The Armchair (Traveller)

Minulta kysyttiin Lounge Chair postauksen jälkeen, että mitä tapahtui sille nojatuolille, joka näkyi täällä viime syksynä? Silloin olohuoneen kulmassa oli turkoosi nojatuoli mutta Lounge Chairin saavuttua piti pikkuiselle löytää uusi paikka. Koska olohuoneeseen se ei enää mahtunut, sijoitimme sen vierashuoneeseen. Tuoli on Pepperin ukin vanha ja muutama vuosi sitten se vielä nökötti yksinäisenä Suomen Suvisaaristossa kuluneena, reikäisenä, ehkäpä jopa vähän unohdettuna.

Olemme molemmat aina pitäneet tuolin muotokielestä ja nähneet sen repsahtaneen ulkokuoren taakse. Miehelleni tuoliin liittyy myös rakkaita muistoja hänen ukistaan. Kun appiukkoni kysyi, mitä toivoisimme häälahjaksi, pyysimme tuolia ja sen kunnostusta. Valitsimme tuoliin Designers Guildin kankaan ja tuolin kunnosti turkulainen Propeli. Vaihtaessaan tuoliin jousituksia, verhoilija löysi iloiseksi yllätykseksemme tuolin rungosta turkulaisen Bomanin huonekalutehtaan leimat. Turkulaisuus lämmitti turkulaisen morsiamen sydäntä ja itse leima design-fanin sulhasen mieltä. Tuoli entisöitiin huolellisesti ja nyt se ilahduttaa paitsi vieraitamme, kestänee myös tuleville sukupolville. Nojatuolin yllä roikkuu samaisen ukin maalaama taulu ja tuolin edessä on matto, joka löytyy myös taulusta.

P.S. Turkulaisuudesta ja sisustuksesta puheenollen, tykkään valtavasti turkulaisen, Nairobissa asuvan naisen Akaasian Alta blogin tyylistä ja inspiroivista sisustus-, savanni- ja kukkakuvista. Käykää kurkkaamassa ja tehkää nojatuolimatka huikaisevan kauniiseen Afrikkaan.

***

I was asked after this post click, what happened to the armchair shown in this post click. When the Lounge Chair arrived, we had to find a new place for one of my favorite furniture, the turquoise armchair. As there was no more space in the living room, we placed it in the guest bedroom. The chair was my husband's grandfather's and a couple of years ago it was broken, worn out and almost forgotten in an small island cottage in Suvisaaristo. 

Both of us has always like to shape of the chair and my husband associates good memories about his grand father with the chair.  When my father-in-law asked what we would like to have as a wedding present, we wished for the chair and its restoration. We chose the fabric from Designers Guild's collection. During the restoration process the upholsterer found stamps of an highly appreciated design furniture factory which was established in Turku in 1871 and was internationally recognized between 1890-1955. The fact that the chair was designed and manufactured in Turku, made the bride from Turku happy and the design stamp itself made the design-fan groom happy. The chair was carefully restored and shall now last for the next generations. Above the armchair there is a painting made by the same grandfather and one of the carpets seen in the painting is on the floor in front of the armchair.

P.S. Talking about decor and Turku, I found a lovely blog Akaasian Alta written by a lady from Turku who lives in Nairobi. The text is in Finnish but do some armchair traveling to Africa and check her beautiful and inspiring pictures of her house, savannah and oh, those flowers.

Truth is Stranger than Fiction

Melkein kuin marjat. *** Almost like peas in a pod.

Men in Black: Off Duty

 




































Men in Black: On Duty.

Meet Me in Paris

Kun luette tätä, istun junassa matkalla Pariisiin. En voi kyllin iloita siitä tosiasiasta, että meiltä kotoa on 3 tuntia ja 3 minuuttia junalla Pariisiin. Pancho ja Pepper jäivät kotiin viettämään poikien viikonloppua ja minä saan mitä hurmaavinta seuraa, rakkaan serkkuni, joka lentää paikan päälle Helsingistä. Mikä loistava idea tavata muualla kuin jomman kumman kotikaupungissa. Olemme tehneet tämän jo kerran ennenkin, syksyllä treffasimme ja ratkoimme yhdesä palapelejä Marbellassa. Tänä viikonloppuna aiomme hengittää, kuljeskella sinne minne kauniit kadut vievät, fiilistellä, nauttia, istua kahviloissa, katsella ihmisiä, syödä hyvin, käydä muutamassa kaupassa ja ennen kaikkea aiomme ottaa rennosti. Suloista viikonloppua jokaiselle! 

***

When you are reading this, I am in a train on my way to Paris. I can't be happy enough for the fact that it is only 3 hours and 3 minutes from our home to Paris by train. Pancho and Pepper stayed at home and I will meet in Paris my dear cousin who will fly from Helsinki. What a great idea to meet in somewhere else than in one's hometown. We have done this once before, last Autumn we made some puzzles together in Marbella. This weekend we will just relax, take it easy, walk on the beautiful streests, do some peoplewatching, do some light shopping, eat in cozy restaurants and just breath. Have a sweet weekend all!

