10+ Best Practices for Travelling with Baby/Toddler

 

Pancho ja minä lähdemme huomenna Suomeen kesälomalle. Nuoresta iästään huolimatta (vuosi ja 10 kk) huomisaamun lento on Panchon 29. lento. Niistä 19 olemme lentäneet kahdestaan, ilman Pepperiä. Olemme käyneet Panchon kanssa kolmella eri mantereella, istuneet tuhansia kilometrejä autossa, (10 päivän road trip San Diegosta San Franciscoon lienee pisin) ja matkustaneet pitkiä matkoja junassa. Minulta kysytään usein vinkkejä lapsen kanssa matkustamiseen, joten tänään pakkaamisen lomassa listasin mitä olen parin vuoden aikana oppinut.

***

Tomorrow Pancho and I will travel to Finland to spend the summer with family and friends. Despite of his young age (22 months), tomorrow's flight will be Pancho's 29th. 19 of those flights I have taken alone with him without Pepper. We have travelled in three continents, driven thousands of kilometers in a car, including a 10 days road trip from San Diego to San Francisco and spent tens of hours in trains. I am often asked for tips on travelling with a baby/toddler so while I was packing today, I listed what I have learnt during the past two years. Here is a summary.

 

 

1. Pyri lentämään hiljaisina ajankohtina, jolloin lentokentät ja lennot ovat rauhallisempia. Vältä erityisesti maanantai-aamuja ja perjantain iltapäiviä. Mikäli koneessa on tilaa, pyydä check-in virkailijaa varaamaan myös viereinen istumapaikka. Tarvitset tilaa kaikelle kamalle ja kun lapsi osaa istua, on helpottavaa laittaa hänet hetkeksi sylistä omalle tuolille.

2. Pidä (kiemurtelevakin) lapsi aina kasvot menosuuntaan laskuissa ja nousuissa. Äkillinen jarrutus saattaa olla hengenvaarallinen lapselle, joka on sylissä selkä menosuuntaan. 

3. Expectations management on tärkeää: Selitä lapselle (jopa sylivauvalle) hyvissä ajoin etukäteen mitä lentokentällä ja lennolla tapahtuu. Toista tarina useasti ennen matkaa. Matkan edetessä selitä lapselle missä vaiheessa milloinkin ollaan ja kertaa mitä seuraavaksi tapahtuu.

4. Varaudu jo ennen matkaa siihen, että kaikki lentoyhtiöt/lentokentät eivät anna ottaa lastenvaunuja portille. Erityisesti Finnair on asiassa nihkeä. Varaa siis mukaan kantoreppu/liina sekä sellainen käsimatkatavara, jota pystyt kantamaan vaikka lapsi olisi sylissäsi/selässäsi. Monilla lentokentillä saa joko lainaan/vuokralle pienet lastenrattaat kentällä olon ajaksi. Rattaat ovat kuitenkin usein tarkoitettu lapsille, jotka osaavat jo istua. Jotkin lentoyhtiöt sallivat ottaa auton turvakaukalon mukaan lennolle vaikka rattaita ei sallittaisikaan. Huomio kuitenkin (erityisesti jos matkustat yksin vauvan kanssa), että kaukalo ja lapsi painavat paljon. Vaikka kaukalossa on kätevä laskea lapsi maahan ja koneessa sen saa viereiselle penkille, sen kantaminen pitkiä matkoja kentällä on hikistä puuhaa. Joillakin lentoyhtiöillä ruuomaan saa laittaa sekä vaunut että turvaistuimen, joillain vain jomman kumman. Tarkasta etukäteen niin vältyt ikäviltä lisämaksuilta.

5. Mikäli matkustat yksin pienen vauvan kanssa, varaa mukaan pieni peitto tai alusta, jonka päälle voit laskea lapsen, kun tarvitset molemmat kädet vapaaksi tai kun käyt esim. lentokentän vessassa.

6. Varaa mukaan vaihtovaatteet paitsi lapselle myös itsellesi. Lapsi saattaa puklata, oksentaa, pissata, heittää soseet tai kaataa juomat itsensä ja/tai sinun päällesi. Varaa pitkille matkoille muutama ylimääräinen setti vaihtovaatteita. Pidä aina käden ulottuvilla wipseja.

7. Mikäli matkustat lapsen kanssa yksin, suurin osa lentoemännistä pitää vauvaa mielellään vessakäyntisi aikana. Mikäli kohdallesi osuu kiireinen emo, katso muiden matkustajien joukosta ystävällisen ja isovanhemman näköinen ihminen ja pyydä reippaasti apua. Älä kuitenkaan koskaan anna lasta vieraalle paikassa, jossa joku saattaisi viedä lapsen. Suljettu lentokone lienee suht turvallinen.

8. Pitkillä lennoilla muista vieressä, edessä ja takana istuvia pienellä lahjapussilla, johon voit sujauttaa vaikka pari suklaata ja korvatulpat. Koristele kauniisti ja liitä kortti "I might be good, I might be bad, sorry if I make you mad. I hope these chocolates will sweeten up your flight. Br, [lapsen nimi ja ikä] ".

9. Varaa lennolle uusi lelu tai kirja, jonka uutuusarvo pitää mielenkiinnon yllä normaalia kauemmin.

10. Huolehdi, että lapsi juo ja nieleskelee nousuissa ja laskuissa. Parhaiten se onnistuu imettämällä, antamalla tuttipulloa tai purkista imettäviä hedelmäsoseita.

