Havana: 29 Balls of Ice Cream, Cigar Smoking Jefe in Linen and a Hotel Recommendation from an Arabian Princess

Parempiakin viikkoja olen nähnyt kuin kulunut viikko mutta onni onnettomuudessa, että olimme Panchon kanssa molemmat kipeinä: Pancho jaksoi pötkötellä kanssani sängyssä ja vastaavasti oma pääni kesti viiden päivän sisälläolon, kun itsekin halusin vaan huilia. Peruimme koko perheen matkan vuorille, Mr. Pepper palasi kotiin ja pikkuhiljaa perheemme ilmoittautuu taas elävien kirjoihin.

Lupasin teille jutun Havannasta tiistaille. Tänäänhän on jo lauantai mutta haittaneeko tuo, eihän? Bueno...aloitetaanpa sitten. Vaikka olin Havannassa työmatkalla 2011 vain pari päivää, sain talteen muutaman tarinan. Tässä vaiheessa kannattaa käydä hakemassa vaikka kupponen teetä tai kahvia, tarina on pitkä...
***
I have seen better weeks than the past but luckily both Pancho and I were sick so he was ok to lay in the bed with me and I was ok to stay at home for 5 days in a row. We had to cancel our trip to the mountains, Mr. Pepper came home earlier and our family is slowly getting back to life.

I promised you a story about Havana for last Tuesday. Today is Saturday but hey, who is counting? Bueno...let's start. I visited Havana in 2011 only for a couple of days but was able to gather some stories. You might want to grap a cup of coffee as this story is long.

Jos matkustaa Kuubaan, on hyvä tietää, että maassa on käytössä kaksi valuuttaa, paikalliset pesot ja turistipesot. Lähtökohtaisesti turisteilla kuuluisi olla käytössä vain turistipesoja ja paikalliset pelaavat omilla pesoillaan. Kaduilla näkee kauppoja ja ravintoloita, joihin käy vain paikalliset pesot ja vastaavasti turistipesopaikkoja, joihin paikallisilla ei ikinä olisi varaa. On myös hyvä ymmärtää, että Kuubassa yksityisomistus ja yksityisyrittäjyys on lähtökohtaisesti kielletty mutta pientä bisnestä voi sallituissa rajoissa tehdä esim. vuokrata ylimääräisiä huoneita turisteille ns. casa particular (kaikki hotellit ovat valtion omistuksessa) tai järjestää pienimuotoista muonitusta ns. Paladar (max 12 paikkaa) turisteille (kaikki ravintolat ovat valtion omistuksessa).
***
If you travel to Cuba, it is good to know that they have two currencies: cuban pesos for tourists and national pesos for locals. There are stores and restaurants where only one of the currencies is accepted. It is also also important to understand that private ownership and entrepreneurship are restricted. Small businesses can be run by private persons such as renting a spare room for tourists casa particular or selling food for tourists paladar (max 12 guests). Otherwise all hotels and restaurants are state owned.

