Paris, Bon Appetit

Ehdotan, että aloitat tämän postauksen katsomalla L'Avenue:n nettisivut, jotka on ehkä yhdet cooleimmat ravintolan nettisivut mitä tiedän. Tulethan sitten takaisin tänne.

- noh, mitäs pidit? Eikö tullutkin fiilis, että tuonne on päästävä? Sitä minäkin. Varasin meille pöydän lounaaksi ensimmäisenä Pariisin päivänä ja söin taivaallisen tonnikalatartarin. Juuri sellaisen, kun tonnikalatartarin tulee mielestäni olla; maultaan hieman spicy, koostumukseltaan ryhdikäs mutta samalla suussa sulavan pehmeä, tuore ja raikas mutta sopivasti täyttävä.

Lounas L'Avenuessa on loistava paikka myös peoplewatchingiin ja Pariisin muodin bongailuun. Lounaan jälkeen oli ilmiselvää, että käsilaukuissa Chanel on nyt (/edelleen) kova nimi kaiken ikäisillä naisilla. Bongasin yhden lounaan aikana niin monta Chanelin laukkua, että sekosin laskuissa jossain 17 ja 22 välillä. Chanelin liike sijaitsi sopivasti kadun toisella puolella, joten teimme visiitin myös sinne. Meitä palveli hurmaava nuori mies, joka ystävällisesti, kärsivälliseti ja aidon innostuneesti esitteli meille klassikkomalleja, kertoi Chanelin historiaa, mikä malleista on fashionistojen suosiossa (vintagen näköiseksi kulutettu ikoninen 2.55, jonka nimi tulee siitä, että Coco Chanel suunnitteli sen helmikuussa 1955) ja mitä taas menee suuremmalle yleisölle (2.55:n modernisoitu versio Flap Bag). Kuulimme miten Coco Chanel suunnitteli laukkuun takataskun teatterilipuille ja oman lokeron rakkauskirjeille (miten suloista!). Saimme esittelyn lomassa virvokkeita ja vaikka poistuimme tälla kertaa kaupasta tyhjin käsin (mutta suurin laukkuhaavein), olimme saamastamme palvelusta niin otettuja, että mikäli joskus palaamme ostoksille, tiedämme keneen puoleen kääntyä.

Illaksi olin varannut pöydän Hotel Costes'in ravintolan chickistä terassipuutarhasta. Kun saimme ravintolan listan eteemme, vaikutti se jotenkin tutulta. Luettuamme sitä hetken, keksimme, että listalla oli monta samaa annosta kuin mitä päivällä L'Avenuessa, mm. se taivaallinen tonnikalatartar. Hetken menua lisää tutkailtuamme, ymmärsimme listan olevan täysin sama mutta päivällä olimme lukeneet sitä englanniksi ja illalla kädessämme oli ranskankielinen versio. Enpä ollut tullut ajatelleeksi että kahdella (mitä ilmeisimmin samassa omistuksessa olevalla) ravintolalla olisi täysin identtiset menut. Sikäli illallisen valinta oli helppo, tilasimme ne annokset, joita olimme jo päivällä pohtineet mutta jotka jäivät lounaalla kakkoseksi. Ruoka oli hyvää ja meillä oli valtavan herttainen ja hyvä tarjoilija (ravintola on kerännyt mainetta ylimielisellä palvelulla) mutta parasta illassa oli tunnelma. Illallisen jälkeen siirryimme baarin puolelle, jossa oli sinä lauantaina maailman kaikkeuden paras paikka juuri meille. Naispuolisella DJ:llä oli aivan tajuton meno ja tiesimme olevamme täysin oikeassa paikassa kun muutkin hurmaantuivat ja lauloivat mukana biisejä jotka ovat "meidän sukupolven" hittejä. Baarimikot tanssivat tiskillä, kumosivat shotteja asiakkaiden kanssa kilpaa ja heittivät väliin muutaman tulishown. Bileilimme aamuneljään emmekä olisi halunneet illan lainkaan loppuvan. Kyllä teki hyvää melkein kahden vuoden tauon jälkeen!
***
I propose that before you continue reading this post, you will take a look at the coolest restaurant webpage L'Avenue. After you are done, please come back.

