Me Tarzan, You Jane

Kun kahdenkeskinen aika on harvinaista työn, työmatkojen ja/tai pienten lasten vuoksi, yhteisiin hetkiin saattaa kohdistua paineita. Romanttisen ravintolan pöydissä tulisi olla valkoiset pöytäliinat tai ainakin tuikut. Ruoan tulisi sulaa suuhun ja viinin jättää pehmeän täyteläinen jälkimaku. Palvelun olisi oltava erinomaista ja illallisella olisi keskusteltava syvällisiä, tärkeitä ja ennen kaikkea hempeitä asioita. Iltaan pitäisi sisältyä myös kohteliaisuuksia, huumoria, hyvää tuulta, käsi kädessä kulkemista, sponttaania pussailua kadunkulmassa, hississä tai muussa (ainakin semi) julkisessa paikassa. Naisen tukan tulisi olla kauniisti, miehen tuoksua partavedelle. "Ollaan rakastuneita kuten sillon kun oltiin juuri tavattu".

Tänä vuonna juhlistimme hääpäiväämme uudenlaisissa svääreissä, esteradoilla puiden latvoissa.

Jalat tärisivät, kädet vapisivat, sydän tykytti. Kämmenet hikosivat, lihakset jännittyivät, aivot raksuttivat miettien seuraavaa askelta. Varmistettiin turvaköyttä, vaijeri huojui, polku heilui jalan alla ja mielessä pyöri pelko tippumisesta.

Yleensä niin vahvasta, rohkeasta ja kaiken miehekkäästi hoitavasta puolisosta ilmeni pehmeämpi, inhimillisempi puoli, kun hän keräsi rohkeutta useamman minuutin ennen vapaan pudotuksen liaanihyppyä korken puun latvasta verkkoon. Joskus hieman avuttomaksi prinsessaksi heittäytyvästä puolisosta ilmeni rohkeampi, pelottomampi puoli, kun hän reippaasti puski eteen päin toiseksi vaikeinta rataa käsivarret ja sääret mustelmilla.

Adrenaliini, endorfiini. Oman kropan hallitseminen, uuden oppiminen, itsensä ylittäminen. Ei aikuinen tunne sellaista oman kropan koordinaatioon ja hallintaan liittyvää riemua sen jälkeen kun on lapsena oppinut ryöminään, seisomaan ja kävelemään.

Ulkoilma, toisen tuki, tiimihengen kohotus, yhteenkuuluvuuden tunne.

Aivan sairaan siistiä, suosittelen kaikille!

***

When the "just the two of us" time is limited due to work, business trips and/or small children, there might be some expectations for date nights. The tables of the romantic restaurant should be covered by white table clothes or have at least candles. The food should melt in the mouth and the wine should leave a soft but full taste. Service should be excellent and the conversation should be deep, significant and above all sweet and romantic. There should also be compliments, humor, good mood, walking hand in hand, spontaneous kissing in street corners, elevator or in other (at least semi) public places. Woman's hair should be beautiful and the man should smell good. "Let's be in love as we were when we had just met"

This year we celebrated our Anniversary in a totally new environment, in adventure trails built on living trees even at the height of twenty meters.


Shaky legs, trembling arms, pumping heart. Sweaty hands, every muscle tightened, brain ticking to decide the next step.  Wobbly swaying paths under the feet, swings and cable slides. Fear of falling down.

Usually so strong and macho spouse revealed a softer human factor when using many minutes to gather courage for a free jump with a liane from the heights. Sometime helpless princess spouse revealed a brave and fearless factor when going through the red level trail despite of the bruises in the arms and legs.

Adrenaline, endorphin. Having control over the body, learning new things, mastering the fear. Adults are rarely offered to feel such a joy of a learning curve of the coordination of their own body after the childhood learnings of crawling, standing and walking.

Outdoors, supporting each other, team spirit, bonding.

I LOVED IT, recommend it for all!