Picture from here

FIFA World Cup 2034 Here I come

"Mami hei, mustahan vois tulla isona jalkapalloilija ja voisin soitella niitä levyjä vapaa-aikana."

P.S. Samoihin aikoihin Panchon ja minun tekstiviestittelymme saattaa kuulostaa tälle. En pystynyt lopetamaan nauramista!
***
"Hey Mami, when I grow up I could play football for living and play music for leisure."

P.S. When the time comes, text messaging between Pancho and I might go like this. I couldn't stop laughing!

(body the Childrens Place, cardigan Jacadi, jeans Tommy Hilfiger, belt RL, sneakers Converse)

Easter Delights

Aamut: kiireettömiä heräämisiä, auringonpaistetta, maitokahvia, torkkupeiton pehmeyttä. Hassuja sanoja, unista ihoa, hellyyttä ja lapsen iloa.
***
Lazy mornings: waking up with a lot of sunshine, cuddles, kisses, enjoying good coffee and the feeling of no hurry.

Herkkuja: Perjantaina kutsuimme uudet ystävämme, kulman taakse muuttaneen tanskalaisperheen illalliselle. Bongasin loistavan menun Glorian Ruoja & Viini-digilehdestä. Alkuun paistettuja kampasimpukoita, pääruoaksi pistaasikuorrutettua lammasta, mangosalaattia ja minttuchutneyta, jälkiruoaksi appelsiinisuklaamousse. Lupasivat, että menun voi valmistaa tunnissa. Kokkasimme Pepperin kanssa apinan raivolla 1,5 tuntia ja silti meidän piti pyytää vieraita tulemaan varttia myöhemmin. Ruoka oli kuitenkin hyvää ja seura vielä parempaa.

***

Tasty food: A couple of weeks ago a Danish family moved around the corner and we invited them for a Easter dinner on Good Friday. I found a menu from a Finnish food magazin Glorian Ruoka & Viini: fried scallops as a starter, pistachio crusted lamb with mango salad and minth chutney for the main course and chocolate mousse for the dessert. The recipe promised that the whole menu could be prepared in an hour...well, Pepper and I cooked for 1,5 hours and still had to postpone the arrival of the guests. Eventually it was ready and we had a great night. Welcome to the neighborhood D, J and Little V!

Yllätykset: Lauantaina vuokrasimme auton ja ajoimme Freiburgiin. Jonotimme parkkihalliin puoli tuntia vain menettääksemme Pepperin hermot viime metreillä ja viettääksemme toisen puolikkaan hakien parkkipaikaa kadulta. Söimme ensimmäisessä vastaantulleessa ravintolassa, (sattui hongkongilainen), kiersimme sisustuskauppoja ja hetken mielijohteesta jatkoimme matkaa Strasbourgiin illalliselle. Ajaessamme erään Starsburgin aukion ohi, kadulla kulkevilla lapsilla oli pupuilmapallot. Tarkoitan, että kaikilla lapsilla oli ilmapallot. Pancho oli liekeissä eikä meinannut turvavöissään pysyä. Sillä aikaa, kun Pepper ja Pancho jonottivat ranskalaiseen parkkihalliin (miten koko eurooppa oli lauantaina liikkeellä?) lähdin selvittämään mistä pupuja saa. Monen haastattelun, kyselyn, väärän johtolangan, virheellisen neuvon ja käsittämättömän nopean ranskankielisen selostuksen jälkeen ymmärsin, että kyseessä oli lasten pääsiäismunan etsintä. (Melkein) jokaisesta toria ympäröivästä liikkeestä sai pahvisen pääsiäismunan, jota vastaan sai torilla olevasta teltasta pupuilmapallon. Kun minulla vihdoin oli munakortti kädessä, edessä oli puolen tunnin jonotus. Mikäs siinä, jonon jatkoksi vaan. Kun pallo oli vihdoin kädessä, Pancho oli pääsiäisyllätyksestään maailman onnellisin pikkupoika. Pupu tosin karkasi pimeälle taivalle jossain kohtaa Strasbourg-Basel moottoritietä, kun Pepper avasi takaluukun eikä "muistanut, että se pupu on ilmapallo". Onneksi Pancho seikkaili jo höydensaarilla eikä enää aamulla muistanut palloa.

***

Surprises: We went to do some shopping in Freiburg, Germany and were surprised about the amount of people who had the same idea. Once we were on the road, we decided to continue to Strasbourg, to have a French dinner. When we were passing a square, we saw children with cute bunny balloons. Pancho went crazy to have one and I went to get him one. Easier said than done. After a 30 minutes research on how to get a balloon (wrong advices,  too quickly spoken French etc) I was finally informed that it was a kind of egg hunting event for children. The stores around the square gave out paper eggs which could be exchanged to a bunny balloon. When I finally had the paper egg in my hand, there was another 30 minutes waiting line to get the balloon. All the work was definitely worth it when I saw how  happy Pancho was. Luckily he did not remember the balloon on the next morning as on our way back home, Pepper opened the trunk of the car, "forgot that the bunny was a balloon" and the bunny flew away to the dark sky somewhere between Strasbourg and Basel highway. 