Olin kuullut, että paikalliset perheet käyvät sunnuntaisin jäätelöllä Coppelino-jäätelöbaarissa.  Halusin mukaan. Ravintolan ulkopuolella oli jono ja ovella portsari. Aikani jonotettuani porstari ilmoitti, että sisään pääsevät vain paikalliset ja turisteille olisi oma jäätelöbaari kulman takana. Kerroin, että haluaisin nimenomaan syödä jäätelöä paikallisten, en turistien kanssa. Alaoven porstari päästi minut yllätyksekseni sisään mutta varoitti, että hän ei voi tehdä lopullista päätöstä sisäänpääsystä. Alaovelta lähti ylös molemmin puolin portaat ja portaiden alapäässä oli toinen portsari. Hän neuvoi minulle tien turistien jäätelöbaariin. Väläytin parhaimman hymyni ja selitin, että itse asiassa haluaisin kovasti autenttisen jäätelökokemuksen ja söisin mielummiin paikallisten jäätelöbaarissa. Hän kohautti olkiaan ja päästi minut raput ylös. Ylhäällä tila jakautui noin 8 eri saliin, joihin sisäänpääsyä orkestroi kolmas, portaiden yläpäässä seisova portsari. Hän ihmetteli miten olen päässy niin pitkälle ja jälleen kerran kerroin miten kovasti haluaisin syödä jäätelöä nimenomaan paikallisten kanssa. Portsari kysyi onko minulla paikallista rahaa. Kerroin, että minulla on vain turistien pesoja. Portsari hymyili ja kysyi montako jäätelöpalloa haluaisin syödä. Vastasin, että yksikin riittäisi. Hän jatkoi entistä leveämmin hymyillen, että yksi jäätelöpallo maksaa yhden paikallisen peson ja yksi turistipeso vastaa 29 paikallista pesoa. Yhtäkkiä hänen ilmeensä vakavoitui ja hän kysyi ääntään madaltaen: "jaksatko siis syödä 29 jäätelöpalloa?". "Enpä taida jaksaa", vastasin ja jo kohtalooni alistuen valmistauduin palaamaan häntä koipien välissä turistibaarin puolelle. Siinä samassa hän otti minua kädestä kiinni, ohjasi pöytään kaikkien kuubalaisten perheiden keskelle ja tiedusteli mitä makuja haluaisin maistaa. Hetken kuluttua edessäni oli 3 palloa jäätelöä ja kasvoillani leveä hymy. Syötyäni jäätelöt ja fiilisteltyäni kuubalaisten sunnuntai-tunnelmaa, pyysin laskua. Portsari ilmoitti talon tarjoavan ja toivotti hyvää päivän jatkoa. Eläköön ihmisten ystävällisyys ja iloiset yllätykset!
***
I had heard that having an ice cream in Coppelia is a common way to spend a Sunday among Cuban families so I wanted to do that too. There was a huge line outside of the restaurant and I lined up. Soon a guard came to tell me that the place was only for locals and there was a special ice-cream bar for tourists just around the corner. I explained that I would like to have an authentic experience and enjoy my ice-cream with Cubans. For my surprise, he let me in but warned me that he is not the one to decide whether I could enter or not. Inside of the building there was another guard who again redirected me to the tourists restaurant. I gave him my best smile and again explained that I would truly love to have my ice-cream with locals. He sighted and let me to the stairs. On the second floor there were about eight rooms, filled with cuban families having their ice-crems and again- a guard greeting me. He was surprised to see a blond girl in the second floor (passed two guards!) and said that I should go to the tourists ice-cream bar. Again I begged that I would love to have my ice-cream in an authentic atmosphere and not with other tourists. He smiled and asked how many balls of ice-cream I would like to have. I said that even one would be lovely. Then he asked whether I had local pesos. I said I only had tourist pesos. He smiled wider and said that one tourist peso is equivalent to 29 local pesos and one ball of ice-cream costs one local peso. All of the sudden his smile disappeared and asked me with a very serious tone in his voice: "So, are you able to eat 29 balls of ice-cream?". I imagined the amount of ice-cream and shook my head. Sadly I was ready to admit the loss of my battle and thought that after all, I had to go to the tourist ice-cream bar. Then he took my hand and lead me to one of the rooms into a table with all Cuban families and asked which flavors I would like to taste. In a couple of minutes I had three balls of ice-cream in front of me and a big smile on my face. When it was time to pay, the guard said it was on the house and wished me a great day. Víva the kindness of people and nice surprises!

Koska olin matkalla työasioissa, osui noille päiville palaveri jos toinenkin. Oli mielenkiintoista nähdä miten valtion eri yhtiöt "neuvottelivat" keskenään ja leikkivät kauppaa. Yksinkertaistettuna, siinähän vaan siirretään rahaa taskusta toiseen taskuun. Ikimuistoisin kokous oli kuitenkin erään ostoyhtiön suht maaseudulla sijaitsevassa toimipisteessä, jossa meidät ohjattiin ison pomon toimistoon. Toimisto oli valtava huone, jonka seinillä kiersi isoja kehystettyjä kuvia Che Gueverasta ja Fidel Castrosta. Huomioni kiinnittyi myös valtavaan televisioon, joka oli sijoitettu strategisesti siten, että johtaja saattoi nostaa isossa tuolissaan jalat pöydälle ja seurata vaikkapa jalkapalloa (en tietenkään väitä, että tietäisin hänen tekevän niin). Huoneessa oli lisäksi neuvottelupöytä, jonka ympärille istuutui allekirjoittaneen lisäksi kanssani matkustava kollega, vastapuolen kontaktimme, yksi insinööri sekä 6 muuta tyyppiä, joiden osallistumisen tarkoitus jäi minulle hieman epäselväksi. Iso johtaja istui pöydän päähän. Hän oli pukeutunut päästä varpaisiin valkoiseen pellavaan, hänen harmaa tukkansa oli leikattu millilleen. Hän lepuutti toista kättään ison vatsansa päällä ja toisella hän poltti pisintä ikinä näkemääni sikaria. Hän imi sikaria hartaasti silmät kiinni ja puhalsi sen jälkeen hitaasti päätään puoleemme kääntäen savut kaikkien pöydän ääressä istuvien kasvoille. Hän ei sanonut tilaisuudessa sanaakaan. Minun oli vaikea keskittyä itse neuvoteltavaan asiaan. Mietin vaan mielessäni miten saisin puhelimeni huomaamatta esille ja videoitua elämäni absurdeimman kokouksen.