+ Mikäli matkustat kohteeseen, johon on paljon aikaeroa, aloita lapsen rytmin muuttaminen jo päiviä ennen matkaa. Muutamallakin tunnilla voi olla iso merkitys ensimmäisinä matkapäivinä/öinä.

***
1. If possible, fly outside of peak hours when the airports more quiet and the flights are emptier. Avoid Monday mornings and Friday afternoons. If the flight is not fully-booked, ask at the check-in if the seat next to you can be blocked. You will appreciate the space for either all your stuff or just to put the child on his own seat for a moment (instead of holding the baby in your arms the whole fligh).

2.  On take-offs and landings hold the baby always facing front. In case of an emergeny braking,  holding the baby rear facing might be life-threatening.

3. Expectations management is the key: Explain to your child (even to a small baby) well in advance step by step what will happen on the airport and during the flight. Repeat the story several times before the trip. Explain again during the trip and  remind him/her what will happen next.

4. Be aware that all airlines/airports do not allow you to take the strollers to the gate. According to my experience Finnair is one of the worst. Bring a baby carrier/sling and make sure that you will be able to carry your  hand luggage even when having your baby in a carrier/toddler on your back.  Many airports may either loan or rent small strollers to be used at the airport but most of them are meant for babies who are already able to sit by themselves. However, some airlines may allow you to take an infant car seat on the plane, even if the strollers are not allowed. Note, especially if you are traveling alone with the baby, a car seat together with the baby weight a lot. Although the car seat is convenient to have the baby sit on it and on the plane you may place it on the seat next to you but carrying it across the airport might get a hard excersise. Also note that some airlines allow you to check-in either a stroller or a car seat but some of them allow both. Just make sure what you are allowed to take so you can avoid any upleasant (and expensive) surprises on the check-in.

5. If you are traveling alone with a baby, take a small blanket or other cover, on which you can lay the baby when you need to have both of your hands free or for example use the airport restrooms.

6. Bring an extra pair of clothes, not just for your child but also for yourself. Your child might vomit, pee, throw food or pour drinks on him/you. For longer trips, take at least two sets of extra clothes. Keep wipes always close by.

7. If you travel alone with a child, most of the flight attendants are kind and willing to help you on what ever you need, including holding your baby while you use the toilet. However, if the flight attendants are busy, look for a friendly and "grandmom" looking passenger and ask for help. (Note, never leave your child with unknown persons anywhere where somebody can take the baby. Airplanes with closed doors should be safe).

8. For long-haul flights prepare a small gift bag with some chocolates and ear plugs with a note:  "I might be good, I might be bad, sorry if I make you mad. I hope these chocolates will sweeten up your flight, [name of the baby and age]" and hand a bag for other passengers next, behind and in front of you.

9. Buy a new toy or a book for the flight.  The novelty of a new toy/book will keep the interest of the child longer.

10. In order to avoid ear ache, make sure that your baby is drinking and swallowing during the takeoff and landing. This can be done by breastfeeding, giving the bottle or providing fruit puree in a poche.

+ If you will travel to a destination with big time difference, start adapting your child's rhytm days before the trip. Even a couple of hours can help significantly the adaptation on arrival.

Luottokamat mukana matkoilla:

• Manduca-kantoreppu. Manducaa on helppo käyttää, se on pehmeä, mahtuu pieneen tilaan ja lasta on helppo kantaa edessä tai selässä. Opettele lapsen selkään laitto ja poisotto hyvin kotona ennen matkaa.

• Pancholle ostin söpön apina-repun, jonka häntä toimii valjaina. Valjaista voi olla montaa mieltä mutta itse annan lapsen mielummin kävellä valjaiden hihnan säteellä kuin lukita hänet rattaisiin. Valjaat ovat myös pelastaneet meidät auton alle jäämiseltä, eksymiseltä, karkaamiselta  ja ennen kaikkea kidnappaus yritykseltä (aiheesta lisää myöhemmin).  Reppu on super suloinen, pehmeä pitää selässä, Pancho rakastaa pitää sitä ja pieni poika apina selässä kerää positiivista huomiota missä tahansa liikummekin.

• Aquaint-desinfiointiaine. Luonnontuote, joka ei sisällä alkoholia tai haitallisia kemikaaleja. Desinfiointiainetta voi suihkuttaa myös tutteihin ja laittaa tutin saman tien lapsen suuhun.

Lisää loistavia vinkkejä yhdestä lempiblogistani A Cup of Jo:sta: Travelling with Baby ja 10 Ways to Entertain a Toddler on a Plane. Erityisesti komppaan Joannaa tuosta pitkillä lennoilla eri riveillä istumisesta ja vauvan/lapsen hoitovuoron vaihdosta 1-3 tunnin välein. Molemmat vanhemmat saavat välillä katsoa elokuvaa, nukkua, lukea kirjaa, kuunnella musiikkia, syödä ja juoda rauhassa. Myös lapsi innostuu ympäristön ja hoitajan vaihdoksesta, eikä kyllästy niin helposti. Aivan best practice, suosittelen!

 

Palaan aiheeseen liittyen perille pääsyyn, mitä tulee huomioida hotelleissa, ravintoloissa, kaupoissa sekä erityispiirteisiin eri puolilla maailmaa. Jos sinulla on hyviä vinkkejä lapsen kanssa matkustamiseen, jaathan parhaat kommenttiboksissa.

 

Turvallista ja hyvää matkaa!

 

***

I never travel without:

• Manduca Baby Carrier. Manduca is so easy to use, it is compact,  soft and easy to carry the child either on the front or on the back. Remember to practise putting child on and taking him/her off at home before you go. 