Pääsiäisen värit: Löysin terassin riippukeinuun uudet tyynyt. Jahka saan terassin sisustuksen kotoisammaksi, laitan teille kuvia. Tyynyistä on moneksi, mätsäsivät jopa pääsiäisen pöytäkukkiin.
***
Easter Colors: I found new cushions for the hammock on our terrace. They also matched with my Easter flower bouquet.

Taide: Puolen tunnin ajomatkan päässä meiltä, sijaitsee Schönthal, vanha luostari, jossa on taidegalleria ja sen vieressä vaelluspolku luontoon, jonka varrelle on ripoteltu patsaita ja taidetta. Pancho pakattiin Pepperin kantoreppuun, eväät minun selkäreppuun, aurinko veti oman osansa  ja Pääsiäismaanantain ilon ainekset olivat kasassa.
***
Art: Only a half an hour drive from us is Schönthal, an old monastery with a sculpture park where international and Swiss artist have produced site specific sculptures in the nature. Pepper had Pancho in his back on a kid carrier, I had packed lunch in my backpack and the hiking in the nature admiring the art along the way made the rest.

Eväät: Söimme luostarin pihalla kumisaapas-tilataideteoksen vieressä. Mukana oli termoskannussa espressoa, toisessa kuumaa maitoa, paloiteltua tuoretta ananasta, parmankinkku-parmesan juusto leipiä, tomaattilajitelma, kurkkua, suklaamunia sekä sveitsiläisiä pääsiäiskananmunia: valmiiksi maalattuja ja valmiiksi keitettyjä, joita myydään kaikissa sateenkaaren väreissä joka kaupassa ja jollaisen voi kokemukseni mukaan saada vaikkapa torin kukkakauppiaalta kaupan päälle.

***

Snacks: We had our packed lunch on the monastery's court yard. We had espresso in one thermos bottle and hot milk in another, fresh pineapple, parma ham-parmesan cheese sandwiches, cucumber and sherry tomatoes, chocolate eggs and a Swiss Easter specialty: boiled and painted eggs which are sold everywhere and apparently you may also get some for free if you buy flowers on the market. 

Luonto: Yksi viikonlopun huikeimmista maisemista. Oi alkukesän vaaleanvihreys miten sinua rakastankaan!
***
Nature: This was one of the highlight views of the weekend. Oh how I love the light green of the early summer!

Best of March

Kuukausiraportti tulee tällä kertaa hitaasti mutta sitäkin varmemmin. Maaliskuu oli ehkä yksi parhaista maaliskuista ikinä! Kuun ensimmäinen päivä olimme vielä Suomessa ja kävimme isäni, nuorimman siskoni ja Panchon kanssa Rymättylän talvinuottatapahtumassa. Yleensä tapahtumaan kuuluu se kalojen nostaminen isosta avannosta, luistelua ja muita jäätyneen meren aktiviteetteja mutta tänä maaliskuuna jää oli niin ohut, että päädyimme ihailemaan sitä vain rannalta. Luin viime vuoden Turkkarista, että viime vuonna nuotasta oli saatu vain muutamia kymmeniä kiloja silakoita, edellisvuonna 600 kiloa ja vuonna 1983 ennätysmäärä 214 000 kiloa :O (siis voiko tämä luku pitää paikkansa?!) silakkaa! Söimme lounaaksi paistettuja muikkuja, ostin villasukat, isäni osti puisia paistinlastoja ja jutustelimme kojujen myyjien kanssa luomuvärein värjättyjen omien lampaiden villasta tehtyjen kaulaliinojen miellyttävyydestä, nautimme paikallisen Lions Clubin rouvien keittämät kahvit ja pyöräyttämät pullat. Oi mikä vanhan ajan markkinatunnelma!

***

It has taken some time to prepare the monthly report but here it comes! This March was probably the best Marches ever! The first of March we were still in Finland and visited a fishers'/farmers' winter market in the archipelago. Last winters they have been seine fishing on the frozen sea but this year the ice was too thin. I read from the local newspaper that last year they got some tens of kilos of Baltic Herring, the year before 600 kilos and in 1983 they made a record with 214 000 kilos of Baltic Herring (I wonder could this number be true?!). We had fried Vendace for lunch, bought some woolen stockings and talked with the farmers and enjoyed coffee and cinnamon rolls prepared by the local Lions Club ladies. What a lovely, kind of a old fashioned event! I loved it!

Maaliskuun toinen lensimme Panchon takaisin Sveitsiin mutta matkalla teimme pienen koukkauksen Tokioon ja Kiotoon. Heti kun olimme kotiutuneet Baseliin, saimme vieraiksi rakkaan ystäväperheen Suomesta ja Pancho sai leikkikaverin ihanasta pienestä tytöstä.
***
On the second of March Pancho and I travelled to Tokyo and returned to Switzerland via Kyoto. As soon as we got back home, a dear family Fyken arrived from Finland to visit us and Pancho was happy to have the sweetiest little girl to play with.