Cotton Dreams

“Sä olet mun kallio, mä olen sun pilvenhattara * Sä olet mun pippuri, mä olen sun vanilja * Sä olet mun säästötili, mä olen sun luottokortti * Sä olet mun syväanalyysi, mä olen sun Carpe Diem * Sä olet mun golf, mä olen sun zumbatunti * Sä olet mun ruisleipä, mä olen sun maissitaco * Sä olet mun jazz, mä olen sun reggaeton * Sä olet mun trooppinen myrsky, mä olen sun aurinko * Yhdessä me olemme elämä ja onni.” --Ote hääpuheestani heinäkuussa 2011

Vietimme Mr. Pepperin kanssa Pumpulihääpäivää (ameriikaksi "Cotton Anniversary"). Materiaaliteeman mukaisesti tilasin hänelle lahjaksi aamutakin kirjailluilla nimikirjaimilla ja kunhan kesäillat pimenevät ja viilenevät, teen hänelle myös perinteeksi muodostuneen kuvakirjan kuluneesta vuodesta.

Häälahjaksi saamamme liput Flow Parkiin olivat edelleen käyttämättä, joten vahvistimme tiimimme henkeä ja toisillemme (yhteen)kuuluvuuden tunnetta päiväseikkailulla päät pilvissä.  Jalat maahan saatuamme nautimme hyväntuulisen päivällisen Tintån jokirantaterassilla.

Love is in the Air.

 
Kuva: Oka Morikawa

***

“You are my rock, I am your cloudlet * You are my pepper, I am your vanilla * You are my savings account, I am your credit card * You are my deep analysis, I am your Carpe Diem* You are my golf, I am your zumba* You are my rye bread, I am your corn taco * You are my jazz, I am your reggaeton * You are my tropical thunder, I am your sunshine * Together we are life and happiness.” -- A quote from my wedding speech on July 2011

We have been celebrating our Cotton Anniversary with Mr. Pepper. Following the material theme, I gave him a bathrope with his monogrammed initials and as soon as the summer nights get darker and cooler, I will make him a photobok from the past year (as I have done every year we have been together).

One of the wedding presents we got two years ago was tickets to Flow Park but we hadn't had chance to use them until now. To strenghten our team spirit and bonding with each other, we spent a day in adventure trails our heads in the clouds. After we got our feet on the ground again, we had a convivial dinner in Tintå's river side terrace.

Love is in the Air.

Picture: Oka Morikawa

Peace for Bananas



Kuvan pannukakut eivät liity tapaukseen. Pancakes in the picture are not related to the case.

Muuttaessani 19-vuotiaana omaan kotiin, ostin lapsuuden kodista opitun mallin mukaisesti joka kauppareissulla tertun banaaneja. Noin viikon kuluttua heitin mustuneen banaanitertun roskikseen. Tämän toistuttua joitakin kuukausia, havahduin pöyristyttävään banaanin tuhlaukseeni (Afrikassa on lapsia, joilla ei ole ruokaa!), totesin etten pidä banaaneista ja lopetin niiden ostamisen.

Muutama vuosi. havaintoni jälkeen (sittemmin lääkäriksi opiskellut) siskoni luki äärimmäisen tieteellistä "Syö oikein oman veriryhmäsi mukaan" kirjaa ja tiesi sen perusteella kertoa minulle, että yksi pahimpia ruoka-aineita AB+ veriryhmälleni on banaani. Uutinen ei yllättänyt minua ja pitäydyin erossa banaaneista. Kunnes...

Pari viime päivää kyläilimme Panchon kamun Massin luona Espoossa. Massin mamma (ja hyvä ystäväni) ilmoitti innosta poksahtelevana paistavansa meille aamiaiseksi  banaanipannukakkuja. Sekä Massin isä (joka huom (!) kuuluu samaan veriryhmään kanssani) että minä suhtauduimme asiaan hieman skeptisesti. Kookosöljyssä paistettujen lättyjen tuoksu hälvensi hieman epäilyjäni, taivaallinen maku sai ne kutistumaan ja kun kuulin miten helppoja ja terveellisiä (ei sokeria, ei jauhoja) pannukakut on valmistaa,  julistin banaaneille (vähintäänkin väli)rauhan.