• I bought for Pancho a monkey backpack which is in fact a child harness.  There are many opinions on the use of child harness but I rather let the child walk on a harness than have him to sit on a stroller against his will. The harness has saved us from beign ran over by a car, getting lost, runnig away and above all, from a kidnapping attent (more about the subject later). The monkey backpack is super cute, it is soft, Pancho loves it and a little boy with a monkey on his back gets always a lot of positive comments wherever we go.
• Aquaint, a 100% natural sanitizing water. It is a natural product that does not contain any alcohol or other harmful chemicals. You may even clean a pacifier and put it back to the child's mouth.

More great tips from one of my favorite blogs A Cup of Jo: Travelling with Baby ja 10 Ways to Entertain a Toddler on a Plane. In particular, I totally agree with Joanna's advice to sit on different rows with the other parent and change the babysitter on duty in every 2-3 hours (depending on the lenght of the flight):  Both parents will have possibility to  watch a movie, take a nap, read, listen to music, eat and drink. Also, the child will have some variety and  the change of environment and the nurse will help him not to get bored. Tried this and can warmly recommend!

I will come back with more tips on arrivals, what to take into account on hotels, restaurants and shopd when travelling with a baby/toddler. I would love to hear your best practises so please share on the comment box.

Happy and Safe Travels!

Love in Portofino

Portofino on kaunis pieni satama, joka tunnetaan legendaarisena julkkisten ja miljonäärien lomanvietto paikkana. Tämä näkyi katukuvassa mm. ostosmahdollisuuksina: kylän ainoalla kadulla oli mini-mini-mini-liikkeet Diorilta, Hermesiltä, Louis Vuittonilta ja Giorgio Armanilta.

 

Ostoksia enemmän minua houkutti kauniit maisemat, joten sillä aikaa kun perheemme miehet pelasivat palloa aukiolla, lähdin pikku retkelle...

***

Portofino is a chic little harbour village known to be a legendary place for celebrities and multi-millionares to spend their holidays there. This could be seen on the shopping possibilities in this tiny village: it had mini-mini-mini stores of Dior, Hermes, Louis Vuitton and Giorgio Armani.

I was not on the shopping mood but instead I wanted to see some breath taking views so while the men of our family went to play some ball, I took a hike...



Silkkimekko ja korkokengät olivat varusteina ok ylöspäin mentäessä. Fiilistelin maisemia, annoin lempeän tuulen tuivertaa tukkaa, hengitin raikasta meri-ilmaa ja olin onnellinen ja kiitollinen upeasta päivästä, huikeasta ympäristöstä ja pienen seikkailun tuomasta vapauden tunteesta.
***
A silk dress and high heels were ok when climbing up. I loved the view, I let a gentle wind to blow my hair, I took a deep breaths of the fresh air, smelled the sea and was happy and grateful for the gorgeous day, amazing surroundings and the feeling of freedom created by my little adventure.



Otin kuvia linnasta ja linnasta avautuvista maisemista...
***
Some picture taking up in the castle...

  

Jos kiipeää ylös, on yleensä tultava myös alas. Helpommin suunniteltu kuin tehty. Jostain syystä 12 sentin korot eivät olleet alamäessä luonnonkivipolulla niin näppärä jalkine, kuin mitä olin ajatellut. Roikuin kaiteessa (jyrkimmissä kohdissa kaksin käsin) asetellessani korkojani tärisevin jaloin sopiviin kohtiin. Silkkimekko liimaantui hikiseen ihooni, tuulen tuivertama tukkani tuli silmille ja iso järjestelmäkamera keikkui olallani järkyttäen tasapainoani entisestään. Sain monta pitkää katsetta lenkkareissa, t-paidoissa ja reippaissa shortseissa vastaantulevilta linnan vierailijoilta. Jos osaisin lukea ajatuksia, matkalukemiseni olisi saattanut olla jotakin "Voi ei mikä blondi! Ei tuollaisissa vetimissä lähdetä tällaiselle retkelle"-tyylistä. Otin coolin "eipä tässä mitään, perusmeininki, ainahan pukeudun pikku hiking-retkille näin"-ilmeen ja hengittelin syvään, keskityin askelmiini ja laskeuduin niin arvokkaasti, kuin olosuhteet huomioon ottaen oli mahdollista. Joka kerta, kun minun teki mieli soittaa mieheni paikalle kantamaan minut alas, pysähdyin, keräsin voimia alla olevaa maisemasta ja hyräilin hiljaa tätä.
***
What goes up, must often come down. Easier planned than done.  For some reason my 12-cents high heels were not so practical going downhill on a natural stone path as they had been when going up. I hung on the rails (on the steepest parts of the path with two hands) and focused on placing my feet and high heels on a convenient step. My silk dress was clued to my sweaty skin, my wind-blown hair kept coming on my eyes and my big SLR hanging on my shoulder made it even more difficult to keep the balance. I got many looks from the other visitors wearing their  sporty sneakers, t-shirts and shorts. If I could read minds, the story would have been something like "Oh no, what a blonde! What was she thinking this morning when dressing up?". I did not mind the looks, I took "all is cool, everything under control"-look on my face, took deep breaths and did my best to land as much with dignity as it was possible taken into account the circumstances. Whenever I felt like calling my husband to come and carry me down, I stopped, gather strength from the view below and hummed this.

