadon kilohinta huikea, laitankin leivän päälle nutellaa", "en ole varma löydänkö kävellen perille,  menenpä varmuuden vuoksi raitiovaunulla". Sveitsi ei myöskään ole tunnettu vähärasvaisista juustofounduista tai pahasta suklaasta.

Jos siis nyt kerron, että useampi taho on tiedustellut onko meillä aikeita hankkia toista lasta ja samalla vilkuillut merkitsevästi vatsanseutuani, nopeimmat ymmärtävät, että valastahan täällä taas muistutetaan. -tai siis ilmeisesti ainakin raskaana olevaa ihmistä...niin tai näin, ei hyvä.

Liityin paikalliselle kuntosalille. Aikaisemman tanssijataustani huomioon ottaen (ks. yllä oleva linkki), itsevarmuuteni ensimmäisellä zumbatunnilla oli korkealla ja eturiviinhän sitä oli pakko tunkea. Tunti oli juuri aluillaan, kun eteeni eturivin eturiviin kiilasi toinen maanantai-aamun zumbaaja. - harmaatukkainen, hieman kumara, kahdeksaakymppiä lähentelevä herrasmies. Oli urheilushortsit, hikinauha ja vesipullo. -ja ne muuvit. Mikä Senior Delfiini! Mikä inspiraatio!

Eläinbongareille tiedoksi: Turun saariston vesissä uiskentelee heinä-elokuussa delfiini. -tai valas. -tai valasdelfiini...

***

Some years ago I shared an educational story about how to transform from dolphin to whale and back to dolphin again (you may find it here, it is only in Finnish though, sorry!). Let's get back to the topic.

At the end of my pregnancy my friends started to tell me how great nursing was as "you can eat cakes and chocolate every day and still you will just loose weight". Inspired by this wonderful news, I ate a slice or two every day. And guess what? - I did not loose weight! I gained weight! After observing this phenomenon and the kilos gathered on my hips for a while, I made a conclusion that my metabolism works other way around: It does not use the fat in my body to nurse the baby, it stores more of it for nursing.

"Take MASSIVE actions" would Anthony Robbins say so I implemented "a cake only on Fridays"-restriction, had marathon long walks with the pram in heavy snow and asked my personal trainer give no mercy. After 3 months of hard work, I was using my skinny jeans, admired my butt in the mirrow and happily recognized myself in pictures again. - Until...

In our new hometown my head was filled with excellent ideas as "oh, the baby sleeps well in the balcony, I should take a nap too", "oh my how expensive avocados are, I'll put nutella on my bread instead", "I am not sure if I can find the place walking, better take the tram". In addition, Switzerland is not known for low-fat cheese fondues or bad chocolate.

So if I tell you now that  a couple of people have asked if we have plans to have more children and at the same time they have been measuring my tummy with their eyes, you may understand that I am back to "whale"-form again. -or at least a form of a pregnant woman. Either way, not good.

I bought an annual membership to local gym. Based on my previous dance experience (pls see the link above)  my self confidence was so big that I went to the first row in the first zumba lesson. It was just about to start when someone walked in front of me; to the first row of the first row.  Grey haired gentleman near to his 80s. He had sport shorts, sweat band and a bottle of water. -and those moves! What an elegant Senior Dolphin! What an inspiration!

Nature lovers be aware, there will be a rare dolphin swimming in the waters of Turku archipelago this July-August. - or a whale. - or a dolphin-whale...

Chicken who wants to see in the dark and Moko who travels the world

Haluaisin lukea lapselle kirjoja, joissa on hauska mutta opettavainen tarina sekä kauniit ja värikkäät kuvat. Halusin kirjan herättävän lapsessa ajatuksia, kysymyksiä, aihetta keskusteluun. Haluaisin kirjan olevan sellainen, että kun hän vanhempana lukee sitä, hän hämmästyy miten paljon tietoa elämästä kirja on hänelle jo aivan pienenä opettanut. Tällaisten kirjojen löytäminen on osoittautunut yllättävän vaikeaksi.

Onneksi minulla on aikaa metsästää, sillä tällä hetkellä meillä luetaan vielä kivoja kuvakirjoja, joissa kurkitaan läppien alle ja selvitetään minne pikku Myy on piiloutunut. Painellaan nappeja ja riemastutaan aina yhtä yllättyneesti, kun metsän eläimet alkavat soittaa suloisia sointuja. Hihkutaan Maisan sirkus tempuille.

Alla pari yllä mainitut kriteerit täyttävää suosikkiani, joiden sivuja pienet sormet jo innostuneesti kääntelevät. Mami jaksaa tuskin odottaa, että pääsemme lukemaan itse tarinaa.

***
I would like to read to my child books with a funny but educational story plus beautiful and colorful pictures. I would love the story to raise thoughts, questions and discussion. It would be great if he later reads the books as an adult, he would be surprised how many things of life he has learnt from his childhood books. It is surprisingly hard to find books with such criteria.

Luckily I have time for hunting as we are still in the phase where we lift the flaps to help Moomin to find Little My, get excited about music played by animals in the forest and get amazed by Maisy's circus show.

