Errant Campers

Ensimmäinen seitsemästä kummilapsestani pääsi ripille. Liikutuin konfirmaatiossa ja palasin mielessäni ajassa taakse päin omiin rippileirimuistoihini. Tosin en ole täysin varma liityvätkö muistikuvani nimenomaisesti rippileiriin vai johonkin toiseen samaaan aikakauteen kuuluvaan kesäleiriin.

Muistan, että minua ja muita tyttöjä kiinnosti enemmän leirillä olleet pojat kuin evankeliumit. Leiriviikko oli kuuma ja petini oli tyttöjen makuusalin yläsängyssä. Sänkyni jalkopäässä oli tuuletusikkuna ja eräänä iltana saimme kuningasidean karata ikkunasta keskellä yötä. Poltimme sääremme ikkunan alla olleisiin nokkosiin mutta poikien puolelta karanneiden poikien tapaaminen rantakallioilla oli sen arvoista. Teimme nuotion ja huumaannuimme yöttömästä yöstä, peilityynestä merestä ja sääntöjen rikkomisesta. Retkemme toteutuksen yksityiskohdat jäivät teinihurmiossa suunnittelematta ja katon rajassa sijaitsevasta tuuletusikkunasta takaisin sisään kapuaminen ilman tikapuita osoittautui huomattavasti vaikeammaksi tehtäväksi kuin ulos hyppääminen. Jouduimme käyttämään ovea ja jäimme kiinni. Selityksemme iltakävelystä (kahdelta aamuyöllä) ei mennyt läpi ja rangaistukseksi pappi päätti jättää väliin leirin naisten ja miesten välistä suhdetta koskevan osion.

Lievästi väärin kohdistetuista kiinnostuksen kohteista huolimatta opin kymmenen käskyä sekä vaaditut rukoukset ja menin jatkoriparille. Erään jatkoriparilaisen täysi-ikäinen serkku salakuljetti leirille omenaviiniä. Pappi heräsi serkun datsunin kaartaessa pihaan ja käry kävi vaikka joku ryhmäläisistä vetosikin analogialla ehtoollisviiniin. Kävin pyytämässä papilta anteeksi koko hairahtaneen porukan puolesta ja sain syntimme anteeksi. Isosleirille en enää jatkanut.

Tämän kesän rippijuhlissa en saanut tilaisuutta haastatella kummipoikaani nykyajan rippileirin äksöneistä. Liekö olisi vanhalle tädille kertonutkaan.

***
The first of my seven godchildren had his confirmation camp and first communion few weeks ago. I got emotional in the church and went back to my own confirmation summer camp memories. I might mix my memories with another summer camp but sure it was about the same age.

I remember that me and the other girls in the camp were more interested in boys than the Gospels. The camp week in July was hot and there was a small ventilation window on the foot of my upper berth. One evening we got an excellent idea to jump out of the window in the middle of the night and meet the equally escaped boys on the rocks. We burnt our legs in stinging nettles growing under the window but meeting the boys was worth of it. We made a bonfire and got intoxicated by the bright Finnish summer night, calm sea and the feeling of breaking the rules. The planning of our escape was not perfect as when we tried to get back to the girls dorm, it was impossible without ladder. We had to use the front door and got busted. Our explanation of evening walk (at 2 am!) was not successful and as punishment the priest of the camp skipped the part of the program related to relationships between men and women.

Even though the focus of my interest was not exactly right, I learnt the Decalogue, the required prayers and went to follow-on confirmation camp. A cousin of one of the campers smuggled apple wine to the camp. The priest woke up when the cousin's datsun drove to the yard. Busted again despite of the analogue one of the boys tried to make with communion wine. I was the one who was sent to apology and we got remission. I did not go to any further follow-on camps.

I did not have a chance to interview my godson about the actions in modern-days confirmation camps. I wonder if he would have even told me, the old lady.