Holiday Pictures: Piemonte and Liguria

Vihdoinkin sain kamerani takaisin ja kuvia käsiteltyä. Koska junat Milanoon olivat pitkän viikonlopun vuoksi täynnä, otimme junan Sveitsin ja Italian rajalle Locarnoon ja sieltä jatkoimme matkaa vuora-autolla Piemonteen. Ensimmäisenä yövyimme tässä hurmaavassa hotellissa.

Hotellilla on upea ravintola La Gallina, jonka täyteen bookatusta salista saimme iloksemme pöydän sekä viinitila Villa Sparina, jonka vuosikertaa tilasimme pullollisen. Jos siellä ruudun toisella puolella on joku, joka suunnittelee häitä, paikka on tarkoitukseen täydellinen. Samaan aikaan hotellilla oli Kalifornialainen hääseurue, jossa sulhanen oli tämän viinitilan maahantuoja Kaliforniassa ja heille oli tulossa 60 vierasta San Franciscosta lauantain häihin.

***

I finally got my camera back and the images edited so here is a set of photos from our trip to Italy. As all the trains to Milan were fully booked or ridiculously expensive, we took a train to Swiss and Italian boarder, Locarno, rented a car and drove to Piemonte. The first night we stayed in  this charming hotel.

The hotel has a fantastic restaurant La Gallina which was fully booked when we arrived but the friendly hotel staff and the chef arranged a table for us. The hotel has also a high quality winery Villa Sparina so we enjoyed a bottle of red while the sun set behind the hills. The place is perfect venue for a wedding and in fact there was an American wedding party staying at the hotel at the same time. They were expecting around 60 guests to arrive for the wedding all the way from San Francisco.  

8 kilometrin päässä hotellilta sijaitsee valtava Serravalle Outlet, jossa voi viettää edullisen iltapäivän esim. Pradan, Guccin, Salvatore Ferragamon ja Dolce Gabbanan seurassa. Eikös se nyt ole niin, että mitä enemmän alennusmyynneistä ostaa, sitä enemmän säästää?

***

The huge Serravalle Outlet is located just 8 kilometers from the hotel and you can spend there an inexpensive afternoon with Prada, Gucci, Salvatore Ferragamo, Dolce Gabbana and other Italian friends. Isn't it so that the more you buy in outlets, the more you save?

Seuraavaksi yöksi ajoimme alas Liguriaan Cinque Terreen. Hotelli kuului kategoriaan "luulin näiden aikojen olevan jo ohitse" mutta mitä muuta voi odottaa, jos bookaa hotellin samana päivänä yhtenä kevään korkeimpana sesonkiviikonloppuna ja kyseessä on UNESCON maailman perintökohde. Kahteen viidestä kallion seinään rakennettusta pieneen ja pittoreskiin kalastajakylään pääsee vain junalla, veneellä tai kävellen. Unelmoin vaelluksesta jossa kävellään kaikki kylät läpi mutta tällä kertaa olimme (tarkoituksella) jättäneet Panchon kantorepun kotiin, joten otimme veneen yhdestä kylästä toiseen ja muuten liikuimme junalla. Totesimme, että meidän pitää tulla takaisin asap eli vielä kun jaksamme kantaa Panchoa tai sitten meidän pitää odottaa 7-8 vuotta kunnes Pancho jaksaa itse kävellä koko 12 kilometriä ja kiivetä rappuja, joita saarilla on melkoisesti. Lastenrattailla kulkeminen rajoitti visiittiä melkoisesti, näimme tällä reissulla vain pienen osan suloisista (mutta turistien kansoittamista) kylistä.

 

 

For the second night we drove straight down to Cinque Terre, Liguria. The hotel we stayed at belogns to the category "I thought these days were gone" but what else you can expect if you book the hotel in a UNESCO World Heritage Site on the same day on a high season weekend. Two of the five small and picturesque villages can only be reached by train, by boat or walking. Cinque Terre is made for hiking but as this time we left the baby carrier at home so we just took a boat from one village to another and otherwise used trains. It is clear now that we have to go back asap so we will still be able to carry Pancho or we will have to wait 7-8 years until Pancho will be able to walk the entire 12 kilometers hike himself and climb all the stairs. We missed most of the villages as it was impossible to move around with push chairs.

Cinque Terrestä jatkoimme Camogliaan ja hemmottelimme itseämme tällä.  Söimme romanttisen illallisen tähtitaivaan alla rantaterassilla ja Pancho söi koko matkan suurimmalla ruokahalulla scampi curryn. Olimme valinneet hotellin ajatuksella, että vietämme seuraavana päivänä aikaa uima-altaalla mutta juuri, kun pääsimme altaalle, taivas veti mustaksi ja alkoi sataa. Jatkoimme matkaa Portofinoon, siitä lisää huomenna.

***

After Cinque Terre we continued to Camogliaan and treated ourselves with this. We ate a romantic dinner on the beach under the stars, Pancho ate his best meal  during the whole trip: a scampi curry. We chose to hotel for its swimming pool but next day when we just got to the pool, the sky went dark and it started to rain so we headed to Portofino (more on Portofino tomorrow).

Portofinosta ajoimme takaisin ylös Piemonteen ja löysimme herttaisen agriturismo-majatalon maaseudulta. Majataloa piti perhe (ainakin kaksi sukupolvea), joka asui tuossa kuvassa näkyvässä talossa ja vieraille oli kunnostettu huoneita ja ravintola talliin. Ravintolassa ainoastaan viinin sai valita itse mutten pöytään kannettiin 7 ruokalajin menu paikallisia herkkuja. Viimeinen yö oli Panchon suosikki, talolla oli iso nurmikko, lasten keinuja, kiipeilytelineitä ja uima-allas. Pitkä viikonloppu tuntui viikolle, loma teki tehtävänsä.