Kun perhe Fyken saapui, miehet lähtivät hiihtämään mutta me naiset jäimme ihmettelemään Faschnahtia, jonka väitetään olevan Euroopan suurin karnevaali. Karnevaali alkaa su-ma yönä klo 4 ja loppuu ke-to yönä klo 4. Kadut täyttyvät piccolon ja rumpujen soittajista, kulkueista ja konfettia on joka puolella. Neljäntenä päivänä siinä voi kahlata kaduilla. Lähdimme Mrs. Fykenin kanssa jopa karnevaalin yöhön, kun miehet olivat palanneet hiihtomatkaltaan ja päädyimme kaupungin parhaille karnevaalijatkoille. Illan kruunasi bilepaikkaan tullut kulkue, jota johti jättikokoinen Englannin kuningatar ja soittokunta veti trumpeteilla ja pasuunoilla huikean version Rihannan Under my Unbrella biisistä. Jos seuraavana päivänä ei olisi ollut Pepperin 40 v synttäreitä, olisimme heittäytyneet täysin virran vietäväksi ja kontanneet kotiin seuraavana aamuna...

***

As soon as the family Fyken arrived, the men left Basel for Engelberg but we got to enjoy the Faschanacht. Based on what we experienced the Faschnacht means piccolos and drums all over the city center, massive amount of confetti and the locals just going grazy. It is said to be the biggest carnaval in the Europe and it lasts from Monday morning 4 am until Thursday morning 4 am. Mrs. Fyken and I went out on the last day and ended up in the best after party of the carnival. We saw people dancing on the tables and there was a huge "Queen of England" leading a group playing Rihanna's  Under my Unbrella with  trumpets and trombones. The spirit was amazing!

Kuun puolessa välissä juhlimme paitsi Pepperin 40 vuotissynttäreitä, myös pienemmän herrasmiehen 2 vuotissynttäreitä. Saaapui päivä, jolloin pystyi olemaan ulkona ilman takkia ja jäätelökioskitkin avautuivat.

***

In the midlle of the month we celebrated Pepper's 40th birthday and later on the month there was a younger gentelman's 2 years birthday party. The day when we could be outside without any jackets arrived and so did the outdoor ice cream kiosks!

Muut kuun kohokohdat olivat matka Grindewaldiin, muotinäytös ja se, että aloitin vihdoinkin saksan tunnit, saimme hankittua Pancholle pyörän istuimen ja sain raahattua pyllyni kuntosalille.

***

The other high lights of the months were the trip to Grindewald, the fashion show and the fact that I finally staterd German lessons, got a back seat for our bicycles for Pancho and got my ass to the gym.

Back to Japan

Mies lähti sunnuntaina työmatkalle Japaniin. Sen perusteella, mitä olen jo kuullut hänen matkastaan puhelujen, viestien ja kuvien välityksellä, hänen Tokionsa näyttää hyvin erilaiselle kuin minun Tokioni. -tai en ainakaan muista, että olisimme Panchon kanssa istuneet japanilaisten kanssa palavereissa tai käyneet aamulenkillä keisarin palatsilla, enkä ainakaan muista, että olisimme juoneet sakea tai polttaneet sikaria hotellin baarissa. Vaikka (positiivisesti) kadehdin Pepperin mahdollisuutta syödä maailman parasta sushia siellä 6000 kilometrin päässä, se ei ole estänyt minua jälleen kerran fiilistelemästä omaa matkaamme viime kuussa. Pari hauskaa juttua tuli vielä mieleen teille jaettavaksi omaperäisten vessojen, kauniiden kimonoiden ja ainutlaatuisen kalahuutokaupan lisäksi:

***

Mr. Pepper left for a business trip to Tokyo on Sunday. Based on what I have heard over the phone calls, through his SMSs and pictures, his Tokyo looks very different than mine did. - or at least I don't recall having any day long meetings with Japanese, gone for a morning run in the imperial gardens or especially I don't remember me or Pancho having any Sake or smoking cigars in the hotel bar.  Anyway, while Pepper is enjoying the best sushi in this planet, I have been again thinking of our amazing trip made last month.  Here are some more funny things I experienced in addition to the extraordinary toilets, beautiful kimonos and the unique fish auction:

Alkuperämaa sertifikaatti posliinikojun seinällä

***

Certificate of the origin in a porcelain shop in Tokyo

 

Tiesin, että japanilaiset ovat hyviä jonottamaan ja että Garrettin Chicago Mix on taivaallisen hyvää mutta että chicagolaista popcornia tunti vesisateessa ja tuulessa. Mikä kärsivällisyys!

***

I knew that Japanese are good at queueing and that Garrett's Chicago Mix is absolutely delicious but more than an hour long line in the rain and wind to buy popcorn from Chicago in Tokyo. What a patience!

Tokyo on maailman suurin kaupunki (yli 30 miljoonaa asukasta), ruuhkat ovat valtavat ja kaupunki kasvaa ylöspäin. Vaikka mielummin mainostaisin suomalaista KONEa, annettakoon kuvan osoittaa miten hissimekaanikot kaupungissa liikkuvat.