***
As I was travelling on business, there were many meetings I attended during those few days. It was interesting to see how state-owned companies "negotiated" with each other and played business. If I understand it correctly, it is kind of moving money from one pocket to another. One of the  meetings we had with a state owned company was out of the city center. We were directed to a office of a big boss. His office was a huge room with a huge television. It was placed strategically so that the boss could lift his feet on the table and watch tv. (I am not saying that he would do such a thing, just came to my mind). The walls of the office were covered with big, framed photos of Fidel Castro and Che Guevera. The big boss was dressed in white linen and his grey hair was extremely well cut. We all sat around the table in his room, me, my colleague, our contact from the Cuban company and 6 other people I did not understand their role in the meeting. The big boss sat at the end of the table, rested his left hand on his big belly and with his right hand he was smoking the biggest and longest cigar I have ever seen. He inhaled the cigar smoke his eyes closed and then blowed the smoke very very slowly turning his head in the way that all of us got the smoke on our face. He did not say a word during the meeting. It was difficult for me to concentrate on the negotiations as I was just trying to figure how to get my phone and video the most absurd business meeting I had ever had!

Tämän ladynhän tapasitte jo tässä postauksessa*** This lady you have already met here

Sikareista puheenollen, kävin tutustumassa myös Partagasin sikaritehtaseen, joka sijaitsee aivan Havannan keskustassa (tosin luin juuri Tripadvisorista, että vanha sikaritehdas jossa kävin, ei ole enää auki turisteille vaan ovat avanneet uuden tehtaan. Kierros kuulemma kannattaa silti). Kiersimme sokkeloisen talon kaikki kerrokset ja seurasimme sikarien valmistuksen aina lehtien lajittelusta laatikon sinetin sulkemiseen. Emme nähneet neitsyitä rullaamassa sikareija paljasta reittään vasten, itse asiassa se on  se lehtien kuivaus vaihe, jossa lehdet lajitellaan reidelle mutta kaikilla näkemillämme lajittelijoilla oli housut jalassa enkä löisi vetoa heidän neitsyydestään. Olin yllättynyt miten paljon nuoria tehtaalla oli töissä ja vaikuttunut laadun valvonnasta, jota suoritetaan jokaisessa työvaiheessa sekä siitä, että työntekijöille luetaan keskusradion kautta päivän lehtiuutisia sekä romaaneja. Tehtaassa ei saanut ottaa kuvia mutta alla kuva (vanhan) tehtaan edestä.
***
Talking about cigars, I also visited Partagas cigar factory which is located in the heart of Havana. (Thought Tripadvisor just told me that they have closed the old factory for the visits but have another one for tours. They say it is still forth of a visit). We had a personal guide, which lead us through the whole process from drying the tobacco leaves to the final seal of the box. We did not see any virgins rolling cigars against their inner tights and we were told that in fact it is the part when they dry the leaves when they put them on their tights. However, all of the people working in the factory, had their clothes on and I would not bet for their virginity. I was surprised how many young people (like in their 20s) there were working. I was also impressed about the quality control in every phase and the fact that there is a man reading daily newspaper and books through tannoy to the employees. We were not allowed to take pictures in the factory but below is a photo of the (old) factory.