 

From Portofino we drove back to Piemonte, stayed in a lovely and cozy agriturismo on rural runned by two generations.  We had 7 courses surprise dinner (that was the only thing on the menu, at very reasonable price of 25 euros!) in their restaurant. Pancho loved this place as there was plenty of room to run and play in the garden, they had  children's swings, slides and a swimming pool. All in all it was a perfect long weekend in Italy and we would love to go back soon.

 

Lazy Sunday Afternoon

Vaikka Juhannusta ei Sveitsissä varsinaisesti vietetäkkään, meillä on ollut super kiva Juhannus-viikonloppu. Perjantaina olimme koko perhe Pepperin duunin BBQ-juhlassa, lauantaina Ms. Ainu hoiti Panchoa ja minä ja Pepper pääsimme päivällä taidetreffeille. Kiersimme pyörillä ArtBaselin näyttelyitä ja tänään järjestimme sunnuntai brunssin ystävillemme, yhdeksälle aikuiselle ja neljälle lapselle.
***
Midsommer is not celebrated in Switzerland but we have had a lovely Midsummer weekend. On Friday we went to a BBQ organized by Pepper's company, on Saturday afternoon Pepper and I had an art date while our Finnish babysitter took care of Pancho. We took the bikes and visited various ArtBasel events in town. Today we organized a lazy Sunday brunch for some friends in Basel, 9 adults and 4 children.

Katoin seisovan pöydän ruokasaliin mutta koska päivä oli kuuma, söimme ulkona terassilla.
***
I set the table in the living room but as it was a hot day, we enjoyed it on the terrace.

Brunssilla oli tarjolla:

1. Pepper savusti aamulla grillissä lohta ja valmistimme siitä philadelphia juuston kanssa tahnan, joka tarjoiltiin saaristolaisnappien päältä.

2. Vuohenjuusto-mansikka-rucola-siirappibalsamico leipäsiä (ohje yhdestä suosikistani, Kaikki Mitä Rakastin blogista täältä).

3. Kurkku-avocado-minttu-salaatti

4. Mornings on Mykonos-munakas (olen jakanut tämän ennenkin mutta se vaan on niiiiiin hyvää)

5. Turkkilaista jugurttia itse tehdyn myslin ja (kaupasta poimittujen) marjojen kera

6. Croisantteja hillolla, leikkeleillä ja juustolla

7. Raparperipiirakkaa

8. Suloisen Ms. D:n tekemään jumalaisen hyvää tanskalaista kookos Unelma Kakkua

9. Suklaamoussea

10. Kuplivaa, Mimosaa, kahvia ja appelsiinimehua.

 

We had on the menu:

1. Pepper smoked a salmon this morning on the grill and prepared a paste with philadephia. It was served on Finnish sweet-and-sour rye bread (saaristolaisleipä).

2. Toasted bread with goat cheese, strawberries, rucola and sweet balsamico

3. Cucumber-avocado-mint salad

4. "Mornings on Mykonos" omelette

5. Yoghurt with home made mysli and berries

6. Croissants with cold meat, cheese and jam

7. Rhubarb pie

8. Mouth-watering Danish Dream (coconut) Cake made by sweet Ms. D (Thank you!)

9. Chocolate mousse

10. Sparkling, coffee, orange juice, Mimosas  

Ilmeisesti onnistuimme sunnuntai brunssissamme, sillä vaikka vieraat saapuivat jo klo 11:30, viimeiset lähtivät vasta klo 18. Loppuillan olenkin chillaillut terassilla ja nauttinut suosikki viikonpäivästäni, ei ole suloisempaa päivää kun sunnuntai!
***
Gladly most of the guests stayed until 6 pm so it was indeed a lovely, long and lazy Sunday, my favorite day of the week. Thank you dear Danish, Swedish-Spanish, Colombian, Swiss and American friends for coming and sharing the day with us!



Fresh and Flirty

Maaliskuussa kerroin teille 6 asiaa japanilaisista vessoista. Tämä vessajuttu on Italiasta. Olen yöpynyt alkeellisissa hostelleissa ja nukkunut ylellisissä viiden tähden hotelleissa 45 eri maassa. Olen oppinut, että hotellien tason pystyy usein päättelemään siitä, minkälaista kosmetiikkaa/muuta tilbehööriä on tarjolla. On ollut shamppoota, hoitoainetta, suihkusaippuaa, kosteusvoidetta, ompelutarvikkeita, kylpysuolaa, hammasharjoja, partateriä, kampoja, pumpulia, vanupuikkoja, kengänkiillostusvälineitä, suihkumyssyjä, vartalonkuorintaa, suuvettä, kynsiviiloja, huulirasvaa, hiuslenkkejä, meikinpoistoainetta, kynsilakanpoistolappuja ja tahranpoistoainetta mutta Italiassa löysin jotakin, mihin en ollut aiemmin hotellissa törmännyt...

***

In March, I shared 6 things you should know about Japanese toilets. This story comes from Italy. I have traveled and stayed in very basic hostels and I have slept in luxurious five-star hotels in 45 different countries. I have learnt that the quality of a hotel can often be seen on the toiletries available. There has been shampoo, hair conditioner, shower gel, body moisturizer, bath salts, toothbrushes, combs, razors, cotton balls, Q tips, shoe polish kits, shower caps, sewing kits, body scrubs, nail files, lip balm, mouth water, hair loops, make-up remover, nail polish remover and stain remover but in Italy I found something which I had not previously come across...