***

Tokyo is the world's biggest city (with more than 30 million habitants), the traffic jams are terrible and the city grows upwards. Even though I would prefer to advertise Finnish KONE, let this picture to show how the elevator mechanics move around the city.

Tänä digitaalisena aikana minua hämmästytti liikkeet, joiden ainoa myyntiartikkeli oli muovitaskulla päällystetyt valokuvat japanilaisista julkkiksista. Kaupan seinät pursuivat valokuvia lattiasta kattoon (suurimmaksi osaksi nuorista ja komeista mies) poptähdistä, näyttelijöistä ja muista viihdemaailman idoleista.  Osa kuvista studiokuvia tai otettu konserteissa tms. mutta mukaan mahtui myös paparazzi-tyylisiä kuvia. Asiakaskunta koostui nuorista tyttölaumoista.

***

As we are living in electornical times, I was surprised to see many of shops which seemed to sell only pictures of the local celebrities. The walls of the store were covered from floor to ceiling by photos of (mostly young and handsome japanese male) pop signers, actors and other idols. Many of the photos were studio made or taken in concerts etc. but there were also paparazzi style photos available. The customers seemed to be young girls.

Käytäthän oikean pituisia syömäpuikkoja?

***

Do you use the right sized chopstick?

Note to Self

Muistiinpanot seuraavalle keväälle:

1. Jos 25 neliön terassisi on myös ensi vuonna taloyhtiön alin, tarkasta että yläkerran naapurit ovat lakaisseet terassinsa talven jäljiltä ennen kuin käytät puoli viikonloppua omasi siivoamiseen.

2. Tarkista myös montako metriä sekunnissa seuraavana päivänä tuulee.

***
Notes to myself for the next Spring:

1. If you still have a 25 square meters terrace and it is located on the first floor, make sure that the neighbours on the upper floors have cleanded their terraces before you spend a half weekend cleaning on yours.

2. Also check how hard the wind is going blow on the following day.

Take Your Pleasure Seriously - Charles Eames

Mieheni täytti viime kuussa 40 vuotta. Vuosikausia hän on haaveillut ja unelmoinut Charles & Ray Eamsin Lounge Chair-nojatuolista ja muutettuamme Sveitsiin, sattui niin sopivasti, että uusilta kotikulmiltamme löytyi VitraHaus, joka tuoleja valmistaa. Pidämme siitä, että huonekaluillamme on tarina ja vuoden asiaa fiilisteltyään ja tarinaa maisteltuaan, Pepper päätti ostaa itselleen syntymäpäivälahjaksi (loppu)elämänsä nojatuolin.

***

Last month my husband turned 40. For years he has been dreaming of Charles & Ray Eams Lounge Chair and when we moved to Switzerland, we conveniently discovered that Lounge Chairs are manufactured in VitraHaus which is located very close to us. We like our furniture to have stories and after a year long careful thinking, he came to a conclusion that the story "I bought myself a Lounge Chair for my 40th birthday and it was manufactured where we live" was good enough and decided to get the armchair of (the rest of his) life.

Lounge Chair valmistetaan käsityönä ja asiakkaan toiveiden mukaisesti Lounge Chair Ateljeessa. Asiakas voi valita tuolinsa puumateriaalin viidestä eri vaihtoehdosta, nahan 4 eri väristä ja kahdesta eri laadusta. Tuolin ja rahin jalan vaihtoehtoja on neljä. Vuosien haaveilusta huolimatta, Pinterest ja sisustuslehdet olivat auki kerran jos toisenkin, kun haimme inspiraatiota oikeaan kombinaatioon. Vaihtoehtoja pyöriteltiin jopa kyllästymiseen asti tämän sovelluksen avulla, ennen kuin  mieheni oli valmis tilaamaan itselleen juuri hänenlaisensa tuolin (musta premium nahka, puuosat tummaa pähkinää ja jalka musta, jossa crominen päällys).

***

The Lounge Chairs are hand made in Lounge Chair Atelier according to the customer's preferences. First the size of the chair shall be chosen. My husband is tall so he was happy to be able to choose a chair with longer back. After the size, he got into the materials. There are five options to choose from for the wooden parts, 4 colors and 2 qualities for the leather and 4 options for the base. Despite of the fact that he has been dreaming of this chair for multiple years, we spent hours on Pinterest and reading home decor and design magazines looking for the inspiration for the right combination. Pepper also used this configurator before he could make up his mind on what kind of a chair would suit him and our home best (black premium leather cover, black pigmented walnut seat and back shell and black base with chrome).

Kun päätös on tehty ja materiaalit valittu, asiakkaalle tarjotaan kuplivaa ja hän voi rentoutua ja istahtaa seuraamaan miten unelmien tuoli laitetaan toiveidensa mukaisesti kasaan. 

***

After the customer has made up his mind on the materials and the right combination, a glass of sparkling is offered to accompany the customer while he/she may sit down, relax and watch how his/her special dream armchair is beign mounted.