- So, did you like it? Don't you feel like you would like to eat there? So did I and booked a table for Friday lunch time. Their spicy tuna tartar was mouth watering and in addition to the food and fruity Chablis, I loved the people watching. After I had spotted more than 17 Chanel bags during the lunch, it was obvious what kind of bag the women (all ages) in Paris have at the moment.  Chanel store was conveniently located across the street so we made a lovely visit. We were served by the most charming young man who was inspiringly telling us about the history of Chanel, showing us the favorite of the fashionistas (the iconic 2.55 which name originates from February 1955 when Coco Chanel designed it) and the bag which is most sold bag (the reissue of 2.55 Flap Bag). He also told us how Coco Chanel designed a compartment for theater tickets and a secret pocket for love letters (how sweet is that!). This time we left the shop with empty hands but big bag dreams. Luckily Mothers' Day is coming...

For the dinner I had booked a table in Hotel Costes' chic garden terrace. As soon as we took a look at the menu, there was something very familiar in it.  After some reading we realized that it was exactly the same menu we had in L'Avenue for lunch. I never thought that different restaurants (even though runned by the same owners) would have identical menus. The only difference was that the menu for lunch was in English and the menu for the dinner was in French. It did not take us long to decide what to eat, we just ordered the dishes we did not order for the lunch.  We had the sweetest waitress (in some reviews the staff has been claimed to be arrogant and rude) and after the dinner we continued in the bar. The DJ was the best, people were dancing on the tables and we partyed until 4 am. It felt so good to be out again, after almost two years! 

Toisena iltana söimme Kong:issa. Paikasta kannattaa varata pöytä 18:30-19, jotta rakennuksen ylimmästä kerroksesta avautuvista maisemista pääsee nauttimaan ja fiilistelemään hämärtyvän Pariisiin tunnelmaa. Ravintolan on suunnitellut Philippe Stark ja se oli cool. Coolia oli myös Louis Vuittonin pääkonttori viereisessä rakennuksessa. Ikkunapöydästämme oli suora näköyhteys LV:n toimistoihin mutta valitettavasti kaukoputkiemme zoomi ei riittänyt näkemään millaisia tulevia mallistoja iltamyöhään töitä tekevien koneiden ruuduilla oli.

***

We also had a dinner in Kong. It is recommended to have a table reservation between 18:30-19 so you will be able to see the view and enjoy the darkening Paris. The decoration of the restaurant is made by Philippe Stark and it was cool. It was also cool to have a window table and be able to see directly to the offices of Lois Vuitton Corporate Headquarters across the street. Unfortunately we were not able to see future collections on the screens of the people who were working late that evening.

Lauantai-illan huumasta hieman nuupahtaneina hortoilimme sunnuntai-aamuna Marais'issa ja etsimme brunssipaikkaa. Eräässä kadunkulmassa kiinnitimme huomiota aamutakissa ja aamutossuissa pöytäkarttaa lukevaan hovimestariin. Kun ovella on tällainen vastaanotto, on sisäänkin kurkattava. Ensimmäisenä kiinnitimme huomiota, että kaikki tarjoilijat olivat miehiä ja pukeutuneita yöpukuihin. Brunssipöydässä oli lätyntekokone, ranskalaisia juustoja, laadukkaita leikkeleitä, 100% tuorepuristettua mehua, hedelmiä, tiramisua, cesar salaattia, al dente (harvinaista buffassa!) pastaa erilaisilla kastikkeilla, suklaamoussea, vohveleita, kananmunia, pekonia, irtokarkkeja ja tikkareita. Ihmiset olivat kauniita ja tunnelma sunnuntaisen rento ja iloinen. Aamiaisen lomassa arvuuttelimme mitä hovimestari oli pukenut kylpytakkinsa alle. Serkkuni mielestä, pakaroiden kaaresta päätellen, ei juuri mitään. Olimmepa iloisia, että löysimme Who's  brunssin. Pikkulinnut tosin ovat laulaneet, että myös kotonamme tarjoillaan tulevana sunnuntaina vähintään yhtä herkullinen brunssi ja hovimestari on kylpytakissaan vieläkin komeampi.

***
On Sunday morning we were wondering the streets of Marais looking for a brunch. All of the sudden a guy in his bathrope and slippers caught our eye. When the welcoming is like this, you should take a look inside, so we did. Inside all waiters were good looking young men and dressed in their pajamas. Who's  brunch includes a buffet of French cheese, quality meats, cesar salad, al dente (not be taken for granted in a buffet!) pasta with various sauces, 100 % freshly squeezed orange juice, tiramisu, chocolate mousse, home made crepes, fruits, eggs, bacon, candies and lollipops among other things. The people were beautiful and the athmosphere Sundayish relaxed and happy. During the brunch my cousin and I were guessing what the guy in the bath rope was wearing underneath as based on the form of his butt (this was an observation by my cousin!) it was not much. Little birds have told me that there will also be an excellent brunch served at our home on this Mothers' Day Sunday and the main waiter will be even sexier in his bath rope.