...Intiimisaippuaa!
***
...Intimate soap!

Johtuuko intiimisaippuan tarve siitä, että A) Italialaiset ovat niin intohimoisia rakastajia, B) hotellit, joissa ko. tuotteita oli tarjolla, ovat erityisen suosittuja häiden ja honeymoonin viettopaikkoja vai C) onko italialaisten luottamus saippuaan vaan vahvempaan kuin muualla maailmassa? Mitä mieltä olette? Oletteko nähneet intiimisaippuaa muualla kuin Italiassa? Mitä muuta hauskaa teille on hotelleissa tarjottu?

***

Is there a need for an intimate soap because A) Italians are so passionate lovers, B) the hotels where these products were available are especially popular wedding venues and places to stay for a honey moon or C) do Italians just use more soap than the rest of the world? What do you think? Have you seen intimate soap somewhere else? Have you seen other extraordinary or surprising toileteries in a hotel?

Is it Greener...?

Tapahtui kuluneella viikolla: Pepper oli 7 päivää Pariisissa jättimäisessä reumatologian kongressissa. Koko kevään työ ja stressi huipentui viime viikkoon ja pisti miehen koville. Pancho ja minä olimme Baselissa. Joka päivä oli reippaasti yli 32 astetta, pahimpina 37. Kun kivitalon paksut seinät kerran lämpesivät, sisätilat olivat 26 asteen luokkaa ympäri vuorokauden. Viime sunnuntaina loppuivat Panchon vaipat. Oli pyhä ja kaikki kaupat olivat kiinni. Myös maanantai oli pyhä ja kaupat pysyivät kiinni. Kun olimme kerran jo olleet kaksi vuorokautta ilman vaippoja päivin ja öin, päätin samantien viedä homman loppuun ja vieroittaa Panchon kokonaan vaipoista. Kun Pepper eilen tuli kotiin, tein pientä inventaaria kuluneesta viikosta.

Yhteistä meille oli:

1. Väsymys:
- Pepper oli väsynyt, koska häne oli esiintynyt 400 hengelle mutta myös siksi, että hän oli juonut shampanjaa Pariisin yökerhoissa ja trendiravintoloissa aamu neljään.
- Minä olin väsynyt, koska olin valvonut ja vahtinut, ettei Pancho pissaa sänkyyn.

2. Liikunta:
- Pepper oli hikoillut työpaineiden alla mutta myös yökerhojen tanssilattioilla.
- Minä olin hikoillut kantaessani ympärivuorokautisessa helteessä rimpuilevaa Panchoa vessanpytylle.

3. Mielenkiintoiset keskustelut:
- Pepper oli käynyt keskusteluja ympäri maailmaa tulleiden kollegojen, lääkärien ja muiden fiksujen ihmisten kanssa.
- Minun keskusteluni menivät kuta kuinkin näin:
Minä: "Onko pissahätä?"
Pancho: "Ei."
Minä: "Onko varma ettei ole pissahätä"
Pancho: "Ei."
Minä: "Jos nyt kuitenkin käytäisiin pissalla?"
Pancho: "EEEEEIIIII!!!!!"

4. Ostokset:
- Pepper vietti puoli päivää Champs-Élyséellä. Ostoksia hieman hankaloitti se, ettei hänellä ollut aikaa käydä kaikissa kivoissa kaupoissa.
- Minä kävin useamman kerran super marketissa. Ostoksia hieman hankaloitti se, että eräs nimeltä mainitsematon kaksivuotias huusi kurkku suorana 75 % ajasta.

5. Uuden oppiminen:
- Pepper kuuli mielenkiintoisia esityksiä ja oppi uutta omalta alaltaan.
- Minä opin, että mikäli lapsen herättää yöllä pissalle vasta 2:30 jälkeen, pääsee vaihtamaan myös märät alusvaatteet, yöpaidan, unipussin ja lakanat.

Muutamia asioita mitä minulle ei tapahtunut mutta Pepperille tapahtui:
- Kukaan ei kehunut minua tai kertonut minun kehittyneen viime vuodesta
- En nukkunut ilmastoidussa 5 tähden hotellissa välittämättä kenenkään muun vessakäynneistä kuin omistani.

Muutamia asioita mitä Pepperille ei tapahtunut mutta minulle tapahtui:
- Minua halittiin, pussailtiin ja siliteltiin.
- Minua purtiin, potkittiin, läpsittiin ja nipisteltiin.

Emme oikein pääseet yhtämielisyyteen Pepperin kanssa, kummalla oli ollut rankempi viikko mutta olimme molemmat samaa mieltä siitä, että toinen oli viettänyt huomattavasti helpomman viikon kuin mitä oma viikko oli ollut...
***

Happend last week: Pepper was 7 days in Paris and participated a giant Rheumatology Congress. All the work and stress of this Spring culminated on this week and made it a heavy trip for him. Pancho and I were in Basel. Every day it was well over 32 degrees, some of the days even 37 degrees. When the thick walls of our house finally warmed up, it was at least 26 degrees inside around the clock.

Last Sunday I ran out of Pancho's diapers. The shops in Switzerland are closed on Sundays and as Monday was a public holiday, the shops remained closed. By then we had already been two days without diapers day and night so I decided to toilet train Pancho. When Pepper came home last night, I made a small summary on how we had spent our week.