Kokeilkaa näitä ja sulakaa.

1. Tarvitset tasamäärän munia ja banaaneja esim. 5 banaania ja 5 munaa.
2. Muusaa banaanit haarukalla ja sekoita kananmunat reippaasti muusatun banaanin joukkoon.
3. Mausta "taikina" kardemummalla, kanelilla ja vaniljauutteella.
4. Paista kuumalla pannulla kookosöljyssä pieniä pyöreitä lettuja. 

5. Vatkaa kerma.
6. Mausta raastetulla sitruunan ja limen kuorella ja vaniljasokerilla / vanilja uutteella ja sokerilla.

Nauti pannukakut kermavaahdon ja hillon ja/tai marjojen kera. MMMMMM....!!

***

When I was 19 and moved to my own apartment, I used to buy bananas as my mother did in my childhood home. After a week I threw the whole bunch of black bananas to garbage bin. The same happened every week until one day I noticed how  much bananas I was wasting (and there are children in Africa without food!), realized that I don't like bananas and stopped buying them. 

A couple of years later, my sister (who has since studied medicine and became a doctor) was reading a highly scientific book called "Eat Right for Your Blood Type" and told me that one of the worst ingredients for my blood type AB+ is banana. The news did not surprise me and I dissociated myself from bananas. Until...

Last few days we visited Pancho's buddy Massi in Espoo. As soon as we arrived, Massi's mother (and my dear friend) announced enthusiastic that she will make us banana pancakes for breakfast. Both Massi's father (who has the same blood type than I do) and I felt skeptic about the idea. The smell of the pancakes fried in coconut oil made me hesitate. The heavenly taste shrank my doubts and when I heard how incredibly easy and healthy (no sugar, no flour) these pancakes are, I declared (at least interim) peace to bananas.

Try this and melt!

You will need the same amount of bananas and eggs for example 5 bananas and 5 eggs. Mash bananas with a fork and whip the eggs with the mashed bananas. Add cardamom, cinnamon and vanilla extract. Pan-fry in coconut oil.

Whip cream and season with grated lime and lemon zest, sugar and vanilla extract.

Enjoy the pancakes with whipped cream, jam and/or fresh berries. MMMMMM....!!

Sunset or Sunrise? That is the question.



Saavuimme Panchon kanssa maanantai-yönä Helsinkiin, josta meillä oli jatkolento Kuopioon En ole aikaisemmin lentänyt näillä leveyspiireillä tähän aikaan vuodesta.

Ensin on mainittava huikaisevan kauniit maisemat, joita Tuhansien Järvien Maa yläilmoihin tarjoili. Tuntui kun olisimme olleet ulkomailla, kun lensime Juurusveden eksoottisen järvimaiseman yllä. Kuopion lentokenttä sijaitsee aivan Iso-Jälän järven rannalla ja kiitorata alkaa siinä kohtaa, kun hamuilet pelastusliiviä istuimen alta.

Toinen huomion arvoinen kokemus oli taivas. Ulkona oli "Suomen kesän pimeää" mutta laskeuduttuamme lentäkentän taivaanranta oli kirkkaan punainen. Hämmästelin myöhäistä auringonlaskua, sillä kello oli 00:50. Oliko se siis auringonlasku vai auringonnousu? Siis kello 00:50? Pohdin asiaa ensin hiljaa mielessäni mutta en pystynyt päättelemään vastausta. Tiedustelin asiaa lentoemolta. Opin, ettei kukaan varsinaisesti tiedä kummaksi sitä tulisi kutsua, sillä aurinko vain dippaa horisonttiin mutta nousee saman tien takaisin. Koneesta poistumiseen ja laukkujen odotteluun vierähti puolisen tuntia. Klo 01:30 taivaanrannan puna oli muuttunut keltaiseksi ja päivä valkeni. Näkemäni puna oli auringon nousu. Siis kello 00:50. Unbelievable!