Ja tältä se sitten näyttää meidän olohuoneessa. Tämäkin blogikirjoitus on tässä tuolissa istuen näpytelty, ja se ON mukava. Ehkä tällainen pitää tilata myös vaimolle 40-vuotislahjaksi (mikäli jaksan odotaa sen  15 vuotta).

Onko teillä huonekaluhaaveita, joiden täyttymistä odotatte tai unelmia jotka ovat jo toteutuneet? Olisi ihana kuulla!

***

And this is how it looks like in our living room. This post was typed sitting on this beauty and I can assure you, it IS comfortable. We might need to get another of these for my 40th birthday (if I can wait those 15 years).

Do you have any special furniture you are dreaming of or a favorite furniture you waited for a long time and now you finally have it? I would love to hear! 

Dear Friday, Have I Ever Told You How much I Love You?

 

Veroilmoitus pitäisi täyttää, saksan läksyt tehdä, imuri huutaa nimeäni siivouskaapissa, jääkaappi on tyhjä ja tukka laittamatta. MUTTA, lapsi nukkuu päiväunia, ulkona on 22 astetta, aurinko paistaa ja Perjantai, ikuinen rakkauteni on täällä. Niinpä keitin kahvin, avasin parvekkeen oven, istahdin maailman mukavimpaan nojatuoliin, nautin karkkikaapin viimeisen Fazerin sinisen, ihastelin syreenejä ja luukutin täysillä tätä. Viikonloppuna aion laittaa terassin kesäkuntoon, vaellella puistoissa, istua ystävien kanssa kahviloissa ja pussailla paljon (tosin vain Pepperiä ja Panchoa, en tuntemattomia). Mitä teillä on ohjelmassa? Ihanaa viikonloppua!

***

I should fill in the tax declaration, do the homework for my German lessons, vacuum clean, fill the fridge and do my hair. BUT, the child is taking his nap, it is 22 degrees outside and the sun is shining gorgeously and Friday, my eternal love, is here. Instead I made myself a coffee, opened the balcony door, sat down on the most comfortable armchair, enjoyed the last Fazer Blue, admired lilacs and played this loud. This weekend I am going to clean up the terrace for the Summer, wander in the parks, have coffee with friends and kiss a lot (only Pepper and Pancho, not strangers). What are you up to? Have a LOVELY weekend!

Bubbles and Diamonds, What Else Could a Girl Ask for a Saturday Evening?

Kotikaupungissamme on vain 165 000 asukasta mutta se isännöi vuosittain ainakin kaksi maailman luokan tapahtumaa, kesäkuussa nykytaiteen Art Basel täyttää kaupungin taiteen keräilijöistä ja huippugalleristeista ja maalis-huhtikuun vaihteessa Basel World houkuttaa n. 120 000 kävijää 100 eri maasta maailman suurimmille kello- ja korumessuille. Huhujen mukaan myös Brad Pitt käväisi messuilla pari vuotta sitten tapaamassa Sternin perhettä  ja pääsi parin vuoden jonon ohi ostamaan 390 000 dollarilla Angelinalleen häälahjaksi Ladies Patek Philippe Minute Repeat kellon. 

***

There are only 165 000 habitants in our home town but this small and charming city hosts two world class events every year: in June the world's most important contemporary art event Art Basel brings art lovers and collectors from all over the world and in March-April approx. 120 000 visitors from 100 countries come to see the world's biggest watch and jewelry fair Basel World. There are rumors that some years ago Brad Pitt visited the fair to meet the Stern family and after the meeting he could skip the two years long waiting list to spend 390 000 USD on a wedding present for his Angelina: Ladies Patek Philippe Minute Repeat watch.
 

Viime vuonna mieheni kävi yksin fiilistelemässä hienoja kelloja mutta tänä vuonna saimme yhdessä kutsun Harry Winston coctail-kutsuille. Tilaisuus alkoi klo 17 mutta menimme tuttaviemme kanssa messuille jo pari tuntia aikaisemmin kiertääksemme messualuetta. Harry Winston oli muuten ensimmäinen kultaseppä, joka lainasi timantteja Oscar gaalaan osallistuvalle näyttelijättärelle. Miten nerokas markkinointistrategia!

***

Last year my husband visited to fair alone just to see the watches but this year we were invited to Harry Winston cocktail party and went together. The party started at 5 pm but we wanted to see the fair so we went there a couple of hours before. Did you know that Harry Winston was the first jeweler to loan diamonds to an actress in Academy Awards? What a genius marketing strategy!

Cocktail tilaisuus oli Harry Winstonin messualueella (ks. kuva alla) ja tarjolla oli erinomaista shampanjaa, herkullisia coctail-paloja ja vielä herkullisempaa peoplewatchingia. Vieressämme seisoi mm. Swatch groupin omistaja conversen lenkkareissa ja myöhemmin illalla Harry Winstonin toimitusjohtaja Nayla Hayek saapui juhliin. Oli myös mielenkiintoista seurata miten yläkertaan marssi suoraan ovelta mm. 8 hengen japanilaisseurue isot nahkasalkut käsissä. Portaita vahtivalta vartijalta kuulin, että yläkertaan pääsee ainoastaan ajanvarauksella ja suljettujen ovien takana käydään kauppaa uudesta mallistosta. Onneksi myös alakerrassa oli esillä upeita luomuksia, mm. postauksen lopussa oleva uniikki Glacier. 