The common things were:

1. Tireness:
- Pepper was tired because he has presentations for an audience of hundereds of people but also because he had been, after stressful (but succesfull) working days, drinking champagne in Paris nightclubs and trendy restaurants until very late hours.
- I was tired because I had been awake every night watching and supervising that Pancho would not pee in his bed.

2. Sports
- Pepper had sweat under the work pressure but also on nightclub dance floors.
- I had sweat when trying to carry struggeling and wriggeling little boy to the toilet in a constant heat.

3. Interesting Conversations:
- Pepper had interesting conversations with colleagues, doctors and other smart people around the world.
- Most of my conversations went more or less like this:
Me: "Do you have to pee?"
Pancho: "No"
Me: "Are you sure that you don't have to pee?"
Pancho: "No".
Me: "Well, let's go to the toilet then"
Pancho: "NOOOOOO!!!!"
 4. Shopping:
- Pepper spent an after noon on Champs-Élysées. It was a bit complicated as he did not have time to visit all the nice shops. 
- I went several times to supermarket. It was a bit complicated as one two year old screamed 75% of the time.

5. Learning new things:
- Pepper listened to world class presentations and learnt new and exciting things.
- I learned that if you wake up the child only after 2:30 to pee, you will also have to change wet underwear, nightgown, sleeping bag and bed sheets.

A few things that did not happen to me but did happen to Pepper:
- Nobody said I have done a good work and have improved from the last year
- I didn't sleep in air-conditioned 5-star hotel and cared nothing else than myself to get to the toilet on time.

A few things that did not happen to Pepper but did happen to me:
- I got many hugs, kisses and cuddles
- I was biten, kicked, slapped and pinched. Several times.

We could not really agree which of us had the more difficult week but we sure agreed on one thing. Both of us thouhght that the other had an easier 

Lost and Found

Kolme viikkoa sitten vietimme viikonlopun Pepperin, Panchon ja isäni kanssa Geneven järven rannalla. Sunnuntain paluumatkalla pysähdyimme Berniin illalliselle, jonka jälkeen jatkoimme kotimatkaa. Ajaessamme ulos kaupungista,  kiitimme onneamme menosuunnastamme, sillä moottoritien vastaan tulevat kaistat olivat  monta kilometriä jumissa tietöiden takia. Ajettuamme noin tunnin ja ollessamme vain 10 minuuttin matkan päässä kotoa, huomasin jättäneeni järjestelmäkamerani illallisravintolan pöytään. Ravintolan kuitista löytyi puhelinnumero ja saatuani vahvistuksen, että  kameralaukku on edelleen siellä,  Pepper heitti uukkarin ja palasimme hakemaan kameraa. Arvanette, että ajettuamme 90 kilometriä ja lähestyessämme Berniä, tietyöt olivat edelleen käynnissä ja vietimme ei-niin-iloiset 30 minuuttia viimeisellä 10 kilometrin etapilla. Ehdimme kuitenkin perille juuri ennen kuin ravintola sulkeutui,  sain kamerani takaisin ja ajoimme takaisin toiset ylimääräiset 100 kilometriä.

Viime sunnuntaina olimme onnistuneen Italian matkan jälkeen istuneet Locarno-Basel junassa jo hyvän tovin, kun tajusin kameralaukkuni jälleen puutuvan. Viimeinen muistikuvani oli Italian ja Sveitsin rajalla sijaitsevan Cannobion rantakahvilasta. En minä eikä Pepper ollut kiinnittänyt huomiota kahvilan nimeen ja koska olimme maksaneet käteisellä, ei  meillä ollut edes kuittia.  Sherlok Holmes-taitoja tarvittiin jälleen: Google mapsin ravintolapalvelu käyttöön. - ei merkintää kahvilasta. Tripadvisor käyttöön. - ei merkintää kahvilasta. Tänka på. Googlen street view! Ensin hain käyttämämme parkkipaikan kartasta ja sitten lähdin "kävelemään" street viewn mukana samaa reittiä mitä olimme kulkeneet pari tuntia aiemmin. Bingo! Löysin kahvilan, zoomasin sen markiisiin ja sain kahvilan nimen. Nimen googlaus. Ei tulosta. Googlaus eri hakusanoilla. Ei tulosta. Uudeelleen zoomaus street view:lla viereisen ravintolan markiisiin. Nimen googlaus. Bingo. Soitto naapuriravintolaan, jossa puhelimeen vastannut henkilö ei puhunut tai osasi vain vähän minun osaamiani kieliä englantia, espanjaa, suomea, ruotsia tai ranskaa ja minä osasin vain vähän hänen puhumiaan, italiaa ja saksaa. Otimme käyttöön ennenkin käyttämäni kielen "insalata mixtan"(=sekoitus kaikkia edellisä, vallitsevana kielenä saksa), jonka avulla sain selvitettyä, että kamerani ei ole viereisessä kahvilassa. Mikä epätoivo! Nieleskelin kyyneliä surusta menetetystä kamerasta mutta ennen kaikkea menetetyistä valokuvista. Kuvia viinitilalta Piemontessa missä yövyimme, upeasta resortista missä hemmottelimme itseämme, herkullisista lounaista, tunnelmallisista illallisista, aurinkoisesta laivamatkasta, Cinque Terren kylistä, Panchosta poolilla, maisemista jossa lenkeilimme ja hengästyimme paitsi huonosta kunnosta myös huikeista maisemista, linnasta johon kiipesin 12 sentin korkokengillä Portofinossa, Panchosta pelaamassa palloa, perheen yhteisistä hetkistä.