Below are two of my favorites.  The little fingers are already turning the pages but mummy can hardly wait until we can start reading the stories...

Vuosia sitten molemmilla kummitytöilläni oli Marc Boutavantin Mokon matka maailman ympäri. Ihastuin kirjaan ensi silmäyksellä ja miten ilahduinkaan, kun rakas "Coco Banana"mme sai ristiäislahjaksi oman (tuunatun) versionsa.

Ranskalainen Moko seikkailee ympäri maailmaa mm. Libyassa, Intiassa, Madagasgarilla, Perussa ja Lapissa (!). Hän oppii paikallista kulttuuria, maistelee eksoottisia ruokia, saa ystäviä eri uskonnoista ja roduista, ihastelee luontoa ja oppii tervehtimään paikallisella kielellä. Suloisen ihanaa nojatuolimatkailua, jonka lomassa opitaan suvaitsevaisuutta, erilaisuutta ja maailman ihmeitä.

***
Years ago my god daughters were reading Around the World with Mouk by Marc Boutavant I fell in love with the book at first sight and oh, how happy I was when our dear "Coco Banana" got his own (tuned) version as a gift.

French Mouk has his adventures all over the world (such as in Libya, India, Madagascar, Peru and Northern Finland) He learns local culture, tastes exotic foods, makes friends from various religion and ethnical backgrounds, admires nature and learns how to greet people on their own language. Sweet coach travelling and learning of diversity, open minded attitude and world's wonders.

Uudempi tuttavuus on Kristyna Litten Chickens Can't See in the Dark. 

Kaikki alkaa siitä, kuin Herra Benedict kertoo koulussa, etteivät kanat näe pimeässä. Pieni Pippa-kana pettyy, sillä hän ei tahdo mitään niin paljon kuin nähdä pimeässä. Kaikki Sunnyside farmin muut kanat naureskelevat Pippan haaveelle mutta Pippa ei anna periksi. Määrätietoisesti hän lähtee tavoittelemaan unelmaansa ja loppujen lopuksi, muiden farmien kanojen kanssa, saavuttaa sen.

Kirjan tarina ja opetus on suorastaan lifecoachillinen: jos sinulla on unelma, tavoittele sitä vaikka muut väittäisivät, ettet tule sitä saavuttamaan. Älä lannistu vaikka sinulle nauretaan. Hae tietoa, kysy experteiltä. Kokeile yhtä strategiaa ja jos se ei onnistu, vaihda toiseen.  Usko unelmaasi.

***
My latest finding is Chickens Can't See in the Dark by Kristyna Litten.
It is an absolutely lovely story about a little chicken Pippa who wants to see in the dark despite of the fact that Mr. Benedict has clearly stated in the school that chickens can't see in the dark. All the other chickens in Sunnyside farm laugh on Pippa's dreams but she doesn't give up. Pippa goes for her dream and eventually she, together will the other chickens in the farm, is able to see in the dark.

It is a charming (almost a life coach type of) story how you should believe in your dreams. Do not let others to turn you down. Don't give up if you believe in something. Seek advice from experts. Gather as much information as possible. Choose a strategy. Change it if it doesn't work. Go for your dreams and you will get it.

Coconuts and Day Dreams

On satanut monta viikkoa. Mittari näyttää joka Jumalan aamu +10. Ja joka Jumalan aamu epäilen sen olevan rikki. Kesäkuun kynnyksellä keski-Euroopassa EI VOI olla näin kylmää. Tämä ei ole sitä mitä mieheni minulle Sveitsin ilmastosta möi. Sitten menen ulos. - mittari on oikeassa, minä toivoisin olevani vaikkapa Utsjoella.

Kesävaatteeni ovat edelleen talvisäilössä. Kun katson harmaata/mustaa/tummaa katukuvaa, totean, ettei kukaan muukaan ole vaivautunut siirtymään kesävaatetukseen. Tuntuu lokakuulle.

Hieman yli vuosi sitten olin rakkaiden ystävieni E:n ja MF:n vieraana. Makuuhuoneeni ikkunasta avautui tämä maisema.

***
It has been raining for weeks. Every single morning the thermometer states + 10. And every single morning I think the thermometer is broken. Central Europe CANNOT be this cold this time of the year. This is not what my husband sold me when he made his pitch on Swiss summer. Then I go out. And figure that the thermometer is not broken. - I wish I was in northern Finland (they are having +29, something what happens once in 50 years on those parallels)

All my summer clothes are still in storage. Looking at the general street view, I am not the only one. The people are still wear their winter/spring/autumn clothes: grey, black, dark. It feels like October.

Over a year ago I visited my dear friends E and MF. This was the view I had from their guest room.

Poolilla nautin suosikki-snackiäni...
While enjoying the sun on the pool side, I had my all time favorite snack...

Tänään ikkunasta avautui tällaista.
This was my window view today.

Mutta...sateisimmillakin pilvillä on kultareunansa...
But...even rainy clouds have a silver lining...