Picture from here

Majoitus:

Itse yövyin työmatkallani legendaarisessa Hotel Nacional de Cubassa, jossa oli upeaa historian havinaa ja jonkun lähteen mukaan kaupungin parhaimmat mojitot (mene ja tiedä. Aikani Havannassa oli liian lyhyt, jotta voisin ottaa kantaa). Tapasin sattumalta erään Kuwaitilaisen ammattilaisvalokuvaajan, joka piti minulle aukion laidalla teoriatunnin järjestelmäkameran käytöstä ja käytännön oppitunnin, kun kiertellimme Havannan katuja ja kuvasimme kaikkea mielenkiintoista mitä vastaan tuli. Kävimme myös mielenkiintoisen keskustelun kattaen mm. elämänfilosofiaa, hänen ferrarikokoelmansa ja ystävänsä Kuwaitin prinsessan, joka oli ollut häntä Kuubassa tapaamassa. Prinsessa oli yöpynyt Hotel Saratogassa, joka aulan ja ravintolan perusteella näytti varsin varteenotettavalle majoitusvaihtoehdolle. Olen kuullut myös paljon kehuja kotimajoituksesta ns. "casa particular", joka on huomattavasti edullisempi vaihtoehto kuin nuo edellä mainitsemani. Kuubalaisten oikeutta yksityisyrittäjyyteen on tosiaan rajoitettu mutta majoittumalla paikallisten kotiin, tuet suoraan paikallisia perheitä ja todennäköisesti saat parempaa ruokaa kuin ravintoloissa.
***
Lodging:
I stayed in the legenadary Hotel Nacional De Cuba and it is in deed an experience. During my stay in Havana, I met a Kuwaiti photographer who gave me an ad hoc theory lesson on how to use my camera and then a "learn in practice" lesson while we were wondering the streets of Havana taking pictures of all the beautiful things we saw. We also had an interesting conversation about life philosophies, his ferrari collection and about his friend, Kuwaiti princess who had recently visited him in Cuba. The princess stayed in Hotel Saratoga, which looked nice based on the lobby and restaurant I visited. I have also heard many good recommendation about staying with Cuban families (so called casa particular) which are significantly more inexpensive lodging than the ones I mention above. As said, entrepreneurship is restricted in Cuba but staying with local families, you will support them directly and most likely you will get better food than in restaurants. 

Muuta huomion arvoista:

• Olin yllättynyt hedelmien ja vihannesten vähyydestä. Kuubahan nyt kuitenkin sijaitsee Karibialla, jossa luulisi ilmaston olevan suotuisa vaikka mille etelän hedelmille. Jopa Nacional de Cuban aamiaisella hedelmävalikoima oli suppea ja osittain nahistunut. "Salaatti" tarkoitti kahta viipaletta pihvitomaattia ja isoa palaa kurkkua.
• Miehillä on uskomattomat vartalot.
• Toimivat 50 luvun autot ovat todellinen kuubalaisen insinööritaidonnäyte.
• Ostettavaa ei juuri ole paitsi sikareita (toin häihimme isot laatikolliset aitoa tavaraa!), rommia ja jotain pientä tilpehööriä. Havannan lentokentän tax freessä myydään palasaippua, paikallisia (!) hajuvesiä ja sitä rommia.
• Pidin Havannasta aivan hulluna, sinä päivänä kun vanhat kauniit talot on korjattu ja entisöity, se tulee olemaan yksi maailman kauneimmista kaupungeista! Haluan pian takaisin.

Onko sinulla hauskoja tarinoita Kuubasta? Tai mielenkiintoisista ihmisistä, joita olet maailmalla tavannut? Haluaisitko matkustaa Kuubaan?

***
Other things forth of mentioning:

• I was surprised about the lack of fresh fruits and vegetables. Cuba is, after all, a Caribbean island which has the climate favorable for all fruits and vegetables. However, they were limited even in the 5 start hotel like Nacional de Cuba. A "salad" meant two slices of tomato and a piece of cucumber...
• The Cuban men have incredible bodies.
• The cars from the 50's are a true example of the art of Cuban engineering.
• There is not much to buy except cigars (I bought a plenty of them for our wedding in 2011), rum and some handicrafts. Even in the airport they only sell soap bars, local perfumes and rum. 
• I loved Havana and I think when all its beautiful old houses will be renovated, it will be one of the most beautiful Caribbean cities!

Do you have fun stories about Cuba? Would you like to visit Havana or other Cuban cities? Have you met interesting people while traveling?