Olin valmis hyppäämään seuraavalla juna-asemalla pois, ottamaan toisen junan takaisin, ajamaan taksilla takaisin Italian puolelle ja menemään kovistelemaan kahvilan pitäjää ja mahdollisia silminnäkijöitä selvittääkseni kuka kameran oli vienyt. Pepper ei kuitenkaan antanyt minun jäädä pois keskellä-ei-mitään klo 21 illalla. Pommitin ainoaa Sveitsissä tuntemaani italialaista, herttaista Teresaa, joka on kerran tehnyt minulle mani-ja pedikyyrin ja pyysin apua asian tulkkaukseen. En suostunut uskomaan, ettei kameraa löydy. Synkkien ja kireätunnelmaisten joidenkin kymmenien kilometrien jälkeen, aloimme rauhassa käydä läpi muistikuviamme ja kun oikein pengoimme, ta-daa!, muistikuvamme olivat yhtenäiset siitä, että minulla olisi sittenkin ollut kamera, kun lähdimme Italian puolelta Sveitsin rajaa kohti. Herätimme toivon, että kamera olisikin unohtunut vuokra-auton etupenkin lattialle. 

Eilen aamulla soitin tikkana klo 8:00 autovuokraamoon ja selitin jälleen insalata mixtallani (tällä kertaa vallitsevana kielenä espanja) tilanteen. Kuuntelin henkeäni pidätellen miten mies rapisteli postilaatikosta sinne edellisenä illaltana jättämämme auton avaimen, käveli autotallin poikki auton luo. Avasi ovet, rapisteli, kolisteli ja sanoi mitä suloisimmat kolme sanaa "se on täällä". M-I-K-Ä H-E-L-P-O-T-U-S! Kaiken hyvän lisäksi, hänen kollegaansa tulee Baseliin ensi viikolla ja tuo kameran mukanaan. Säästän 9 tunnin kameranhakumatkan ja ainakin 80 frangia ja entäs ne valokuvat? Ne jaan kanssanne ensi viikolla! 

***

Three weeks ago Pepper, Pancho, my dad and I spent a weekend in Lake Geneva. On Sunday evening on our way back home we stopped in Bern to have dinner. After having the dinner we continued driving to Basel. When leaving the city, we were happy about the direction we were heading to as the traffic towards Bern was completed jammed due to some road work. After driving an hour and just about 10 minutes before arriving home, I noticed that I had left my SRL camera in the restaurant. There was the phone number in the restaurant bill so I called immediately and as soon as got a confirmation tha the camera is still there, we turned around and drove back about 90 kilometers until we got stuck in the same traffic jam we had been bemoaned about previously. After spending 30 minutes on the last 10 kilometeres, we got there just in time before they closed the restaurant. I got my camera back and we hit the road for another extra 100 kilometeres.

Last Sunday, after a lovely holiday in Italy, we had been for a while on a train from Locarno to Basel when all of the sudden I realized that I didn't have my camera with me. My last memory of the camera was in an cafe in a small town, Cannobio, in Italy, close to Swiss boarder. Not me nor Pepper remembered the name of the cafe and as we had paid in cash, we had no receipt from the place.  Sherlok Holmes-skills were needed again: I checked Google maps' restaurant service. - no results for the cafe. I checked Tripadvisor. - no results for the cafe. Had to think. Google Street View! I searched the parking place where we had parked and started to "walk" in the street view the same route we had walked just a couple of hours earlier. I found the cafe, zoomed to its awning to get the name. Bingo! Googled the name but no results. Googled it again but still no results. I zoomed the street view again to see the name of the neighbouring restaurant in its awning. Googled the name, got the phone number. The person who answered the phone did not speak or spoke only little the languages I speak i.e. English, Finnish, Spanish, Swedish or French and I speak only little the languages she knew i.e. Italian or German but using a handy language "insalata mixta" (=mix of all the above language, having the German as the prevailing language) I managed to understand that the camera was not in the cafe. What a dissappointment! I almost bursted into tears for loosing the camera but especially for loosing all the pictures I had taken. Pictures from  a  stunning hotel and vinery in Piedmont,  gorgeous resortin Gamoglio, tasty lunches, romantic dinners, sunny boat trip, Cinque Terre villages, Pancho playing ball, Pancho swimming, breath taking landscapes,  the castle in Portofino where I climbed with my 12 cm high heels,  all those moments with our little family!

I was ready to hopp off from the train, take another train back to Locarno, take a taxi to Italy and investigate what has happened to my camera. I was sure that if I could only get there, I would find the camera. Pepper did not let me get off the train in the middle of nowhere at 9 pm. I could not believe that they did not find my camera. After some tense tens of kilometers, I calmed down and Pepper and I focused on our memories where and when we had seen the camera for the last time. All of the sudden both of us were sure that I still had the camera when we left the cafe and headed to Swiss boarder. I raised a hope that we have forgotten the camera in the rental car.

Yesterday morning I called sharp 8:00 to Locarno's rental car office and explained the situation again speaking my insalata mixta (this time having Spanish as the prevailing language). I was holding my breath when listening how the guy on the phone took the keys from the box where we had left it the previous night, walked through the parking lot, opened the car doors, rusteled, rattled and then said the most beautiful three words: "it is here". What a relief! In addition he told me that one of his colleagues is coming to Basel next Tuesday and could bring the camera. I will save 9 hours trip and at least 80 francs. How about those pictures? Well, I will share them with you next week!

Picture from here