***

The cocktail party was held in the Harry Winston salon. Excellent champagne and stylish & tasty finger food were served non-stop. In addition to the bubbles and snacks, I enjoyed the people watching. The owner of the Swatch Group was standing just next to us and later in the evening Nayla Hayek, the CEO of Harry Winston, joined the party. It was also fascinating to watch the people who went straight upstairs. A guard on the stairs told me that the admission was only by appointment. Behind the closed doors there were buyers from all over the world to see the new collection and purchase. Luckily we could also see some fabulous pieces downstairs such as the unique timepiece Glacier (see the picture at the end).

Four previous pictures from here

 

Vaikka tilaisuus oli hieno, parasta illassa oli seurue kenen kanssa saimme laseja kilistellä. Tapasimme hurmaavia ja fiksuja uusia ihmisiä, jotka toivomme tapaavamme pian uudelleen.

***

The event itself was amazing and we had some much fun but the best part was all those lovely, smart and charming people who we met and spent the evening with. I hope to see you guys soon again!

 

 

Olen haaveillut kauniista korukellosta, joka sopisi iltapuvunkin kanssa. Viimeinkin löysin sellaisen!

***

I have been dreaming of a formal watch to use with an evening dress. Finally I found it!

 

 

Seuraavana päivänä jatkoimme ihmisten ihailua ja hengailua messutunnelmassa messukeskuksen  terasseilla. Ensi vuonna uudelleen!

***

The next day we continued the people watching and hanging around the exhibition hall. I will definitely come back next year!

 

 

Fish Tales

 

                                Cats waiting for fishermen to come home. Picture from here

Kun ystäväni kysyi, lähtisinkö puolitoistavuotiaan Panchoni kanssa hänen ja hänen yksivuotiaan Pikku-O:nsa kanssa Tokioon, syy matkakohteen valinnalle oli luonnollinen: Ystäväni ei ollut koskaan käynyt Japanissa ja erityisesti hän halusi mennä Tokion kuuluisaan aamuyön tonnikalahuutokauppaan ja sen jälkeen sushiaamiaiselle. Minäkään en ollut koskaan käynyt Japanissa (eikä Pancho) ja Tsujiki, maailman suurin kalatori kuullosti mielenkiintoiselle, joten laukut pakattiin ja reissuun lähdettiin.

Koska matka keksittiin ja päätettiin vain kaksi viikkoa ennen lähtöä, etukäteissuunnittelu jäi hieman vajaaksi. Paikan päällä meille selvisi, että huutokauppan seuraajien määrä on rajoitettu 120 vierailijaa/aamu ja sisäänpääsy jaetaan first-come, first-serve-periaatteella. Tonnikalahuutokauppaan, joka on siis mitä totisinta bisnestä ja kaupankäyntiä eikä missään nimessä turisteille suunnattu show, pääsee katsomana kahdessa erässä. Ensimmäinen 60 henkilön ryhmä klo 5:25-5:50 ja toiset 60 klo 5:50-6:15.  Tori aukeaa klo 3:30 ja jotta varmistaa paikkansa noiden 120 joukossa, on paikalle saavuttava viimeistään klo 4:30. Sisäänpääsy ei maksa mitään ja "pääsylippu" jaetaan vierailijaliivin muodossa pienessä toimistotilassa, missä mukaan mahtuvat myös odottavat kunnes kierros alkaa. Toimiston ovi on auki niin kauan kuin liivejä riitää ja kun liivit on jaettu, ovi pannaan säppiin. Odotustilassa ei ole tuoleja tai penkkejä. 

Samalla meille myös selvisi, että lastenrattaiden tuominen torille on kielletty. Herätys neljältä, 15 minuutin kävely lapset selkärepuissa ja 1-1,5 tunnin jonotus karussa huoneessa ei täysin täyttänyt käsitystämme lapsiystävällisestä matkailusta, joten päädyimme ratkaisuun, jossa vuoroaamuin lähdimme yksin huutokauppaan toisen jäädessä lasten kanssa nukkumaan. Ystäväni meni ensimmäisenä aamuna ja palasi intoa puhkuen hotellille klo 7. Minun vuoroni oli toisena aamuna ja olihan se kuulkaa kokemus.
***
When my friend asked whether Pancho and I would like to travel to Japan with her and her little son, the reason for picking up Tokyo as the travel destination was natural: my friend had never been to Tokyo and she wanted to see the world famous fish market, observe the the tuna auction and have sushi for breakfast. I had never been to Japan either (nor had Pancho) and Tsujiki sounded very interesting so we packed our suitcases and off we went. 

The decision to travel to Japan was made only two weeks before the departure so we had limited time to plan our visit. After we arrived in Tokyo, many things surprised us. We were told that only 120 visitors per day could see the tuna auction and the entrances are  on first come, first serve basis. The tuna auction is serious business so only two groups of 60 people can attend the auction at the time. The first group is allowed to enter at 5:25-5:50 am and the second group at 5:50-6:15 am. The fish market opens at 3:30 am and in order to secure the entrance, you should be there by 4:30 am. The entrance is free of charge but the visitors should wear a special visitor's vest. The vests are distributed in a small office which closes its door as soon as all the vests are gone. The visitors will be standing in this small office until the tour begins and there are no seats or benches. 

We were also informed that it is prohibited to take pushchairs to the market. Waking up at 4 am, walking 15 minutes carrying our children and queing for 1-1,5 hours in a small waiting room did not meet our standards of child friendly travelling so we ended up with a solution that in the first morning my friend woke up early and went to the market while I stayed in the hotel room with the boys and the following morning I went and she stayed. I was probably suffering the worst jetlag in my life but boy was I happy that I managed to get up from the bed, it was an experience!

Jäiset kalat on aseteltu riveihin. Tunnustan, että käymästäni japanin alkeiskurssista on aikaa lähes kymmenen vuotta eikä se muutenkaan riittäisi tämän tyyppisen keskustelun ymmärtämiseen, joten etten tiedä logiikkaa millä perusteella kalat oli riveihin järjestelty mutta silmämääräisesti arvioin, että koolla oli jotain tekemistä asian kanssa. Ostajat, joiden lippalakeissa oli ilmeisesti identifioimista helpottava laatta, tutustuvat tonnikaloihin ennen huutokaupan alkua. Kalojen pyrstöt on avattu ja potentiaaliset ostajat sorkkivat kaloja koukuilla, sivelevät kädellään ja hivelevät kalan "lihaa". Ostajilla on myös taskulamput kalan värin ja kunnon tarkistamisen helpottamiseksi.
***
The frozen fish are laid on the floor in rows. I have to admit that the basic language course of Japanese I took, was more than 10 years ago so it is too rusty to understand the explanation of the logic how the tunas were "organized" but I believe it had something to do with weight and size. The buyers, who were wearing tags in their hats for easy identifying, examinated the fish before the auction. The tails were opened and the buyers checked the color, texture and other qualifications.

Kun tutustuminen huutokauppakohteisiin on suoritetu, alkaa itse kauppa. Huutokauppameklari nousee keltaiselle pallille ja soittaa kelloa. Kalat kaupataan rivi kerrallaan (meklarista katsottuna) oikealta vasemmalle. Kun rivi on myyty, heitellään kalojen päälle laput joihin on ilmeisesti kirjoitettu uusi omistaja ja hinta (?). Edelleenkään katakanan ja hiraganan osaamiseni ei yltänyt tarpeeksi korkealle. Kun rivi on myyty, siirrytään seuraavaan riviin. Myydyn rivin kalojen uudet omistajat nappaavat kaloista koukuillaan kiinni, ne raahataan lavalle ja kuljetetaan pois. 

***

When the time is up, the auction starts. The broker has a whistle and he stands on a small yellow stand. The auction goes on row by row. As soon as the fish in one row are sold, there was a man who threw a piece of paper on the sold fish. Again my knowledge of hirakana and katakana was not enough to understand the content but I assume that it stated the new owner and maybe the price. The new owners of the fish take their hooks and drag the fish away.

 

Itse kalatori aukeaa harmillisesti turisteille vasta klo 9, joka on siis 3 tuntia sen jälkeen, kun huutokaupan seurantasessio on ohi. Harva jaksanee jäädä odottamaan aamuyön heräämisen jälkeen mutta lähes kaikki jäävät aamiaiselle. Huutokaupan jälkeen nimittäin mennään aamiaiselle johonkin kalatorin reunalla sijaitsevaan pikkuruiseen sushiravinolaan, josta saa (kirjaimellisesti) maailman tuoreinta kalaa. Sisällä on vain muutamia hassuja asiakaspaikkoja ja jonoa on aina, erityisesti parhaimpiin, mutta jonotus kannattaa. Me söimme Daiwa Sushissa. Tutustuin odotusaulassa kolmeen hauskaan kaverukseen, joiden seurassa nautin aamiaiseni ja tilasimme monta kierrosta aikamoisia herkkuja. Kokki suositteli miekkakalaa, erikois tonnikalaa, yellowtailia etc. Herkullisin oli toro tonnikala, joka oli rasvaisempi kuin lohi. Aamiaista voi kuvailla vain neljällä sanalla: mmmm, mmmm, mmmm ja mmmm.
***

The fish market itself is not open for visitors before 9, which is 3 hours after the tuna action. Seldom stays to wait for the opening but most of the people stay for the sushi breakfast. There are plenty of tiny tiny sushi restaurants in the market and you may literally have the freshest fish in the world. The best sushi places have the longest queues but it is forth of waiting (we went to Daiwa Sushi specialized in toro, tuna from Aomori region). I met three funny guys in the waiting room and had breakfast with them. The chef recommended us sword fish, special tuna, yellow tail, scallop...I have only four words to describe the breakfast: mmmm, mmmm, mmmm and mmmm.