Kuva täältä
***

Pancho and I flied to Helsinki on Monday night and had a connection flight to Kuopio. I have not flown these parallels at this time of the year before.

First of all I have to mention that Eastern Finland, the Land of Thousand Lakes, is amazingly beautiful. I felt like being abroad when approaching the Kuopio airport over the Juurusvesi lake. Kuopio airport is just next to the Iso-Jälä lake and the landing strip starts just at the moment when you are reaching for your life-vest.

Another finding worth of mentioning was the sky. It was “Finnish Summer Dark” during the flight but when we landed, the skyline was gorgeously red. I was wondering about the late sunset as it was 00:50 am. Was it a sunset? Or was it a sunrise? I mean it was 00:50 am. I tried to puzzled over the phenomenon but could not work it out so I had to ask the flight attendant. She explained that no one know whether to call it sunset or sunrise as the sun only dips down and rises up again.

Getting out of the plane and waiting for the luggage took us an additional half an hour. At 1:30 am the red horizon had turned into yellowish and the day dawned. It was a sunrise, I mean at 00:50 am. Unbelievable!

Picture from here

Irresistible Fountains

Muistatteko, kun kerroin, että paikalliset ovat kovia poikia uimaan?
No, tässä lisää todistusaineistoa tältä päivältä.
***
Do you remember when I told you that the locals are enthusiastic swimmers?
Well, here is more evidence from today.

Mmmm...What We Ate

Söimme koko matkan taivaallisen hyvää ruokaa mm. täällä, täällä, täällä ja täällä. Kuvat kertokoon, vesi kielelle herukoon.

***

We ate lovely food all week (among others) here, here, here and here. Let the pictures tell the story.

Holiday Report

Torstaina lensimme Nizzaan ja otimme bussin Juan Les Pinsiin (toim.huom. lausutaan "zuaanlöpään", ei siis "huan les pins" kuten allekirjoittanut espanjan aksentillaan yritti). Perjantaina kävelimme illalliselle Antibesiin. Lauantaina menimme junalla Cannesiin. Olisimme halunneet myös laivan Saint Tropeziin mutta ensimmäisenä päivänä se oli täynnä, toisena sain vatsapöpön ja kolmantena päivänä, kun olin toipunut, kapteeni piti lepopäivää. Meidän piti myös vuokrata auto ja käydä katsomassa sitä taidetta ja maisemia mutta teimmekin taidetta laiskottelusta ja chillailimme rannalla ja poolilla.

Pancho oli riemuissaan hiekkakakuista ja siitä, että koko perhe oli yhdessä.

Cannes oli loistava paikka people watchingiin mutta himoitsemaani käsilaukkua sieltä ei saanut. Lohdutukseksi ostin turkoosin kokouimapuvun mikä mieheni mielestä oli mummomainen, minä pidin sitä korkeintaan rouvamaisena. 

Toiveideni mukaisesti lomaamme sisältyi auringon ja lämmön lisäksi:  

***

On Thursday we took a flight to Nice and a bus to Juan Les Pins. On Friday we walked to Antibes. On Saturday we took a train to Cannes. We also wanted to take a boat to Saint Tropez but on the first day it was fully-booked, on the second day I got an upset tummy and on the third day the captain had his day off.  We also had plans to rent a car and go to see art and landscape but instead we made art of chilling out and went to the beach and pool.

Pancho loved sand cakes and that the whole family was together.

Cannes was an excellent place for people watching but I could not find the bag I have been dreaming of. To comfort myself, I bought turquoise one-piece swimming suit. My husband thinks it is for grandmas, I consider it, at the most, "Mrs"-style.

In addition to sunny and warm days, our trip was made of:

Ja mikä tärkeintä / And the most important: